Sosiaalihuollon asiakasturvallisuus vaarassa
Vanhusten hoivan ongelmat ovat tulleet päivänvaloon. Löysät mitoitussuositukset, niukat valvontaresurssit ja häikäilemätön voitontavoittelu ovat yhdistelmä, jossa heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat kärsivät. Ongelmat eivät rajoitu vain vanhustenhuoltoon, vaan niitä on myös muissa sosiaalihuollon palveluissa, niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla.
Esimerkiksi kuntien lastensuojelussa on voitu vuosikymmeniä jatkaa tilannetta, jossa vastuusosiaalityöntekijällä on suosituksiin nähden moninkertainen määrä asiakkaita. Päiväkodeissa harrastetaan kikkailua ryhmien koolla ja henkilöstömitoituksella.
Seuraavan hallituksen on otettava pöydälleen kaksi kokonaisuutta. Mitoitukset ja niiden rikkomiseen liittyvät sanktiot on saatava lainsäädäntöön. Toiseksi tarvitaan valvontajärjestelmän kokonaisremontti.
Kiireellisimmin asiakastyön mitoituksia tarvitaan lastensuojeluun. Talentia esittää ylärajaksi 25 lasta yhtä vastuusosiaalityöntekijää kohtaan. Myös eri asiakasryhmien asumispalveluihin tarvitaan lakisääteiset henkilöstömitoitukset.
Maaseudun tulevaisuus uutisoi 29.1. Valviran ylijohtaja Markus Henrikssonin Uutissuomalaiselle antaman haastattelun. Henrikssonin mukaan lupa- ja valvontavirasto Valviran ja aluehallintovirastojen resurssit sosiaalihuollon valvontaan ovat Suomessa selvästi pienemmät kuin muissa pohjoismaissa. Valvirassa koko Suomen sosiaalihuollon valvonnasta vastaa vain reilut 10 ihmistä. Valvira, kunnat, aluehallintoviranomaiset ja eduskunnan oikeusasiamies hoitavat yhdessä valvontaa. Ne puuttuvat peliin, jos esimerkiksi hoitokodissa omavalvonta pettää. Henriksson pitää kuitenkin selvänä, että vanhustenhoidon ongelmat eivät ratkea vain lisäämällä viranomaisvalvontaa, vaan myös omavalvontaa pitää parantaa.
Olen osittain samaa mieltä. Omavalvonta ei kuitenkaan toimi, ellei sitä toteuttamassa ole riittävä määrä henkilöstöä. Henkilöstömitoitus olisi tärkeä työkalu myös valvontaviranomaisille. Lisäksi tarvitaan eettistä vastuunkantoa: työnantajan ammattieettinen velvollisuus on toimia niin, että henkilöstö voi käyttää ilmoitusvelvollisuuttaan ilman vaientamisyrityksiä tai vastatoimien pelkoa. Talentian ammattieettinen lautakunta on linjauksissaan todennut, että ilmoitusvelvollisuuden tulisi olla palvelujen aliresursointiin liittyvissä tilanteissa koko työyhteisön hyvän ammattieettisen vastuunkannon käytäntö. Henkilöstön velvollisuus on ilmoittaa epäkohdista aina kun niitä esiintyy, ja työnantajan velvollisuus on pyrkiä poistamaan niitä.
Valvonnan osalta tarvitaan avoimuutta ja julkisuutta. Palveluntuottajien tulisi osana omavalvontaa julkistaa oma arvionsa toimintansa laadusta erikseen määrättyjen kriteerien pohjalta, joista yhdeksi on nostettava henkilöstön työhyvinvointi. Tämä oma-arvio pitää läpivalaista valvonta- ja tarkastusprosessissa. Tarkastusten tulisi sisältää etukäteen tehtävä tutustuminen asiakastietoihin, fokusryhmätyyppiset haastattelut asukkaille ja heidän läheisilleen sekä henkilökunnan haastattelut ja tarkastuskäynnit ilman etukäteisilmoitusta. Lisäksi tarkastukseen tulisi voida liittää palvelun laatuongelmiin liittyvää dataa. Kaikkien maassa tehtyjen tarkastusten tulokset tulee julkistaa avoimesti, esimerkiksi verkkopalvelussa.
Valvontakeinojen ja sanktioiden tulee olla yhteneväiset niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Epäkohtiin on puututtava ja korjaavat toimet on tehtävä välittömästi, ei vuosien odottelun jälkeen. Lisäksi tulee luoda poliittisen vastuun prosessi, jotta julkisen vallan vastuuta ei voida pompotella loputtomiin akselilla omavalvonta-kunta/maakunta-Avi-Valvira-STM. Poliittinen vastuu on ulotettava aina ministeritasolle asti.
