Talentian lausunto ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta 9.11.2016

Talentian lausunto ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta 9.11.2016

Eduskunta

Sosiaali- ja terveysvaliokunta

Lausunto hallituksen esityksestä laeiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain ja sosiaalihuoltolain 42 §:n muuttamisesta (HE 218/2016 vp)

Lausunnon keskeinen sisältö

Hallituksen esitys vanhuspalvelulain 17 §:n vastuutyöntekijää koskevan säännöksen poistamisesta ja sen korvaamisesta sosiaalihuoltolain omatyöntekijää koskevan 42 §:n säännöksen muuttamisella sekä vanhuspalvelulain 10 §:ssä olevan kuntien käytettävissä olevan erityisasiantuntemuksen listauksen poistamisesta pyrkii vähentämään ja keventämään päällekkäistä sekä yksityiskohtaista säätelyä, vahvistamaan yleislainsäädäntöä, pienentämään palvelujen järjestämisen kustannuksia sekä joustavoittamaan henkilöstön käyttöä ja yhdenmukaistamaan sosiaalihuollon eri asiakasryhmiä koskevaa säätelyä.

Talentia ry kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä hallituksen esityksestä. Lausunnossamme painotamme seuraavaa:

– Sosiaalihuollon asiakkaiden palvelujen kokonaisuutta koordinoivien sosiaalihuoltolain mukaisten omatyöntekijöiden tulee olla sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Asiakkaiden edun ja asiakasturvallisuuden niin vaatiessa on varmistettava terveydenhuollon ammattihenkilöiden konsultointimahdollisuus.

–  Sosiaalihuollon ammattihenkilölain ammattipätevyyttä ja osaamista koskevat velvoitteet on otettava huomioon.

–  Gerontologisen sosiaalityön roolia on vahvistettava.

–  Ikääntymiseen liittyvä asiantuntemus on varmistettava asiakastyön ja johtamisen tueksi.

–  Henkilöstövaikutusten arviointi on tarpeen henkilöstön osaamisen, riittävyyden ja johtamisen kehittämiseksi.

Sosiaalihuollon ammattihenkilöt varmistavat sosiaalihuollon laadun

Vanhuspalvelulain vasta 1.1.2015 voimaan tulleella vastuutyöntekijää koskevalla säännöksellä tavoiteltiin ikääntymiseen liittyvän asiantuntemuksen vahvistamista ja tukea erityisesti yksin asuville muistisairaille henkilöille sekä omaishoidon tuella hoidettaville henkilöille ja heidän läheisilleen. Vastuutyöntekijäjärjestelmä on koettu tärkeäksi ja toimivaksi paljon palveluja tarvitsevien vanhusten kohdalla.

Vanhuspalvelulain mukaisen vastuutyöntekijän korvaavan omatyöntekijän olisi muutosesityksen mukaan oltava sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu ammattihenkilö. Lisäksi mikäli asiakkaan edun ja palvelukokonaisuuden kannalta olisi perusteltua, voisi omatyöntekijänä toimia myös terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu ammattihenkilö.

Näissäkin tapauksissa omatyöntekijän tulisi esityksen mukaan olla perehtynyt sosiaalihuoltoon ja sosiaalihuollon palveluihin. Muutos koskisi hallituksen esityksen mukaan käytännössä kaikkia asiakasryhmiä ja mahdollistaisi omatyöntekijäjärjestelmän rakentamisen ja henkilöstösuunnittelun aiempaa joustavammin.

Koska kyse on sosiaalihuollon asiakkaista ja sosiaalihuoltolain mukaan nimettävistä omatyöntekijöistä Talentia korostaa, että palveluiden kokonaisuutta koordinoivien henkilöiden tulee olla laillistettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä. Sosiaalihuollon ammattihenkilöt varmistavat osaamisellaan sosiaalihuollon asiakasturvallisuutta sekä asiakkaiden oikeutta laadukkaaseen sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun sekä sosiaalihuollon asiakaslain että sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisesti. Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden sosiaalihuollon osaamista vaatimia tehtäviä ei voi delegoida terveydenhuollon ammattihenkilöille eikä päinvastoin. Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden on asiakkaan edun ja asiakasturvallisuuden niin vaatiessa konsultoitava terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyökäytäntöjä on kehitettävä ja vahvistettava asiakkaiden palvelutarpeisiin vastaamisessa.

Esityksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilölain 2 §:ssä tarkoitetun ammattihenkilön käyttö sosiaalihuoltolain mukaisena omatyöntekijänä tulee rajoittaa vain tilanteisiin, joissa asiakkaan palvelutarve perustuu pääasiassa terveydenhuollollisiin syihin. Talentia painottaa, että näissäkin tilanteissa asiakkaalla voi olla runsas sosiaalihuollon palvelujen tarve, jolloin niiden tarpeen arviointiin ja järjestämiseen liittyvät kysymykset kuuluvat sosiaalihuollon ammattihenkilöille.

Huomattava on, että niin sosiaalihuollon (20 §) kuin terveydenhuollon (26 §) ammattihenkilölaeissa säädetään seuraamuksista virheellisestä menettelystä, jos ammattihenkilö suorittaa tehtäviä, joihin hänen koulutustaan tai ammattitaitoaan on pidettävä selvästi riittämättömänä. Niin työnantajien kuin omatyöntekijöiden itsensä on huolehdittava osaamisen pitämisestä ajan tasalla ja uuden osaamisen hankkimisesta (sosiaalihuollon ammattihenkilölaki 5 §, terveydenhuollon ammattihenkilölaki 18 §).

Gerontologisen sosiaalityön erityisasiantuntemus on hyödynnettävä

Gerontologinen sosiaalityö sisältyy vanhuspalvelulain 10 §:stä poistettavaksi esitettyyn erityisasiantuntemuksen listaukseen. Kuitenkin gerontologisen sosiaalityön tarve sosiaalisena muutostyönä ja ikääntyneiden henkilöiden toimijuuden vahvistamisessa on keskeinen ja kasvava.  Hallituksen esityksen mukaan erityisasiantuntemuksen listauksen poistaminen mahdollistaisi aiempaa joustavamman tapauskohtaisen harkinnan siinä, mitä asiantuntemusta kunta hankkisi ja käyttäisi palvelujen laadukkaaseen järjestämiseen sekä palvelutarpeen arviointiin.

Lisäksi listauksen poistaminen antaisi esityksen mukaan nykyistä paremmat mahdollisuudet asiantuntemuksen kohdentamiseen ja ohjaisi valvontaa yleisemmälle tasolle yksityiskohtaisen valvonnan sijaan.

Talentia katsoo, että esitykset vanhuspalvelulain mukaisen vastuutyöntekijän korvaamisesta sosiaalihuoltolain mukaisella omatyöntekijällä sekä erityisasiantuntemusta koskevan listauksen poistaminen yhdessä sisältävät riskin tarvittavan erityisasiantuntemuksen käytön kapeutumisesta suhteessa ikääntyvän väestön tarpeisiin.

Ikääntymiseen liittyvän asiantuntemuksen vähentäminen heikentää arviointiprosesseja ja voi siten vaikuttaa palvelujen saatavuuteen ja oikeaan kohdentumiseen. Samalla tiedon tuotanto ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä niin asiakastyön kuin johtamisen tarpeiseen voi vähentyä.

Henkilöstön osaaminen, riittävyys ja hyvinvointi vaativat tukitoimenpiteitä

Hallituksen esitykseen ei sisälly henkilöstöön liittyvien vaikutusten arvioita, vaikka esityksellä vaikutetaan niin sosiaali- kuin terveydenhuollon henkilöstön asemaan.

Sosiaalihuoltolain mukaisille omatyöntekijöille hallituksen esitys on tuomassa uusia ikääntyneitä asiakkaita, jotka myös hallituksen esityksen mukaan vaativat tavanomaista enemmän aikaa ja panostusta, samalla kun kunnissa käytössä olevan tarvittavan erityisasiantuntemuksen laajuus voi käytännössä kaventua.

Vanhusväestön määrän kasvaessa ja monimuotoistuessa sosiaalihuollon ammattihenkilöillä on keskeinen rooli ikääntyvän väestön palvelutarpeisiin vastaamisessa. Kaikkiaan sosionomeja ja geronomeja sekä myös kuntoutuksen ohjaajia tarvitaan vastaamaan lisääntyviin palveluohjauksellisiin arviointi- ja koordinointiosaamisen tarpeisiin. Sosiaalityöntekijöitä on puolestaan oltava käytettävissä asiakas- ja asiantuntijatyön vaikutusten seurantaan ja arviointiin sosiaalihuollon ammattihenkilölain (9 §) mukaisesti.

Lisäksi kaikille sosiaalihuoltolain 3 §:n mukaisille erityistä tukea tarvitseville ikääntyneille henkilöille on, kuten esityksessä viitataan, taattava mahdollisuus olla sosiaalityöntekijän asiakkaana. Sosiaalityöntekijöiden tulee myös aina osallistua asiakkaiden erityisen tuen tarpeen arviointiin. Lisäksi sosiaalihuollon erityisasiantuntemuksen hyödyntäminen monialaisessa ja moniammatillisessa yhteistyössä on kokonaisuudessaan varmistettava.

Osaava ja hyvinvoiva henkilöstö sitoutuu työhön sekä on laadukkaan ja eettisesti kestävän sosiaalihuollon tae. Henkilöstön asiantuntemuksen, riittävyyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen tulee sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä uudistettaessa ja henkilöstörakenteita kehitettäessä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Työterveyslaitoksen vastikään julkaiseman tutkimuksen[1] mukaan kiireinen työtahti, suuri työ- ja asiakasmäärä, työn pakkotahtisuus ja keskittymisen jakaminen moniin tehtäviin aiheuttavat sosiaalityössä helposti psyykkistä kuormitusta ja heikentävät työhyvinvointia.

Kuormitusta voidaan vähentää kehittämällä työntekijöiden psyykkisiä resursseja sekä organisatorisilla ratkaisuilla kuten johtamisella, työn tekemisen järjestelyillä, työilmapiirillä ja työyhteisön tuella. Positiivisia muutoksia on saavutettavissa konkreettisilla teoilla kuten ottamalla käyttöön henkilöstömitoitukset, varmistamalla ammatillinen tuki, johtaminen ja konsultaatiomahdollisuudet sekä vahvistamalla työnohjausta ja täydennyskoulutusta.

 

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

Tero Ristimäki, puheenjohtaja

Jaana Manssila, erityisasiantuntija

 

[1] Salo, Paula ja Rantonen, Otso (toim.): Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi – Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Juvenes Print, Helsinki 2016.

Jaa sivu