Laadukas harjoittelu on jokaisen opiskelijan oikeus
Talentia on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriön asetusluonnoksesta, joka koskee sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon harjoittelun korvausta.
Luonnoksen mukaan valtio tulee maksamaan sosiaalialan ammattikorkeakoulututkintoihin sisältyvästä harjoittelusta korvausta esimerkiksi harjoittelusta vastaavalle hyvinvointialueelle tai yksityiselle sosiaalihuollon tai varhaiskasvatuksen palveluja tuottavalle yksikölle.
Asetusluonnos on kannatettava, summaa Talentian erityisasiantuntija Jaana Manssila.
– Joitakin täydentäviä toimenpiteitä kuitenkin tarvitaan, erityisesti sote-henkilöstön saatavuuden turvaamista ajatellen, hän lisää.
Kattavuutta ja laatua seurattava
Korvaukseen oikeutettujen organisaatioiden kattavuutta tulee Talentian mukaan seurata: korvauskäytäntöjen laajentamistarpeita arvioidessa on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan kolmannen sektorin toimijat otettava huomioon.
– Lisäksi korvauksen suuruuden tulee vuositasolla olla aina sellainen, että se turvaa joustavasti laadukkaat harjoittelut myös ottaen huomioon vaihtelut opiskelijamäärissä, Manssila huomauttaa.
Harjoittelujen hyvä laatu ja resursointi turvaavat osaltaan ammattikunnan saatavuutta.
Harjoittelujaksojen suunnitteluun, varaamiseen ja seurantaan käytetään sähköistä Jobiili-alustaa.
– Sen käytettävyyttä on kehitettävä vastaamaan kaikkien sosiaali- ja terveysalojen tutkintojen tarpeita.
Vaikka asetusluonnoksessa ei ehdoteta säädettäväksi harjoittelujen laadusta, Talentia huomauttaa, että ammattikorkeakoulujen ja harjoittelumahdollisuuksia tarjoavien toimijoiden välisissä sopimuksissa tulee varmistaa laadukas ohjaus.
– Ohjauksen laatua tulee niin ikään aktiivisesti seurata, Manssila sanoo.
Yhdenvertaisuutta korkeakoulujen kesken
Talentian mukaan harjoittelukorvaukset tulee ulottaa sosiaalityön yliopistolliseen koulutukseen.
– Tällä hetkellä yliopistot joutuvat korvaamaan sosiaalityön käytännön harjoittelun kustannukset perusrahoituksestaan, Manssila kertoo.
Vaikka opiskelijoiden sisäänottomäärien sosiaalityön koulutukseen ovat kasvaneet, ei käytännön opetuksen ja harjoitteluiden rahoitusta ole kehitetty. Laadukkaiden harjoittelujen järjestäminen on vaikeutunut.
– Asiassa on otettava huomioon sosiaalityöntekijöiden saatavuusongelmat, Manssila huomauttaa.
– Laillistettujen sosiaalityöntekijöiden peruskoulutukseen sisältyvien harjoittelujen hyvä laatu ja resursointi turvaavat osaltaan osaavan ja hyvinvoivan ammattikunnan saatavuutta.
