Opiskelijoiden tehtävänimikkeet – hämmentävää, mutta tarpeellista

Opiskelijoiden tehtävänimikkeet – hämmentävää, mutta tarpeellista

Ohjaaja, vastaava ohjaaja, palveluohjaaja, perhetyöntekijä, koordinaattori, asiantuntija, asumisneuvoja, työvalmentaja, sosiaalipäivystäjä, kuraattori, vastaava kuraattori, hankepäällikkö, … Talentian viimeisimmässä Vastavalmistuneiden urapolkuselvityksessä sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaneiden erilaisia tehtävänimikkeitä ilmoitettiin yli 80. Samaisessa urapolkuselvityksessä ilmeni, että opintojensa aikana näistä vuosina 2017 ja 2018 valmistuneista sosiaalialan korkeakouluopiskelijoista 74 % teki sosiaalialan palkkatöitä.

Opinnoista työelämään

Työn imu ja opiskeluaikainen työnteko oman alan töissä puhuvat opiskelijoiden tehtävänimikkeiden yhdenmukaistamistarpeen puolesta. Näin tehdään näkyväksi se, millaisella kokoonpanolla työtä kussakin työpaikassa tehdään. Tehtävänimikkeiden määrä ja moninaisuus kuvaavat hyvin sosiaalialan korkeakoulututkinnon tuomia laajoja ura- ja työkenttämahdollisuuksia. Tämä kuitenkin aiheuttaa osaltaan myös hämmennystä ja tietämättömyyttä siitä, mikä tutkinto minkäkin tehtävänimikkeen takaa löytyy. Kun vastavalmistunut laillistettu sosiaalihuollon ammattihenkilö aloittaa työnhaun, voi tehtävänimikkeiden takaa löytyvän koulutusvaatimuksen selvittäminen vaatia välillä salapoliisin omaisia taitoja.

Sosiaalihuollon ammattihenkilölaista toivotaan pohjaa tehtävänimikkeisiin

Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ei ole osaltaan tiivistänyt sosiaalialan tehtävänimikkeiden kirjoa, ainakaan vielä. Tosin, viimeisimmässä Vastavalmistuneiden urapolkuselvityksessä esiin nousi sosionomi tehtävänimikkeenä ensimmäistä kertaa. Toivoa siis on! Tavoitteenamme on, että ammatinharjoittamisoikeutta kuvaavat tehtävänimikkeet sosionomi, geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja otetaan käyttöön sosiaalityöntekijän tapaan.

Tehtävänimikkeiden moninaisuus ei ole vain kosmeettinen, hämmennystä herättävä pulma, vaan se tekee alan tehtävistä ja tutkintovaatimuksista myös haasteellisempia ymmärtää.

On asiakkaiden, työntekijän ja työnantajan etu, että työntekijän tutkinto on esillä tehtävänimikkeessä. Sama pätee myös työpaikkailmoituksiin. Olisi kaikkien etu, että ilmoituksessa kävisi ilmi jo tehtävänimikkeen tasolla millaista osaamista ja millainen tutkintovaatimus kyseiseen tehtävään on. Tällöin varmistettaisiin myös se, että paikkaa hakevat varmimmin ne henkilöt, joilla on vaadittava tutkinto ja tehtävään tarvittava osaaminen. Tämä tuo läpinäkyvyyttä, lisää luottamusta ja pitää esillä laillistettujen ammattihenkilöiden vastuita ja velvollisuuksia, joita sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin on kirjattu.

Niin, ja niistä vastuista ja velvollisuuksista

Talentian koulutuspoliittinen ohjelma esittää, että opiskelijoiden keskuskuudessa otetaan käyttöön tehtävänimikkeet, jotka kuvaavat tulevan laillistetun ammattihenkilön tilannetta: tutkinnon suorittaminen on vielä kesken ja työntekijä toimii tilapäisesti sijaistaen ammatissa, mutta on jo hyvää vauhtia matkalla kohti valmistumista laillistetuksi ammattihenkilöksi. Tehtävänimikkeeksi Talentia suosittelee opiskelija -takaliitettä, esimerkiksi sosiaalityöntekijäopiskelija tai sosionomiopiskelija. Näin tilapäisenä toimivat tulevat ammattihenkilöt erottuvat jo valmistuneista ja kentällä olevista alan työharjoittelijoista, jotka suorittavat tutkintovaatimuksensa mukaista harjoittelua. Näiden harjoittelua suorittavien opiskelijoiden tulisi vuorostaan käyttää harjoittelija tehtävänimikettä.

Miksi näin? Eikö tämä nyt sitten sekoita asiakkaiden päätä, onko työntekijä ”vain joku harjoittelija”? Sanonta kuuluu, että iso laiva kääntyy hitaasti. Niin varmasti myös tässä tapauksessa. Tavoitteemme opiskelijoiden tehtävänimikkeiden osalta liittyy ennen kaikkea työntekijöiden ja asiakkaiden oikeusturvaan. Tehtävänimikkeeseen sisältyy ammatillinen vastuu. Esimerkkiä voidaan hakea terveydenhuollon puolelta: Olet lääkärin vastaanotolla. Haluaisitko, että lääkärin nimikyltissä lukisi lääkäri, vaikka tämän opinnot olisivatkin vielä kesken ja valmistuminen häämöttäisi tulevaisuudessa? Tätä tuskin haluaisi lääkäriopiskelija itsekään.

Sosiaali- ja terveysalasta puhutaan usein sanaparina ja yhtenä kokonaisuutena. Meillä on kuitenkin vielä tekemistä sen kanssa, että myös sosiaalialan laillistettujen ammattihenkilöiden tutkinnot ja osaaminen todella tunnistetaan. Ei ole yhdentekevää, millä tutkinnolla sosiaalialan työtä tehdään.

Tehtävänimikkeet eivät varmasti koskaan tule supistumaan yhden, tai edes kahden käden sormilla laskettaviksi. Ja tämä on myös alamme tuomien työmahdollisuuksien rikkaus. Tiivistämisen varaa kuitenkin on. Toivomme, että tulevaisuudessa entistä useampi sosiaalialan korkeakoulutettu työllistyy tutkintonimikettään vastaavalla tehtävänimikkeellä.

Entinen sosiaaliohjaaja, opintoasiansihteeri, opiskelija-asiamies sekä asukastoiminnan ja -neuvonnan koordinaattori. Nykyinen opiskelijatoiminnan koordinaattori, sosionomi (AMK) Tiia Pesonen.

Tiia Pesonen

Jaa sivu