Ihmisarvo ei ole neuvotteluvara
Sosiaalipalvelujen tulevaisuutta määritellään juuri nyt sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa valmistellaan palveluvalikoiman sääntelyä.
Viime vuosien kehys- ja budjettiriihiä on saanut seurata otsa rypyssä huolesta. Sosiaalihuoltoon ja -turvaan, järjestöihin ja jopa kelpoisuuksiin on kohdistettu leikkauksia, joiden mittakaava on ollut poikkeuksellinen.
Tällä kertaa budjettiriihessä sakset pysyivät taskussa. Sen sijaan saimme seurata hämmentävää keskustelua rasismista, kielenkäytön pelisäännöistä ja lopulta kuulla vakuutuksia siitä, että ihmisarvo on jakamaton.
Sosiaalihuollon laillistetulle ammattihenkilölle tämä keskustelu kuulostaa erikoiselta. Ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat työn ytimessä. Myös sosiaalihuollon ammattihenkilön eettiset ohjeet linjaavat, että sosiaalialan ammattilaisten työ nojautuu näihin periaatteisiin.
Orpon hallituksen säästölinjaukset haastavat yhdenvertaisen ja ihmisarvoisen työn tekemistä. Säästöt näkyvät vaikeampana pääsynä palveluihin, kasvavana syrjäytymisriskinä ja työntekijöiden uupumisena.
Asiakkaan etu, yhdenvertaisuus ja ihmisarvo tulevat ensin.
Yhdenvertaisuutta on vaikea toteuttaa, kun peruspalveluihin pääsyä vaikeutetaan ja työntekijät joutuvat jatkuvasti tekemään liikaa liian vähällä.
Sosiaalipalvelujen tulevaisuutta määritellään juuri nyt sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa valmistellaan palveluvalikoiman sääntelyä.
Kun päätetään, mitkä palvelut kuuluvat valikoimaan ja mitkä jäävät sen ulkopuolelle, eli mihin julkisiin palveluihin kansalaisilla on oikeus, kyse on siitä, kenelle ihmisarvoinen elämä todella mahdollistetaan.
Talentian viesti on selkeä: asiakkaan etu, yhdenvertaisuus ja ihmisarvo tulevat ensin. Kaikki muu seuraa niitä.
Jos ihmisarvo kerran on jakamaton, sen pitäisi näkyä myös päätöksissä. Ihmisarvo ei ole neuvotteluvara, vaan perusta, jolle koko sosiaalihuolto ja lopulta koko yhteiskunta rakentuu.
Jenni Karsio
