Työpaikkakiusaaminen ei ole vain yksilöiden ongelma – se on seurausta kuormittuneesta työelämästä
Sosiaalialalla puhutaan paljon työuupumuksesta, henkilöstön vaihtuvuudesta ja alan veto- ja pitovoiman heikkenemisestä. Harvemmin kuitenkaan pysähdytään pohtimaan sitä, mitä jatkuva kuormitus tekee työyhteisöille.
Työelämässä on viime vuosina tapahtunut muutos, joka näkyy yhä vahvemmin myös Talentian jäsenyhteydenotoissa. Kyse ei ole enää vain työn määrästä, kiireestä tai riittämättömistä resursseista. Yhä useammin esiin nousevat työyhteisöjen ristiriidat, epäasiallinen kohtelu, ulkopuolelle jättäminen, häirintä ja jopa suoranainen työpaikkakiusaaminen.
Samaan aikaan tiedämme tutkimuksista, että psykososiaalinen kuormitus on kasvanut merkittävästi.
Työterveyslaitoksen tutkimuksissa on jo pitkään nähty, että työn kuormitus liittyy yhä useammin työn järjestelyihin, jatkuviin keskeytyksiin, liian suureen työmäärään sekä työyhteisöjen toimivuuteen. Erityisesti sosiaali- ja terveysaloilla kuormitustekijät kasautuvat.
Sosiaalialalla tilanne on erityisen huolestuttava.
Työ on emotionaalisesti kuormittavaa jo lähtökohtaisesti. Työtä tehdään ihmisten vaikeissa elämäntilanteissa, usein kiireen, henkilöstövajeen ja jatkuvien muutosten keskellä. Samaan aikaan työntekijät joutuvat kohtaamaan eettistä kuormitusta tilanteissa, joissa omien ammatillisten arvojen mukainen työskentely ei aina ole mahdollista.
Tällaisessa tilanteessa kuormitus ei kosketa vain yksittäistä työntekijää, vaan alkaa vähitellen heijastua koko työyhteisön toimivuuteen.
Kun työntekijöitä vaihtuu jatkuvasti, työmäärä kasvaa ja perustehtävän toteuttaminen vaikeutuu, alkaa se näkyä myös työyhteisöjen sosiaalisessa toimivuudessa. Luottamus heikkenee, yhteinen keskustelu vaikeutuu, yhteistyö kärsii ja ristiriidat lisääntyvät.
Psykososiaalinen kuormitus on kasvanut merkittävästi.
Tämä näkyy myös käytännössä. Jäsenneuvonnassa kuulemme tilanteista, joissa työyhteisöjen ilmapiiri on pitkään ollut kuormittunut, työntekijät ovat vuorotellen sairauslomilla, henkilöstö vaihtuu eikä työyhteisö enää kykene käsittelemään kuormitusta rakentavasti.
Juuri tässä kohtaa työpaikkakiusaaminen kytkeytyy osaksi laajempaa työelämäongelmaa.
Akava Worksin hyvinvointialueiden työoloja koskevan seurantaraportin mukaan työpaikkakiusaamisen kokemukset ovat lisääntyneet hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen. Vuonna 2024 jo 15 prosenttia työntekijöistä kertoi kokeneensa työpaikkakiusaamista viimeisen 12 kuukauden aikana, kun ennen hyvinvointialueuudistusta osuus oli 13 prosenttia.
Sosiaalialan ammattiryhmissä kehitys on erityisen huolestuttavaa. Sosionomien, geronomien ja kuntoutuksen ohjaajien ryhmässä työpaikkakiusaamista kokeneiden osuus nousi 11 prosentista 15 prosenttiin hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen. Sosiaalityöntekijöistä 10 prosenttia kertoi kokeneensa työpaikkakiusaamista.
Työpaikkakiusaaminen kytkeytyy osaksi laajempaa työelämäongelmaa.
Kyse ei siis ole yksittäisistä tapauksista tai yksittäisistä työpaikoista. Kyse on ilmiöstä, joka näkyy laajasti suomalaisessa työelämässä ja erityisesti kuormittuneilla sote-aloilla.
Silti työpaikkakiusaamista käsitellään edelleen liian usein irrallisena henkilöristiriitana.
Todellisuudessa monissa tilanteissa taustalla vaikuttavat samat tekijät, joista sosiaalialalla on puhuttu jo vuosia: jatkuva kiire, henkilöstövaje, vaihtuvuus, puutteelliset resurssit, epäselvät työn rakenteet ja pitkittynyt kuormitus.
Tämä ei tarkoita, että epäasiallista käytöstä voitaisiin hyväksyä tai selittää työoloilla.
Se tarkoittaa, että ongelmaa ei ratkaista, jos puututaan vain yksittäisiin konflikteihin, mutta ei niihin rakenteisiin, jotka ylläpitävät kuormitusta vuodesta toiseen.
Työpaikoilla puhutaan paljon resilienssistä, palautumisesta ja yksilön jaksamisesta. Keskustelu on tärkeää, mutta se ei riitä, jos samaan aikaan työyhteisöissä esiintyy jatkuvaa haitallista kuormitusta, epäasiallista kohtelua ja työpaikkakiusaamista.
Tarvitsemme uuden asetuksen psykososiaalisesta kuormituksesta.
Työturvallisuuslainsäädäntö tunnistaa psykososiaalisen kuormituksen, mutta nykyinen sääntely jättää edelleen liian paljon tulkinnanvaraa siihen, mitä työnantajan käytännössä tulee seurata, arvioida ja ehkäistä.
Siksi tarvitsemme työturvallisuuslain täsmentämistä ja uuden asetuksen psykososiaalisesta kuormituksesta.
Kun työyhteisöissä esiintyy vuodesta toiseen kuormitusta, vaihtuvuutta, epäasiallista kohtelua ja työntekijöiden uupumista, meidän on uskallettava todeta, että nykyiset keinot eivät riitä.
Lainsäädännössä on määriteltävä nykyistä selkeämmin, miten työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön toimivuuteen liittyvät tekijät voivat aiheuttaa haitallista kuormitusta. Samalla työnantajan velvollisuutta tunnistaa, seurata ja ehkäistä näitä riskejä on vahvistettava.
Nykyinen sääntely antaa jo nyt työnantajalle velvollisuuden puuttua haitalliseen kuormitukseen ja epäasialliseen kohteluun. Ongelma on kuitenkin se, ettei sääntely ole käytännössä ollut riittävää estämään tilanteita, joissa työntekijät uupuvat, sairastuvat ja menettävät työkykynsä pitkittyneen kuormituksen vuoksi.
Työpaikkakiusaaminen ei synny tyhjiössä.
Talentiakin on nostanut esiin tarpeen psykososiaalista kuormitusta koskevalle asetustasoiselle sääntelylle. Luonnos tällaisesta asetuksesta on ollut valmistelussa jo pitkään, mutta sen eteneminen ei ole saanut työnantajapuolen hyväksyntää. Tilanne kertoo osaltaan siitä, että vaikka työelämän psykososiaalisten riskien vakavuus tunnistetaan tutkimuksissa ja työpaikkojen arjessa, sääntelyn kehittäminen ei ole edennyt työelämän muutosten edellyttämällä tavalla.
Työpaikkakiusaaminen ei synny tyhjiössä. Se syntyy liian usein työoloissa, joissa kuormitus on jatkunut pitkään liian korkeana eikä työyhteisö enää kykene toimimaan terveellä tavalla.
Työpaikkakiusaaminen ei ole vain työyhteisöongelma. Se on työturvallisuusongelma. Ja siksi sen ehkäiseminen kuuluu myös työelämäpolitiikan ja eduskuntavaalien keskeisiin kysymyksiin.
Heidi Pekkarinen, Talentian erityisasiantuntija