Työsuojelun aakkoset M-P

Meluhaitat

Melu on tutkimusten mukaan yksi laajimmista ja häirit­sevimmistä työympäristöongelmista. Sille altistumisen on osoitettu vaikuttavan psyykkisiin toimintoihin, kuten keskittymis- ja suorituskykyyn sekä käyttäytymiseen. Melua vaimentamalla voidaan parantaa työympäristön viihtyvyyttä ja työtehoa.  Valtioneuvoston asetus (85/2006) velvoittaa työnantajan suojelemaan työntekijöitään melusta aiheutuvilta vaaroil­ta. Työnantajan on selvitettävä työntekijöiden altistuminen melulle ja tunnistettava melua aiheuttavat tekijät. Melualtistuksen arvioijan tai mittaajan tulee olla työter­veyshuollon asiantuntija tai muu henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot tehtävän suorittamiseksi. Sosiaalialalla ei tavallisesti saavuteta päivittäisen melualtistuksen ns. raja-arvoja, vaan altistuminen on toimisto- ja laitosympäristölle tyypillistä taustamelua ja – hälinää, jolle altistuminen lisää keskittymisvaikeuksia, väsymystä ja suorituksen laadun yleistä heikkenemistä. Työterveyslaitoksen sivuilla tutkimustietoa, ks linkki edellä Vna 85/2006.

Mitoitus

Työssä tarvittava henkilöstömäärä on mitoitettu oikein silloin, kun työn laadulliset ja määrälliset tavoitteet saavutetaan työajan sisällä. Talentia on määritellyt työmäärälle kaksi mittaria:
1)    työajan jakautumista ja käyttöä kuvaava mittari, joka kuvaa kuinka paljon asiakastyöltä jää aikaa oman työn kehittämiselle.
2)    Asiakasmäärien enimmäismääriä kuvaava mittari
Lue lisää: Talentian mitoitussuositukset

Näyttöpäätetyö

Näyttöpäätetyötä tekevän henkilön oma aktiivisuus työpisteensä kehittämiseksi ja korjaamiseksi on tärkeä parhaan mahdollisen tuloksen aikaansaamiseksi. Arviointi on hyvä tehdä työterveyshuollon kanssa yhteistyönä, ja tuloksen perusteella työnantajan on laadittava suunnitelma epäkohtien poistamiseksi ja toteutettava se. Valtioneuvoston päätöstä näyttöpäätetyöstä (1405/1993) sovelletaan työpisteisiin ja työhön, joissa merkittävä osa työstä tehdään näyttöpäätteellä. Työterveyslaitoksella on kooste näyttöpäätetyön tekijöille. (ks. myös ergonomia)

Opintovapaa

Työntekijällä on oikeus palkattomaan opintovapaaseen, jos päätoiminen työ- tai virkasuhde samaan työnantajaan on kestänyt vähintään vuoden. Opintovapaata voi saada yhteensä enintään kaksi vuotta viiden vuoden aikana, kun työntekijä on saman työnantajan palveluksessa. Opintovapaata haetaan työnantajalta, ja opintojen on yleensä liityttävä oman ammattitaidon kohentamiseen. Opintovapaa lasketaan useimmissa työ- ja virkaehtosopimuksissa osittain sellaiseksi työssäolon veroiseksi ajaksi, joka kartuttaa vuosilomaa ja muita etuja. Ks. opintovapaalaki 9.3.1979/273. Katso myös aikuiskoulutustuki Koulutusrahaston sivuilta.

Siirry lukemaan muita aakkosia

Jaa sivu