TYÖSSÄ: Mico Ylimäki, Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja

Mies seisoo junan oven edessä.
Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja Mico Ylimäki taittaa työmatkansa junalla. En ehdi keskittymään sähköposteihin milloinkaan muulloin kuin aamulla junassa, hän sanoo. Kuva: Rami Marjamäki

Kokonaisuuksien hallinta on työssäni tärkeää. Minulla pitää olla iso kuva siitä, mihin suuntaan olemme menossa.

“Kolmannella sektorilla työskentelyssä korostuu sosiaalisen asianajajan rooli. Järjestötyössä pitää muistaa ajaa sen viiteryhmän asiaa, jonka puolesta ja jonka eteen kulloinkin toimitaan. 

Aloitin nykyisessä työssäni Sinuiksi ry:n eli entisen Pirkanmaan Setan toiminnanjohtajana viime kesänä. Lisäksi vastaan valtakunnallisesta Sinuiksi-palvelusta. 

Sinuiksi ry tarjoaa maksutonta tukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville sekä identiteettiään pohtiville ihmisille ja heidän läheisilleen.  

Lisäksi konsultoimme ammattilaisia yksittäisissä spesifeissä tilanteissa. Esimerkiksi lastensuojelusta otetaan meihin usein yhteyttä. 

Suurin osa asiakkaistamme on 30–40-vuotiaita, jotka pohtivat omaa seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiään ja sen vaikutusta intiimi- ja lähisuhteisiinsa ja muutenkin elämään. 

Toinen yleinen teema on seksuaalinen haluttomuus tai jokin seksuaalinen mieltymys. Esimerkiksi BDSM eli sadomasokistisen seksin kirjo on sellainen, josta asiakkaat haluavat paljon tietoa. Tukea tarvitsevia on paljon enemmän kuin voimme ottaa vastaan. 

TULEN toimistolle aina yhdeksäksi. Ajan ensin autolla kotoa Kauhajoelta joko Parkanoon tai Seinäjoelle, ja jatkan sieltä junalla Tampereelle.  

Aloitan työpäiväni jo junassa. Siellä minulla on hyvää aikaa vastata sähköposteihin.  

Maanantait ja perjantait pyrin pitämään täysin hallinnollisina päivinä. Tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin otan vastaan myös asiakkaita. 

Olen ikuinen opiskelija.

Keskiviikkoisin teen usein vaikuttamistyötä. Silloin olen yhteydessä päättäjiin. Teemme paljon yhteistyötä hyvinvointialueen, Tampereen kaupungin, eri järjestöjen ja ministeriöiden kanssa. 

Lisäksi koulutan paljon eri puolella Suomea. Minulla on keskimäärin 1–2 työmatkaa viikossa. Osallistun usein myös paneelikeskusteluihin ja käyn puhumassa korkeakouluissa seksuaalisuudesta, sukupuolesta, seksin moninaisuudesta ja seksuaaliterveydestä. 

Tavallisina toimistopäivinä olen kotona illalla kahdeksan, puoli yhdeksän aikaan. Vaikka työpäivät ovat välillä pitkiä, arvostan sitä, että minulla on vapaus rakentaa työviikkoni sellaisiksi kuin itse haluan. Teen viikossa yhden tai kaksi etäpäivää.  

Vapaa-ajalla nollaan päätäni liikunnalla ja kulkemalla metsässä. 

PERUSKOULUN jälkeen valmistuin merkonomiksi. En kuitenkaan nähnyt itseäni myyjänä 20 vuoden kuluttua, joten opiskelin koulunkäynninohjaajaksi ja työskentelin ohjaajana koulussa ja kehitysvammaisten asumisyksikössä.  

Se, että hain opiskelemaan sosionomiksi, oli tavallaan vahinko. Täytin hakupaperit vain, koska eräs kaverini ei halunnut mennä yksin valintakokeeseen. 

Minä pääsin sisään, mutta kaveri ei. Hän tosin huomasi jo valintakokeessa, että sosiaaliala ei ole hänen juttunsa. Minä taas kiinnostuin siitä. Tajusin, että sosiaaliala on todella laaja. Jos kyllästyn töihini, voin halutessani hypätä alan sisällä täysin toisenlaisiin tehtäviin. 

Valmistuin Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sosionomiksi vuonna 2018. Suoritin siellä myös YAMK-tutkinnon vuonna 2021. Viime vuonna kävin Sexpon seksologian koulutuksen ja nyt opiskelen seksuaaliterapeutiksi Päijät-Hämeen kesäyliopistossa. 

Kolme henkilöä istuu pöydän ääressä
Viikkopalaverissa Mico Ylimäki tapaa Sinuiksi ry:n järjestökoordinaattori Jenni Laulaisen (vas.) ja Manse Pride -tuottaja Saara Rohkimaisen. Kuva: Rami Marjamäki

Olen ikuinen opiskelija. Opiskelen koko ajan jotain. Saan siitä voimaa. Olen suorittanut nepsy-opinnot ja lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen. Lisäksi olen opiskellut muun muassa sosiaalityötä avoimessa yliopistossa ja useamman vuoden viittomakieltä kansalaisopistossa.  

Tykkään siitä, että työni on todella monipuolista. Tapaan erilaisia ihmisiä ja saan työskennellä oman mielenkiinnonkohteideni parissa. Seksologinen työ on työni suola, ja juuri asiakastyön vuoksi alun perin hakeuduinkin sosiaalialalle. 

Tein pitkään töitä koulussa, lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, ja toimin vuosia myös esihenkilönä. Työ- ja koulutustaustani vuoksi asiakkaikseni valikoituvat sukupuoli-identiteettiään pohtivat lapset ja nuoret sekä heidän perheensä.  

Koen, että tällä kentällä tarvitaan erityisosaamista lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvissä kysymyksissä, sillä kouluterveyskyselyn perusteella sateenkaarinuoret voivat keskivertoa huonommin kuin muut nuoret. 

KOKONAISUUKSIEN hallitseminen on tärkeää työssäni. Minulla pitää olla iso kuva siitä, mihin suuntaan olemme menossa ja mitkä palaset sopivat yhteen.  

Sinuiksi ry ylläpitää Tampereella 22 vertaistukiryhmää. Niistä jokaisessa on parikymmentä kävijää ja kolme ohjaajaa. Ryhmiä vetävät vapaaehtoiset ja vertaiset. 

Yhdistyksellä on tällä hetkellä kahdeksan työntekijää. Esihenkilönä tärkein tehtäväni on mahdollistaa se, että he voivat onnistua omassa työssään ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan. 

Meillä on tiimin palaveri kerran kuussa. Tapaan myös jokaisen työntekijän kahden kesken joka kuukausi, jotta tiedän, mitä heille kuuluu ja mitä he tekevät.  

Byrokraattisesti tärkein tehtäväni on kuitenkin rahoitusten hakeminen, sillä jos meillä ei ole rahoitusta, ei meillä ole työntekijöitäkään. Merkittävin rahoittajamme on STEA. 

Vaikuttavuuden arviointi on todella isossa osassa työtäni, ja se kiinnostaa myös rahoittajia. Meidän pitää kyetä osoittamaan, minkälaisia vaikutuksia työllämme on ja miksi sitä tarvitaan. 

Koen jatkuvaa pelkoa ja stressiä rahoituksen jatkuvuudesta, koska se on pitkälti kiinni siitä, kuinka osaan perustella työmme tarpeellisuuden rahoittajille. Jos epäonnistun, työntekijät menettävät työnsä ja asiakkaamme putoavat tyhjän päälle. 

TYÖNI puolesta joudun olemaan paljon julkisuudessa. Tehtävänäni on antaa ääni niille, joilla ei välttämättä ole omaa ääntä. Toimin asiantuntijana ja teen julkilausumia, nostan esiin epäkohtia ja otan asioihin kantaa. 

Jos Pirkanmaalla tapahtuu esimerkiksi jokin seksuaalivähemmistöön kohdistuva viharikos, toimittajat ottavat minuun yhteyttä ensimmäisten joukossa.  

Kannanottoni poikivat usein vastareaktioita. Ihmiset soittavat ja tuovat erimielisyyttään esiin kovasanaisesti ja välillä kommentointi on asiatontakin.  

Olen työurallani oppinut, että kunhan pysyn itse rauhallisena, validoin soittajan tunnetta ja kuuntelen, mitä hänellä on sanottavana, yleensä hänen kiukkunsa purkautuu. Sen jälkeen hän on valmis keskustelemaan.” 

Meeri Ylä-Tuuhonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *