In EnglishIn English | På svenskaPå svenska | Palaute
Talentia on sosiaalialan korkeakoulutettujen
ammattijärjestö, joka valvoo jäsentensä etuja työelämässä.

Hanki-jasen nettibanneri



jasenedut banneri


Kesäduunari-info2013

akava_hyvinvointi_300x250

Ajankohtaista

rss Uutiset

2.5.2016 Tutustu Talentian liittovaaliehdokkaisiin

Vuonna 2016 Talentialle valitaan liittovaaleissa uusi liittovaltuusto, joka on ammattijärjestön ylin päättävä elin seuraavat neljä vuotta.

Lue lisää

29.4.2016 Sosiaalityön tutkimuksen seura etsii kirjoittajia vuosikirjaansa

Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirjaan 2018 etsitään kirjoittajia. Vuosikirja keskittyy tällä kertaa sosiaalityön asiantuntijuuteen, joka elää merkittävää murrosvaihetta. Vuosikirjan fokuksena on analysoida, mikä on sosiaalisen ja erityisesti sosiaalityön asiantuntijuuden paikka ja asema toimintaympäristön ja palvelurakenteen muutoksessa. Kirjoituksia kaivataan 31.5.2016 mennessä.

Lue lisää

28.4.2016 Varhaiskasvatuksen asiakasmaksukorotukset lisäävät lasten ja naisten epätasa-arvoa

Sipilän hallitus esittää roimia, 22 prosentin, korotuksia keskituloisten perheiden varhaiskasvatuksen asiakasmaksuihin. Uudistus heikentää naisten tasa-arvoista asemaa työmarkkinoilla ja estää työurien pidentämistä luomalla kannustinloukkuja erityisesti matalapalkka-aloilla työskenteleville naisille, joiden puolisoilla on kohtuullinen palkka.

Lue lisää

27.4.2016 Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia hakee työelämäyksikköön erityisasiantuntijaa 1.8.2016 alkaen.

Eritysasiantuntijan tehtäviin kuuluu sosiaalialan korkeakoulutettujen ammatillinen ja koulutuspoliittinen edunvalvonta sekä yhteiskunnallinen vaikuttamistyö.

Lue lisää

27.4.2016 SAK ja Akava: Paikallisen sopimisen lainsäädäntöhankkeelle annettava työrauha

SAK ja Akava ihmettelevät yrittäjäjärjestöjen pyrkimystä vääristää paikallisen sopimisen lainvalmistelua. Järjestöt edellyttävät työrauhaa parhaillaan työtään tekevälle työryhmälle.

Lue lisää


rssBlogit

23.4.2016 13.19Sosiaalipalveluita ja sosiaalihuoltoa toteutetaan parhaiten aidossa monituottajamallissa (Puheenjohtajan blogi)

Valinnanvapautta, yhtiöittämistä ja kilpailua on maakuntauudistuksessa mietitty ainoastaan terveydenhuollon näkökulmasta. Meillä ei ole vielä tiedossa, mitä palveluita valinnanvapaus koskee ja missä laajuudessa. Yhtään riviä ei ole kuitenkaan kirjoitettu siitä, että yhtiöitetäänkö ja avataanko kilpailulle mm. lasten, nuorten ja perheiden tukeminen, lastensuojelu, päihde- ja mielenterveyspalvelut, kehitysvammaisten erityishuolto, aikuissosiaalityö tai etsivät, ehkäisevät ja varhaisen vaiheen tuen työmuodot.

 

Yhtiöittämisessä, markkinoille viemisessä ja valinnanvapaudessa on sosiaalipalveluiden ja sosiaalihuollon näkökulmasta isoja kysymyksiä. Onko yllä mainituissa palveluissa aidosti markkinoita? Eikö maan hallitus ole vielä tunnistanut näihin palveluihin ja niissä asiakkaiden kanssa tehtävään työhön kiinteästi kuuluvaa julkisen vallan käyttöä?

 

Yhtiöittäminen ei ole ainoa ratkaisu

 

Palvelut on kuitenkin päätetty siirtää maakuntien järjestettäväksi. Ne on tarkoitus koota leveämmille hartioille ja toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Onnistuakseen tämä vaatii huolellista valmistelua ja palvelustrategisia päätöksiä. Yhtiöittäminen ei ole ainut ratkaisu eikä missään nimessä pakko.

 

Tulevissa maakunnissa on sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta voitava muodostaa aito monituottajamalli, jota järjestäjäorganisaatio ohjaa. Palvelujen tuottajana tulee voida olla maakunta, maakunnan yhtiö tai yksityinen yritys.

 

Valinnanvapauden laajentamisessa voidaan edetä, mutta se on tehtävä hallitusti ja järki mukana. Sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauden piiriin voidaan ottaa palveluita, joissa valinnanvapaus toimiin ja palveluissa on tai syntyy aidot markkinat. Näihin palveluihin maakuntien yhtiöt sopivat.

 

Maakuntiin tarvitaan oma julkinen tuottajaorganisaatio

 

Miten sitten tulisi organisoida esikerkiksi lasten, nuorten ja perheiden tukeminen, lastensuojelun, päihde- ja mielenterveyspalvelujen, aikuissosiaalityö tai etsivät, ehkäisevät ja varhaisen vaiheen tuen työmuodot? Näihin palveluihin liittyy usein julkisen vallan käyttöä ja palveluissa autetaan ihmisiä monisyisissä ja vaikeissa ongelmissa. Näitä palveluita tarvitsevat ihmiset ovat myös usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.

 

Näitä palveluita voidaan ja pitää organisoida maakunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon integroituina palveluina. Kun niitä ei viranomaistoiminnan takia voida viedä markkinoille tai markkinoita näille palveluille ei ole, tulee ne tuottaa julkisen tuottajan eli maakunnan toimesta. Maakuntaan tarvitaan siis myös oma tuottajaorganisaatio, joka voi toimia myös viranomaistahona. Ei tarvita yhtiötä eikä tarvitse pilkkoa palvelua erikseen viranomaistoimintaan ja palveluun.

 

Maakunnan julkinen tuottaja voisi pitää siis sisällään ne palvelut, joiden asiakastyöhön ja asiakasprosesseihin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Maan hallituksen linjaus siitä, että viranomaistoiminta sijoitetaan järjestäjäorganisaatioon, ei ole järkevä sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Jotkut muut viranomaistoiminnat sen sijaa voidaan antaa maakunnan järjestäjäorganisaation tehtäväksi.

 

Edellä esitetty malli ei sulje pois millään tavalla monituottajamallia. Täytyy muistaa, että monituottajuuden näkökulmasta sosiaalihuolto on edellä terveydenhuoltoa. Julkinen sektori tuotti 2014 noin 66 prosenttia koko sosiaalipalvelualan tuotannosta. Järjestöt tuottivat noin 16 prosenttia ja yritykset noin 18 prosenttia. Yksityisen sektorin yhteenlaskettu osuus oli siis 34 prosentin luokkaa.


Tero Ristimäki

Puheenjohtaja

Talentia

 

Lue lisää | 0 Kommenttia

3.3.2016 14.16Siirrytkö sosiaalihuollon vai lastensuojelun puolelle? (Asiaa työelämästä)

Päivystävä erityisasiantuntija kuulee Talentian jäseniltä kaikenlaisista palkkaan ja tehtävänkuviin liittyvistä sekavuuksista, kun kunnat järjestävät palveluitaan uuden sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain vaatimusten mukaisiksi. Työntekijöitä siirretään uusiin lain tulkinnan mukaisiin palvelukokonaisuuksiin milloin mitenkin.


Ensimmäinen malli: kunta keksii näppärän tavan säästää henkilöstökuluissa, kun se siirtää sosiaalihuoltolain mukaiset perhepalvelut lastensuojelun ohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden tehtävänkuviin entisten tehtävien päälle. Tämän jälkeen voidaan todeta, että ennaltaehkäisevyys on vahvistunut, koska sosiaalihuollon toteutuksessa on henkilöstöä.


Toinen malli: kunta pilkkoo entisen lastensuojelun niin, että osa sosiaalityöntekijöistä ja ohjaajista siirretään työskentelemään sosiaalihuoltolain mukaisiin perhepalveluihin. Tämän jälkeen voidaan todeta, että sosiaalihuoltoa hoitaa ihan oma henkilöstö. Lisäksi voidaan vielä todeta, että sosiaalihuoltolain mukaiset tehtävät kuuluvat uudessa mallissa alempaan palkkakoriin.


Kumpikin näistä malleista osoittaa kuntien johdolta erityistä luovuutta lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain lähtökohtien ja taustan tulkinnassa. Nämä jäsenten kertomukset näyttävät kohdentuvan noin 20 000 – 30 000 asukkaan kokoisiin kaupunkeihin ja joihinkin pienempiin kuntiin.


Työntekijän näkökulmasta tilanne on absurdi. Entisen lastensuojelutyönsä lisäksi hän tekee sosiaalihuoltolain 36 § mukaisia palvelutarpeen arviointeja, vaikka lainlaatijan eli valtion tavoitteena oli vähentää lastensuojelutyöntekijän kuormitusta, pienentää asiakasmäärää sekä vahvistaa ennaltaehkäiseviä palveluja.


Kun työntekijä siirtyy sosiaalihuoltolain puolelle, vie hän mukanaan suuren osan entisistä lastensuojeluasiakkaistaan ja tekee edelleen päivystystä ja kiireellisiä sijoituksia. Lisäksi hän antaa ennaltaehkäisevää perhepalvelua, jonka hän on tuonut mukanaan lastensuojelusta sosiaalihuollon puolelle. Se siis on ollut olemassa.


Tämä kaikki tapahtuu ilman aiheetonta viivytystä lain määräämissä aikarajoissa. Palvelujen painopiste on siirtynyt raskaammista palveluista kevyempiin ja sosiaalihuollon perhepalvelut toimivat vaikuttavasti. Vai toimivatko sittenkään? Uusi sosiaalihuoltolaki vaatii ainakin johdon ja päättäjien perusteellisen koulutuksen. Työntekijät ovat kokemustensa avulla sen jo ymmärtäneet.


Alpo Heikkinen

erityisasiantuntija

Talentia

Lue lisää | 0 Kommenttia

29.5.2015 11.07Työyhteisöjen sosiaaliset ongelmat ovat tosiasia (Asiaa työelämästä)

Vuonna 2013 käräjäoikeus antoi päätöksen, jossa se totesi erään työpaikan työntekijä kuormittavan epäasiallisella käytöksellään koko työyhteisöä, asiakkaita ja esimiehiä siten, että se jo vaikeutti ja häiritsi tehtävien suorittamista. Käräjäoikeuden mukaan oli kiistatonta, että ”työpaikan ihmissuhteet ovat häiriintyneet, ja tilannetta on pidettävä työturvallisuuslain mukaisena terveyttä vaarantavana kuormitustekijänä.


Päätöksessä kerrotaan, että työntekijän vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön liittyvien ongelmien käsittely oli vienyt kohtuuttomasti esimiesten ja työntekijöiden aikaa ja voimia ja siksi syyt työntekijän irtisanomiseen olivat perusteltuja.

 

Työyhteisöjen sosiaaliset ongelmat ovat tosiasia. Kuten esimerkissä, epäasiallinen kohtelu voi liittyä vuorovaikutuksen ongelmiin.


Vuorovaikutusongelmien kirjo on laaja. Ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi epäluottamuksen ilmapiirinä ja syrjintänä, eristämisenä työpaikan päätöksenteosta, syyllistämisenä, nöyryyttämisenä, tietojen panttaamisena, sanallisena loukkaamisena, asiakkaiden huonona kohteluna, uhkaavana huutamisena, seksuaalisena häirintänä tai väkivaltana.


Vuorovaikutukseen liittyvän epäasiallisen kohtelun tai häirinnän – esimerkiksi ilmeiden, eleiden tai epämääräisten vihjeiden – toteennäyttäminen on vaikeaa, vaikka ne kohteeksi joutuvalle työntekijälle olisivat tapahtuneita tosiasioita. Joskus tilanteessa saattaa auttaa, että on saatu ulkopuolisen havainto tilanteesta tai kopioitu sähköpostiviesti, josta tapahtumat todentaa.

 

Epäasiallista kohtelua ja häirintää voivat synnyttää myös rakenteelliset epäkohdat, kuten työpaikan eri osastojen tai johtamisrakenteen toimintalogiikka.


Epäasialliseksi käytökseksi tulkittavia voivat olla esimerkiksi johdosta määrätyt kohtuuttomat vaatimukset suoritteista tai asiakastyötä säätelevien lakien harmaanalueen tulkinnat, jotka ovat ammattietiikan vastaisia tai lain vastaisia.


Organisaatiomuutokset voivat synnyttää kilpailutilanteita eri osastojen kesken, josta seuraa toisen osaston mustamaalaamista ja vähättelyä. Johtamisrakenne saattaa tuottaa liian pikkutarkkaa puuttumista työntekijän ammatilliseen autonomiaan ja murentaa työntekijän tai esimiehen ammattieettisen toiminnan perustan.


Organisaatiomuutoksissa vallankäyttö saattaa olla mautonta siten, että vain toisen ammattiryhmän edustajia nimitetään osastojen päälliköiksi ja johtajiksi, toisilta evätään oman ammattialansa päällikkötehtävät.


Kun rakenteellisten epäkohtien ja erimielisyyksien käsittelyä ei osata sosiaalisesti organisoida työpaikoilla, saattaa seurauksena olla julkisuustaistelu, jonka organisaaton edustus kokee häpeällisenä julkisuustappiona, mutta joka on toiselle osapuolelle voi olla ainoa keino saada epäoikeudenmukaisiksi koetut asiat käsiteltäväksi.


Tilanne voi kriisiytyä, jolloin työnantaja uhkaa työntekijöitä varoituksella lojaliteetin rikkomisesta ja työntekijät puolustautuvat perustuslain takaamalla oikeudellaan sananvapauteen.


Alpo Heikkinen

erityisasiantuntija

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry




Lue lisää | 0 Kommenttia




Uutisia sosiaalialalta


Infograafi_paivakotiryhmat_printti

Tyomarkkina-avainbanneri

Työelämä2020 Banneri-2a

Lomautusinfo