Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki on pääosin toimiva – täsmennyksiä silti tarvitaan
Sosiaalihuollon nykyinen ammattihenkilölainsäädäntö on pääosin toimivaa, selkeää ja tarkoituksenmukaista erityisesti asiakasturvallisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan näkökulmista. Sääntely tukee ammattipätevyyden varmistamista, avoimuutta ja luottamusta palvelujärjestelmään. Tämän tulee toteutua myös uudessa sääntelyssä.
Talentia on vastannut Sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa tehtävään kyselyyn koskien ammattihenkilölainsäädännön nykytilaa ja muutostarpeita. Kyselyllä kartoitetaan kehitystarpeita käynnissä olevan ammattihenkilölain kokonaisuudistukseen liittyen. Kyselyn vastaukset välittyvät selvityshenkilölle ja selvitystyötä ohjaaville henkilöille.
Tilapäinen toiminta edellyttää merkittäviä korjauksia
Nykyinen sääntely sosiaalityöntekijän, sosionomin, geronomin ja kuntoutuksen ohjaajan tehtävissä tilapäisenä toimimisesta on asiakasturvallisuuden näkökulmasta liian väljä. Lisäksi ammattihenkilöiden erityisosaaminen on tunnistettava ja tuotava esiin sääntelyn keinoin.
Nykyinen tilapäisenä sosiaalityöntekijän tehtävässä toimimista koskeva sääntely on kumottava. Talentia esittää, että sääntely palautetaan alkuperäiseen muotoonsa, jossa tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voi toimia enintään vuoden ajan opiskelija, joka on suorittanut sosiaalityön perus- ja aineopinnot sekä käytännön harjoittelun, ja joka toimii laillistetun sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena.
Myös sosionomien, geronomien ja kuntoutuksen ohjaajien tilapäistä toimintaa koskevaa sääntelyä tulee tiukentaa. Nykykäytäntö poikkeaa merkittävästi terveydenhuollon vastaavasta säätelystä, vaikka vaatimustasoltaan ammattikorkeakoulututkintoon perustuvat tehtävät ovat rinnastettavissa toisiinsa. Siksi sääntelyä on yhdenmukaistettava terveydenhuollon käytäntöjen kanssa.
Asiakasturvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan myös sääntelyä opiskelijoiden ammattinimikkeistä, rekisteröinnistä ja valvonnasta silloin, kun he toimivat tilapäisesti laillistettujen ammattihenkilöiden tehtävissä.
Osaaminen ja ammattieettinen toiminta varmistettava kaikilla sektoreilla
Ammattipätevyyksien lisäksi erikoisosaaminen on tärkeää tuoda esille sääntelyn keinoin. Sen huomioiminen nykyistä paremmin lainsäädännössä vahvistaisi asiakasturvallisuutta, vaikuttavuutta, asiakkaiden oikeusturvaa ja ammattilaisten työnjakoa.
Erikoisosaamista edustavat niin ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot kuin
korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset samoin kuin erilaiset täydennyskoulutukset sekä tieteellinen jatkokoulutus.
Sääntelyllä voidaan ohjata lisäämään erikoisosaamista vaativia vakansseja asiakastyöhön sekä rakenteelliseen työhön, kehittämis- ja tutkimustehtäviin sekä näiden erilaisiin yhdistelmiin. Tämä edellyttää myös uusien nimikkeiden, kuten erikoissosionomi ja erikoissosiaalityöntekijä, säätämistä.
Lainsäädännön tulee selkeyttää ammattinimikkeet ja kytkeä ne selkeästi koulutukseen, jotta osaaminen ja pätevyys ovat läpinäkyviä sekä helposti tunnistettavia. Täydennyskoulutusvelvoitteen toteutumisen on oltava yhdenvertaista kaikilla sosiaalihuollon aloilla, ja sen yhteyteen tulee rakentaa tarkoituksenmukaisia urapolkuja.
Ammattieettisen toiminnan turvaaminen on tärkeä osa vastuullista ammatillista toimintaa, ja sen edellytykset on jatkossakin varmistettava lainsäädännössä.
Sääntelyn on katettava kaikki sektorit, joilla tehdään sosiaalihuollon työtä – mukaan lukien puolustusvoimat ja rikosseuraamusala – ja sen tulee tunnistaa sosiaalihuollon työn erityispiirteet suhteessa terveydenhuoltoon, eri ammattiryhmien vastuut sekä työn yhteiskunnallinen merkitys.
