Sosiaalityöntekijäpula on paikallista, ratkaisuja tulee hakea vaihtuvuuden ja työn kuormituksen hillitsemisestä

Sosiaalityöntekijäpula on paikallista, ratkaisuja tulee hakea vaihtuvuuden ja työn kuormituksen hillitsemisestä

Medioissa ympäri Suomen uutisoitiin 28.11. kuntia vaivaavasta ja kiristyvästä sosiaalityöntekijäpulasta. Pula johtuu uutisen mukaan maaliskuun alusta voimaan tulleesta sosiaalihuollon ammattihenkilölaista, joka estää sosiaalityöntekijöiden sijaistamisen ilman sosiaalityöntekijän koulutusta.

On täsmennettävä, että sosiaalityöntekijöistä ei suinkaan ole pulaa kaikkialla Suomessa (ks. esim. TEM:n raportti työvoiman saatavuudesta ja ammattibarometri), mutta joillain paikkakunnilla pula pätevistä hakijoista sosiaalityöntekijöiden avoimiin virkoihin on totta, vaikka yliopistoista valmistuneiden sosiaalityöntekijöiden määrä riittäisikin täyttämään maassa avoinna olevat virat.

Vaikean tilanteesta tekee se, että pätevät sosiaalityöntekijät vaihtavat tiuhaan työpaikkaa ja jopa alaa, sillä työkuorma ja työolot ovat paikoin sietämättömät. Sosiaalityöntekijöiden riski menettää työkyky työn kuormituksen vuoksi on TTL:n tutkimuksen mukaan jopa kaksinkertainen verrattuna muihin kunta-alalla työskenteleviin.

Työntekijöiden työkykyyn ja työssä pysymiseen esimerkiksi lastensuojelussa vaikuttaa voimakkaasti se, miten hyvin työtä ammatillisesti johdetaan, kuinka hyvällä tolalla on työssä jaksamisen työsuojelulliset tukimuodot sekä työn vaativuuden ja arvostuksen näkyminen palkkauksessa.

Sosiaalityöntekijäpulaan on ratkaisuja, jotka eivät heikennä asiakkaan asemaa ja oikeusturvaa tai palvelujen laatua.

Heti toteutettavia ratkaisuja pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuusongelmiin ja suureen vaihtuvuuteen on, jos tahtotilaa löytyy. Työn vetovoimaa voidaan lisätä

  • huolehtimalla, että työmäärä työntekijää kohden on kohtuullinen,
  • huolehtimalla, että työntekijöillä on riittävästi ammatillista tukea ja keinoja käsitellä työn psyykkistä kuormitusta,
  • houkuttelemalla alalta pois lähteneitä sekä muuttohaluisia sosiaalityöhön pulasta kärsiville paikkakunnille selvästi paremmalla palkkauksella sekä
  • kirkastamalla sosiaalityön tehtäväkuvaa ja uudistamalla sosiaaliohjauksen ja sosiaalityön työnjakoa.

Pidemmällä aikavälillä helpotusta tilanteeseen saataisiin myös lisäämällä edelleen sosiaalityön yliopisto-opintojen aloituspaikkoja sekä helpottamalla sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden pätevöitymistä sosiaalityöhön joustavampien yliopisto-opintopolkujen avulla.

Keskustelussa sosiaalityöntekijäpulasta on hyvä muistaa, että pätevyysvaatimukset sosiaalityöhön ovat olleet samat jo vuodesta 2005. Ennen maaliskuun alkua kelpoisuuden määritellyt laki antoi kuitenkin työnantajille mahdollisuuden palkata määräaikaisesti (§12) sosiaalityöntekijän tehtäviin soveltuvaksi arvioimansa henkilö myös ilman sosiaalityön koulutusta, jos tehtävään ei löytynyt kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä. Kunnissa henkilöstösuunnittelua rakennettiin vahvasti tämän mahdollisuuden varaan ja avoimia virkoja täytettiin määräaikaisuus kerrallaan työntekijöillä, joilla ei ollut sosiaalityön yliopistollista koulutusta. Näille työntekijöille on voitu maksaa pienempää palkkaa, joten saavutetut säästöt ovat osaltaan ohjanneet rekrytointeja. Maaliskuun alusta voimaan tullut ammattihenkilölaki ottaa edeltäjäänsä tiukemman linjan, tavoitteena parantaa sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeusturvaa määrittämällä sosiaalityön, sosionomin ja geronomin tehtäviin vaadittavan koulutuksen. Näin on myös terveydenhuollon keskeisissä ammateissa, kuten lääkärien ja sairaanhoitajien kohdalla. Sen tarpeellisuutta ei kyseenalaista työnantaja eikä suuri yleisö – miksi sitä tulisi kyseenalaistaa sosiaalihuollonkaan kohdalla. Asiakasturvallisuus tulee ottaa yhtä vakavasti kuin potilasturvallisuus.

Tero Ristimäki

Talentian puheenjohtaja

Jaa sivu