Toimeentulotuen kiristyminen ei saa sysätä jälkihuoltonuoria velkavastuuseen
Toimeentulotukilain uudistus, joka tuli voimaan 1.2.2026, pyrkii hallitusohjelman mukaisesti selkiyttämään toimeentulotuen roolia viimesijaisena etuutena. Uudistus vahvisti velvollisuutta hakea ensisijaisia etuuksia. Opiskelijoiden kohdalla tämä tarkoittaa käytännössä myös opintolainan hakemista. Jos nuori ei noudata kehotusta, toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa. Kelan tulkinnan mukaan velvollisuus koskee jatkossa myös jälkihuoltonuoria.
Jälkihuollon nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Heillä on taustallaan huostaanotto tai pitkä sijoitus, usein ilman toimivaa perheverkostoa tai taloudellista turvaa. Toisin kuin suurin osa toisen asteen opiskelijoista, he asuvat pääsääntöisesti omillaan heti täysi-ikäistyttyään ja vastaavat yksin asumisensa ja toimeentulonsa kustannuksista. Mahdollisuus opiskella ilman velkaantumista on ollut keskeinen keino tukea heidän kouluttautumistaan ja itsenäistymistään.
Toimeentulotuen kokonaisuudistusta koskevassa valmistelussa tai hallituksen esityksessä ei ole huomioitu tai otettu kantaa lakimuutoksen mahdollisiin vaikutuksiin jälkihuoltonuorten tai muidenkaan opiskelijoiden opintolainan hakuvelvoitteen osalta. (Sivumennen sanoen, myös tällä viikolla julkaistun sosiaalihuoltolain uudistamista valmistelleen työryhmän kokoonpanosta puuttui siitäkin lastensuojelun edustaja.) Uudistuksen vaikutukset on jätetty sosiaalityöntekijän ratkaistavaksi, ja nuorten maksettavaksi.
Kelan tekemä linjaus opintolainan ensisijaisuudesta myös jälkihuollon asiakkaiden osalta siirtää taloudellista riskiä nuorille, joiden kohdalla yhteiskunnan vastuu tuesta ja kuntoutumisesta on lainsäädännössä nimenomaisesti tunnustettu. Linjauksesta ei varoitettu hyvinvointialueita etukäteen, ja kentälle tieto muutoksesta tuli vasta, kun Kela julkaisi uuden ohjeen lain jo tultua voimaan.
On vaikea ymmärtää, miksi näin rajatun joukon tilanne jätetään korjaamatta välittömästi, jos seurauksena on velkavastuun siirtäminen nuorille, joiden kohdalla yhteiskunta on nimenomaisesti sitoutunut tukemaan itsenäistymistä.
Lastensuojelulaki velvoittaa turvaamaan jälkihuollossa oleville nuorille riittävän taloudellisen tuen, jos toimeentulo on esteenä kuntoutumiselle tai itsenäistymiselle. Tuen tarkoituksena on vahvistaa nuoren mahdollisuuksia rakentaa omaa elämäänsä — ei lisätä velkataakkaa tilanteessa, jossa taloudelliset ja sosiaaliset resurssit ovat usein rajalliset. Jälkihuollon taloudellinen tuki ei myöskään ole tarkoitettu korvaamaan viimesijaista toimeentuloturvaa, vaan täydentämään sitä.
Toimeentulolain muutoksen astuminen voimaan on tuonut esiin vakavan yhteensovittamisen ongelman toimeentulotuen velvoitteiden ja lastensuojelun suojelutavoitteiden välillä. On selvää, kenen eduksi ristiriita on ratkaistava. Nykyistä tulkintaa on muutettava siten, ettei jälkihuollon nuoria velvoiteta hakemaan opintolainaa.
Yhteiskunnan vastuuta mitataan erityisesti siinä, miten kohtelemme nuoria, jotka ovat kasvaneet lastensuojelun piirissä. Heidän kohdallaan sääntelyn vaikutuksia ei voi tarkastella vain etuusjärjestelmän näkökulmasta. Haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten tulevaisuuden rakentamisen mahdollisuuksien heikentäminen olisi hallitukselta yksiselitteisesti julmaa.
Jenni Karsio