Sosiaalipalveluita ja sosiaalihuoltoa toteutetaan parhaiten aidossa monituottajamallissa
Valinnanvapautta, yhtiöittämistä ja kilpailua on maakuntauudistuksessa mietitty ainoastaan terveydenhuollon näkökulmasta. Meillä ei ole vielä tiedossa, mitä palveluita valinnanvapaus koskee ja missä laajuudessa. Yhtään riviä ei ole kuitenkaan kirjoitettu siitä, että yhtiöitetäänkö ja avataanko kilpailulle mm. lasten, nuorten ja perheiden tukeminen, lastensuojelu, päihde- ja mielenterveyspalvelut, kehitysvammaisten erityishuolto, aikuissosiaalityö tai etsivät, ehkäisevät ja varhaisen vaiheen tuen työmuodot.
Yhtiöittämisessä, markkinoille viemisessä ja valinnanvapaudessa on sosiaalipalveluiden ja sosiaalihuollon näkökulmasta isoja kysymyksiä. Onko yllä mainituissa palveluissa aidosti markkinoita? Eikö maan hallitus ole vielä tunnistanut näihin palveluihin ja niissä asiakkaiden kanssa tehtävään työhön kiinteästi kuuluvaa julkisen vallan käyttöä?
Yhtiöittäminen ei ole ainoa ratkaisu
Palvelut on kuitenkin päätetty siirtää maakuntien järjestettäväksi. Ne on tarkoitus koota leveämmille hartioille ja toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Onnistuakseen tämä vaatii huolellista valmistelua ja palvelustrategisia päätöksiä. Yhtiöittäminen ei ole ainut ratkaisu eikä missään nimessä pakko.
Tulevissa maakunnissa on sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta voitava muodostaa aito monituottajamalli, jota järjestäjäorganisaatio ohjaa. Palvelujen tuottajana tulee voida olla maakunta, maakunnan yhtiö tai yksityinen yritys.
Valinnanvapauden laajentamisessa voidaan edetä, mutta se on tehtävä hallitusti ja järki mukana. Sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauden piiriin voidaan ottaa palveluita, joissa valinnanvapaus toimiin ja palveluissa on tai syntyy aidot markkinat. Näihin palveluihin maakuntien yhtiöt sopivat.
Maakuntiin tarvitaan oma julkinen tuottajaorganisaatio
Miten sitten tulisi organisoida esikerkiksi lasten, nuorten ja perheiden tukeminen, lastensuojelun, päihde- ja mielenterveyspalvelujen, aikuissosiaalityö tai etsivät, ehkäisevät ja varhaisen vaiheen tuen työmuodot? Näihin palveluihin liittyy usein julkisen vallan käyttöä ja palveluissa autetaan ihmisiä monisyisissä ja vaikeissa ongelmissa. Näitä palveluita tarvitsevat ihmiset ovat myös usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa.
Näitä palveluita voidaan ja pitää organisoida maakunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon integroituina palveluina. Kun niitä ei viranomaistoiminnan takia voida viedä markkinoille tai markkinoita näille palveluille ei ole, tulee ne tuottaa julkisen tuottajan eli maakunnan toimesta. Maakuntaan tarvitaan siis myös oma tuottajaorganisaatio, joka voi toimia myös viranomaistahona. Ei tarvita yhtiötä eikä tarvitse pilkkoa palvelua erikseen viranomaistoimintaan ja palveluun.
Maakunnan julkinen tuottaja voisi pitää siis sisällään ne palvelut, joiden asiakastyöhön ja asiakasprosesseihin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Maan hallituksen linjaus siitä, että viranomaistoiminta sijoitetaan järjestäjäorganisaatioon, ei ole järkevä sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Jotkut muut viranomaistoiminnat sen sijaa voidaan antaa maakunnan järjestäjäorganisaation tehtäväksi.
Edellä esitetty malli ei sulje pois millään tavalla monituottajamallia. Täytyy muistaa, että monituottajuuden näkökulmasta sosiaalihuolto on edellä terveydenhuoltoa. Julkinen sektori tuotti 2014 noin 66 prosenttia koko sosiaalipalvelualan tuotannosta. Järjestöt tuottivat noin 16 prosenttia ja yritykset noin 18 prosenttia. Yksityisen sektorin yhteenlaskettu osuus oli siis 34 prosentin luokkaa.
Tero Ristimäki
Puheenjohtaja
Talentia
