Missä olet headhunter?

Missä olet headhunter?

Ilmeisen raastava sosiaalityöntekijäpula ja kuntien heikko talous on ajanut norminpurkuintoisen Sipilän hallituksen sorkkimaan 1.3. voimaan tulevaa sosiaalihuollon ammattihenkilölakia. Ikään kuin varhaiskasvatuksen alasajo ja pakkolait eivät olisi riittäneet julkisen sektorin naisille.

Nyt hallitus sitten esittää, että edellisen eduskunnan hyväksymää lakia muutettaisiin siten, että sosiaalityöntekijää voisi sijaistaa soveltavan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut sen sijaan, että sijaisen tulisi olla suorittanut vähintään sosiaalityön aineopinnot ja harjoittelu. Jos tämä menee läpi, ei esimerkiksi huostaanottoa valmistelevalla sosiaalityöntekijällä tarvitse olla käytynä ensimmäistäkään sosiaalityön yliopistokurssia.

Eikö ammattihenkilölailla pitänyt varmistaa, että sosiaalihuollon ammattilaisilla on riittävä ammatillinen osaaminen ja sen myötä asiakkailla mahdollisuudet hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun?

Minä varsin kelpoinen sosiaalityöntekijänkin koulutuksen omaava, lämpimästi edellisten esimiesteni suosittelema, terve naisihminen en ole koskaan kohdannut tilannetta, jossa minua olisi pyydetty tai houkuteltu hakemaan, saatikka oma-aloitteisesti tarjottu, sosiaalityöntekijän töitä. Muita töitä toiselta alaltani viestinnästä sen sijaan on tarjottu, vaikka alan ongelmana on kasvava työttömyys. Sosiaalityöntekijää metsästävää headhunteria en, merkillistä kyllä, ole koskaan tavannut.

Pikainen käytävägallup osoitti, että sama hämmästyttävä ilmiö vaivaa myös muita Talentiassa työskenteleviä sosiaalityöntekijätaustaisia asiantuntijoitamme.  Jos meistä on huutava pula, miksi emme saa houkuttelevia työtarjouksia?

Tilanne tuo muistoja reilun 10 vuoden takaa, jolloin nuorena ja innokkaana laittelin avoimia hakemuksia lähes kaikkiin pääkaupunkiseudun kuntiin ja kaupunkeihin. Ensisijaisesti olin kiinnostunut lastensuojelun sosiaalityöntekijän töistä, myös sijaisuuksista. Palkkaa pyysin tonnin enemmän kuin siihen aikaan oli tapana maksaa, sillä mielestäni työ on hinnoiteltava sen vaativuuden mukaan.

Maalaisjärjellä ajattelisi, että puhelimeni ja sähköpostini olisivat täyttyneet kilpailevista tarjouksista, elimmehän silloinkin keskellä hurjaa sosiaalityöntekijäpulaa. Mutta hiljaista oli. Ei tullut tarjouksia eikä sopimuksia, edes neuvotteluja ei käynnistetty. Muutaman hakemuksen kohdistin suoraan avoinna olevaan virkaan. Perään tuli puhelinsoitto, että olet kyllä oikein pätevä ja myös ainoa sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaava hakija, mutta vedäthän hakemuksesi pois, koska emme maksa pyytämääsi palkkaa. Yksi näistä oli perusturvajohtajan työ, jossa tehtäviin kuului hallinnollisen sälän ohessa huostaanottojen valmistelut ja päätöksenteko.

Tunnen suuren määrän sosiaalityöntekijöitä, jotka tekevät jotakin muuta työtä kuin sosiaalityötä. Syitä on lukuisia, mutta keskeisimmät ovat heikot resurssit, huonot työskentelyolosuhteet ja työn vaativuuteen nähden kehno palkkaus.

Tästä huolimatta sosiaalityöntekijäpulaa yritetään ratkaista tilapäisen sosiaalityöntekijän kelpoisuusehtoja väljentämällä. Siinäpä vasta luova ratkaisu tai ehkä sittenkin insinööriyhtälö, jonka logiikkaa en kykene hahmottamaan. Mitäpä jos edes yritettäisiin ensin rekrytoida? Niitä on nimittäin muitakin keinoja kuin ilmoitus mol.fi:ssä.

Kaisa Yliruokanen

Tiedottaja, joka voi onneksi hyödyntää sosiaalityön osaamista nykyisessä työssään.

Markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija

Jaa sivu