Lastensuojeluun tarvitaan lailla säädetty maksimimitoitus
Helsingin Sanomat siteerasi 21.11. lastensuojelun tilaa käsittelevässä jutussaan ministeri Annika Saarikkoa, joka totesi blogissaan, että lastensuojelun asiakasmäärän ”maksimimitoitus ei ole yksinkertainen juttu – työn luonne eri puolella Suomea on erilainen ja toisaalta tapausten vaativuuden kirjo on laaja.”
Esimerkiksi vastentahtoisiin huostaanottoihin ja kiireellisiin sijoituksiin liittyvissä hallinto-oikeuden aineistoissa ei ole havaittavissa eroa tapausten vaativuudessa paikkakunnan koon ja maantieteellisen sijainnin mukaan. Asiasta ei ole myöskään tutkimusnäyttöä. Se, että isoissa kaupungeissa asiakasmäärät ovat suuria ja lastensuojelun tarpeet ovat moninaisempia, on vain yksi vaativuuskriteeri. Kaupungeissa kokeneita ja koulutettuja lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä on ollut vaikea saada, mikä on lisännyt entisestään jäljelle jääneiden pätevien työntekijöiden työn vaativuutta asiakasprosessien lyhytjänteisyyden vuoksi. Tämä näkyy suurimmassa osassa huostaanottoasiakirjoja selkeästi.
Vaatimukset lapsimäärän pienentämisestä vastuusosiaalityöntekijää kohden on torpattu lukuisia kertoja kahdenkymmenen vuoden aikana tällä samalla väittämällä, että vaativuus olisi erilainen eri puolella Suomea. Väitteelle ei ole näyttöä. Maksimimitoitus on yksinkertainen juttu. Se on mahdollinen, tarpeellinen ja tulee saada lainsäädäntöön velvoittavaksi.
Alpo Heikkinen
hallinto-oikeuden lastensuojelun asiantuntija
erityisasiantuntija Talentia ry
