Psykososiaalisen kuormituksen tunnistaminen työturvallisuuslainsäädännössä

Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen palvelujen laatu rakentuu ammattilaisten osaamisesta ja mahdollisuudesta tehdä työnsä hyvin. Liiallinen työmäärä, jatkuva kiire ja puutteellinen tuki vaarantavat henkilöstön työkyvyn sekä asiakkaiden oikeuden laadukkaisiin ja turvallisiin palveluihin.

Psykososiaalinen kuormitus syntyy työn olosuhteista

Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn sisältöön, järjestelyihin ja työyhteisön toimintaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat vaarantaa työntekijän terveyden. Sosiaalialalla ja varhaiskasvatuksessa kuormitusta aiheuttavat esimerkiksi liian suuret asiakas- ja lapsimäärät, työn keskeytykset, epäselvät vastuut sekä vaativat vuorovaikutus- ja päätöksentekotilanteet.

Erityisen raskasta on eettinen kuormitus: ammattilainen tietää, millaista apua asiakas tai lapsi tarvitsee, mutta ajan, henkilöstön tai palvelujen puute estää toimimasta tämän tarpeiden mukaisesti. Vastuu säilyy työntekijällä, vaikka hänen mahdollisuutensa vaikuttaa tilanteeseen ovat rajalliset.

Pitkittyessään haitallinen kuormitus voi johtaa työuupumukseen, sairastumiseen ja työkyvyttömyyteen.

Sairauspoissaolot ja henkilöstön vaihtuvuus puolestaan lisäävät jäljelle jäävien työntekijöiden kuormitusta ja katkaisevat asiakassuhteita.

Kuormituksen ehkäisy on myös taloudellisesti välttämätöntä

Kelan vuoden 2025 tietojen mukaan mielenterveysperusteisten pitkien sairauspoissaolojen vuoksi menetetään Suomessa vuosittain yli miljardin euron arvosta työpanosta. Työuupumukseen liittyvien sairauspoissaolojen kustannuksiksi on puolestaan arvioitu 206–261 miljoonaa euroa vuodessa. Jälkimmäinen arvio ei kata kaikkia työkyvyttömyyden ja alentuneen työssä suoriutumisen vaikutuksia. Luvut kuvaavat koko työelämää. Kaikki mielenterveysperusteinen työkyvyttömyys ei johdu työstä, mutta työnantaja voi vaikuttaa moniin kuormitusta aiheuttaviin olosuhteisiin.

Työmäärän mitoittaminen, selkeä työnjako, toimivat tietojärjestelmät ja esihenkilön tuki ovat keskeisiä ehkäisykeinoja. Työhyvinvoinnin parantaminen edellyttää muutoksia työn arkeen. Pelkät palautumista tukevat yksilölliset keinot eivät riitä.

Talentian työolobarometrin 2024 mukaan kaksi kolmesta vastaajasta (66 %) koki työnsä henkisesti raskaaksi melko usein tai aina. Tulos osoittaa, että henkinen kuormitus on laajasti jaettu kokemus sosiaalialan ammattilaisten työssä. Kuormituksen ehkäisy ei voi jäädä yksittäisen työntekijän tekojen varaan, vaan tarvitaan työn olosuhteisiin kohdistuvia toimia.

Valtioneuvoston asetuksella tulee täsmentää työnantajan velvollisuuksia tunnistaa, arvioida ja vähentää haitallista psykososiaalista kuormitusta.

Täsmällisemmät velvoitteet tukevat ennaltaehkäisyä

Seuraavan hallituksen tulee antaa valtioneuvoston asetus, jolla täsmennetään työnantajan velvollisuuksia ehkäistä ja vähentää työn haitallista psykososiaalista kuormitusta. Asetuksessa tulee määritellä keskeiset työn sisältöön, järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät sekä velvoittaa niiden järjestelmälliseen tunnistamiseen, arviointiin ja seurantaan. Arvioinnissa on huomioitava myös eettinen kuormitus sekä eri kuormitustekijöiden yhteisvaikutukset.

Toimenpiteille on määriteltävä vastuut ja aikataulut, ja niiden vaikutuksia on seurattava yhdessä henkilöstön ja työsuojelun yhteistoimintahenkilöstön kanssa työterveyshuollon asiantuntemusta hyödyntäen. Kuormitukseen on puututtava ennen sairastumista: vastuu työn terveellisistä järjestelyistä kuuluu työnantajalle, eikä sitä voi siirtää yksittäisen työntekijän palautumisen tai jaksamisen varaan.

Mitoitus ja seuranta muuttavat tavoitteet käytännöksi

Kuormittuneimpiin sosiaalihuollon palveluihin tarvitaan asiakasmitoitus, joka huomioi asiakasmäärän lisäksi työn vaativuuden. Varhaiskasvatuksessa henkilöstöjärjestelyjen on turvattava riittävä henkilöstö koko toimintapäivän ajan.

Hyvinvointialueille ja kuntiin tarvitaan kannustimia työhyvinvoinnin parantamiseen. Yhteisillä mittareilla tulee seurata henkilöstön kokemaa kuormitusta, vaikutusmahdollisuuksia, sairauspoissaoloja ja vaihtuvuutta. Avoimen raportoinnin rinnalle tarvitaan vastuutetut toimenpiteet ja niiden vaikutusten arviointi.

Henkilöstön työkyvyn turvaaminen vahvistaa palvelujen jatkuvuutta, asiakasturvallisuutta ja valmiutta toimia myös kriisitilanteissa.