Hallitus esittää sote-henkilöstölle rokotesuojan laajentamista – mitä se tarkoittaa käytännössä? 

Hallitus esittää sote-henkilöstölle rokotesuojan laajentamista – mitä se tarkoittaa käytännössä? 

Hallitus on esittänyt tartuntatautilakiin väliaikaista muutosta, jonka mukaan sote-alan työnantajien on edellytettävä koronarokotusta henkilöstöltään, jotka työskentelevät koronan vakaville seuraamuksille alttiiden asiakkaiden kanssa.  

Tartuntatautilain väliaikainen lisäys eli 48 a § velvoittaisi työnantajan huolehtimaan siitä, etteivät työntekijät aiheuta potilaille ja asiakkaille tartuntavaaraa.  

Myös aiemmin tartuntatautilain 48 §:ssä on ollut edellytys rokotussuojasta eräille muille sairauksille. Rokotussuojaa on kuitenkin aiemmin vaadittu vain toimintayksiköissä, joissa hoidetaan vakaville sairauksille alttiita asiakkaita. Koronan vakaville seurauksille alttiita ei voida aina kuitenkaan tunnistaa etukäteen, mikä saattaa laajentaa työnantajan velvoitetta huolehtia asiakasturvallisuudesta. 

Käytännössä rokotussuojan koronaa vastaan voidaan siten olettaa koskevan melko laajasti sote-henkilöstöä eikä vain esimerkiksi vanhusten palveluja.  

Lain on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. Laissa on kuitenkin rokotteiden ottamiselle kuukauden siirtymäaika, jonka aikana työntekijät ehtisivät ottaa rokotteen. Laki on voimassa 31.12.2022 asti. 

Lain mukaan työntekijä, joka ei lääketieteellisistä syistä voi ottaa rokotetta, täytyy ennen työvuoron alkamista esittää todistus enintään 72 tuntia aiemmin otetusta koronatestin negatiivisesta tuloksesta.  

Työnantajalla on esitetyn lain mukaan oikeus käsitellä sellaisia työntekijän tai työharjoittelussa olevan opiskelijan terveystietoja, jotka koskevat tämän soveltuvuutta työtehtäviin. Käytännössä kyse on koronapassin käytöstä.  

Jos työntekijällä ei ole rokotetta tai negatiivista testitulosta, työnantajan on ensisijaisesti tarjottava työntekijälle muuta työsopimuksen mukaista työtä tai jos tällaista ei ole tarjolla, muuta työntekijälle sopivaa työtä.  

Muun työn tarjoamisvelvoite on Talentian käsityksen mukaan laaja. Lain sanamuodon perusteella kyse ei ole ehdottomasta rokotepakosta, koska ensisijaisesti työnantajan tulisi tarjota muita töitä. 

Rokottamattomuus voi sen sijaan vaikuttaa työ- tai virkasuhteen sisältöön ja jopa palkanmaksuun.  

Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa, jos työntekijälle ei ole tarjolla muuta työtä tai jos työntekijä ei suostu vastaanottamaan tarjottua työtä. 

Talentia on ottanut esityksen valmistelussa kantaa siihen, että palkanmaksuvelvoitteen keskeytymiseen on oltava viimeinen vaihtoehto ja kynnyksen sille tulee olla erityisen korkea.  

Edelleen voidaan todeta, että laissa viitataan seuraamuksena vain palkanmaksun keskeytymiseen, jonka perusteella rokotuksesta kieltäytyminen ei voisi lähtökohtaisesti johtaa irtisanomiseen.   

>> Tutustu Talentian koronarokotelinjaan ja aiheesta esitettyihin kysymyksiin

 

 

 

 

Jaa sivu