Kokeilkaa palkalla!
Muutama vinkki sosiaalityöntekijän saamiseksi lastensuojeluun töihin. Ehkä tästä olisi apua Vantaallakin.
Ensiksi tulee mieleen palkka. Yliopistollisen maisterin tutkinnon suorittaneelle 3 200 euron kuukausipalkka on melko pieni. Entä jos palkka alkaisikin nelosella? Mikään työehtosopimus ei estä tätä. Yhdenkään työnantajan talous ei kaadu sosiaalityöntekijöiden palkan reippaaseenkaan tarkistukseen, ammattiryhmä kun on pieni. Kyse on vain noin 5 000 työntekijästä koko maassa. Kustannukset taas voivat olla melkoiset, kun jatkuvasti vaihtuvia ja koulutusta vailla olevia työntekijöistä perehdytetään. Puhumattakaan työn vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta.
Toiseksi, työmäärän on oltava kohtuullinen. Työn tuloksellinen hoitaminen vaatii aikaa keskittyä kuhunkin asiakastapaukseen. Suomessa ei ole virallisia asiakasmitoituksia, mutta ammattijärjestö Talentian mitoutussuosituksista on tullut epävirallinen valtakunnallinen mittari. Sen mukaan lastensuojelutyössä yhdellä työntekijällä ei saisi olla yli 30 lasta yhtä aikaa. Todellisuudessa moni suurikin kaupunki ylpeilee jo sillä, että asiakkaita on vain 60 per työntekijä!
Kolmanneksi kannattaa kiinnittää huomiota työn johtamiseen. Sosiaalityöntekijät tekevät vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä. Heidän johtamisensa vaatii ammattiin liittyvien asioiden hallintaa ja asiantuntijatyön johtamisen osaamista. Sosiaalityöntekijät pitävät itsenäisyydestä omassa työssään. Lisäksi monissa laeissa heille on annettu itsenäinen harkinta ja päätösvalta. Käskyttäminen ja syrjäyttäminen eivät toimi. Tieto huonosta johtamisesta ja ikävästä työilmapiiristä kulkee nopeasti ja kauas.
Neljänneksi, työssä on oltava riittävästi resursseja ja sopivia palveluita, joita tarjota asiakkaille. On turha tehdä asiakassuunnitelmaa, jonka mukaisia palveluita ei ole tarjolla. Suurinta huolta on jo pitkään kannettu psykiatrisista palveluista, mutta pulaa on myös tukiperheistä, perhetyöstä, sijaishuollon paikoista. Monessa kunnassa on myös käytäntöjä, että vastuusosiaalityöntekijä ei saa päättää tarvittavista palveluista. Tämä on jo lainvastainen toimintatapa!
Ja viidenneksi, työvälineet on voitava pitää hyvässä kunnossa. Sosiaalityössä tämä tarkoittaa, että koulutusmäärärahoja ja työnohjausta on saatavilla. Nyt työpaikoilla arvotaan, kuka pääsisi yhdeksi päiväksi 100 euroa maksavaan koulutukseen.
Viimeinen vinkki: tuntemistani sosiaalitytöntekijöistä ainoakaan ei ole törmännyt headhunteriin. Eikö rekrytoinnissa kannattaisi käyttää moderneja keinoja, jos avaintyöntekijöistä on valtava pula?
Kristiina Koskiluoma
Blogia korjattu 14.10.2016: ”Sen mukaan lastensuojelutyössä yhdellä työntekijällä ei saisi olla yli 30 lapsiperhettä yhtä aikaa” on korjattu muotoon ”Sen mukaan lastensuojelutyössä yhdellä työntekijällä ei saisi olla yli 30 lasta yhtä aikaa.”
