Euroopassa rakennetaan ensimmäistä kertaa yhteistä tapaa kerätä ja hyödyntää tietoa asunnottomuudesta. Suomi on COMHOM-hankkeessa sekä kehittäjä että käytännön testaaja.
Missä nukuit viime yönä? Milloin olet syönyt viimeksi? Missä nukut ensi yönä?
Jos asunnottomuustyöntekijällä on aikaa vain muutamaan kysymykseen, nämä voivat olla kaikkein tärkeimmät.
Mutta jos halutaan ymmärtää, miksi ihminen päätyi asunnottomaksi, mikä häntä auttaisi pysyvästi ja millaiset palvelut todella toimivat, tarvitaan paljon enemmän tietoa. Sitä pitäisi myös kerätä yhtenäisesti.
Muun muassa tähän ongelmaan etsitään ratkaisuja kolmivuotisessa EU-rahoitteisessa COMHOM-hankkeessa. Hankkeessa kehitetään yhteisiä tapoja kerätä, arvioida ja hyödyntää asunnottomuutta koskevaa tietoa ja vahvistetaan asunnottomuustyötä tekevien organisaatioiden osaamista.
Hankkeen projektipäällikkö Johanna Niemi Metropolia Ammattikorkeakoulusta kertoo, että hankkeessa pyritään tekemään asunnottomuutta koskevan tiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä nykyistä järjestelmällisempää.
Parhaimmillaan tieto voi näkyä asiakkaalle oikea-aikaisena tukena ja auttaa ammattilaisia ymmärtämään paremmin asunnottomuuteen vaikuttavia tekijöitä.
– Tavoite on vähentää asunnottomuutta tiedon avulla.
Yksi väline tähän on eurooppalainen digitaalinen alusta, johon eri maissa kerättyä tietoa voidaan koota.
– Meillä ei ole laajaa eurooppalaista asunnottomuuteen liittyvää alustaa tai tietokantaa, Niemi sanoo.
Tietoa kerätään osana asiakastyötä
COMHOM-hankkeessa asunnottomuutta ei seurata vain tilastoimalla, kuinka moni ihminen on vailla asuntoa.
Hankkeessa on määritelty 49 yksilö- ja organisaatiotason muuttujaa, joilla seurataan esimerkiksi asumishistoriaa, toimeentuloa, sosiaalisia suhteita, terveyttä sekä oikeutta ja saatavuutta palveluihin.
Tietoa kerätään osana asiakastyötä, vastaukset kirjataan, ja tiedot siirretään yhteiselle eurooppalaiselle digitaaliselle alustalle, jota COMHOM-hankkeessa parhaillaan rakennetaan ja pilotoidaan.
Niemen mukaan hankkeessa tiedostetaan, että asunnottomuustyötä tekevien ammattilaisten työpäivät ovat jo valmiiksi täynnä.
– Asunnottomuustyötä tekevät ovat lähtökohtaisesti uskomattoman ammattitaitoisia ihmisiä. Tässä hankkeessa pyydämme heiltä vielä vähän lisää aikaa tiedon käsittelyyn.
Tavoitteena vähentää asunnottomuutta tiedon avulla.
Monia mittariston asioita kysytään asiakastyössä jo nyt, mutta mukana on myös uusia kysymyksiä. Lisäksi ammattilaisen pitää osata kertoa asiakkaalle, miksi tietoa kerätään ja mihin sitä käytetään, käydä läpi tietosuojaan liittyvät asiat ja pyytää suostumus tietojen keräämiseen.
Tiedon kerääminen ei ole yksinkertaista. Niemi nostaa todennäköisesti monelle sosiaalialan ammattilaiselle tutun tilanteen, jossa asiakkaan oma vastaus poikkeaa työntekijän havainnosta. Silloin on pohdittava, kirjataanko järjestelmään asiakkaan vastaus, työntekijän havainto vai molemmat.
Lisäksi vastaan tulee usein kaikkein arkisin rajoite: aika.
– On ihan selvää, että akuuteissa tilanteissa ja kiireen keskellä 49 COMHOM-muuttujaa eivät välttämättä nouse prioriteettilistan kärkeen.
Sama mittaristo kohtaa eri paikoissa erilaisen arjen. COMHOM-kumppaniverkostossa on toimijoita seitsemästä maasta, ja lisäksi yhteisiä käytäntöjä testataan eri puolilla Eurooppaa.
Metropolian vastuulla on osaamisen kehittäminen koko verkostossa. Koulutuksissa ja mentorointiryhmissä esimerkiksi suomalaiset, portugalilaiset ja romanialaiset toimijat ratkovat yhdessä käytännön ongelmia tiedonkeruun ajankäytöstä suostumuslomakkeiden kieliversioihin.
Suomessa kunnioitetaan yksityisyyttä ehkä liikaakin
Suomi tuo hankkeeseen kokemusta maasta, jossa asunnottomuutta koskevaa tietoa kerätään jo varsin järjestelmällisesti.
Niemen mukaan Suomi kuuluu tässä Euroopan kärkipäähän. Kansainvälistä kiinnostusta on herättänyt myös Suomen Asunto ensin -malli, jossa ihmiselle pyritään tarjoamaan ensin asunto ja sen ympärille hänen tarvitsemansa tuki.
Suomessa yksi hankkeen käytännön toteuttajista on Vailla vakinaista asuntoa ry (VVA). Projektiasiantuntija Tiina Aitta kertoo, että järjestössä on kartoitettu nykyisiä tiedonkeruun käytäntöjä sekä pohdittu tietosuojaa ja eettisiä kysymyksiä.
VVA:ssa hanke toteutetaan asumispalveluissa, joissa työskentelee sosionomeja, sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Asumispalveluiden työntekijät ovat osallistuneet suunnitteluun, ja yhdessä on pohdittu esimerkiksi sitä, miten COMHOMin 49 muuttujaa saadaan osaksi olemassa olevaa asiakastyötä ja tietojärjestelmiä.
Aitan mukaan suomalaisessa sote-alan työssä harkitaan usein tarkkaan, kuinka syvälle asiakkaan henkilökohtaisiin asioihin mennään.
– Meillä ajatellaan helposti, että kysytään vain ne asiat, jotka ovat sillä hetkellä tämän ihmisen palvelun kannalta oleellisia. Kunnioitetaan yksityisyyttä eikä lähdetä utelemaan.
Hiljainen tieto esiin.
Varsinainen COMHOM-tiedonkeruu on haastatteluhetkellä vasta käynnistymässä, ja teknistä toteutusta valmistellaan vielä. Uuden toimintatavan käyttöönotto tapahtuu keskellä muutenkin kuormittavaa arkea. Kolmannen sektorin rahoitusleikkaukset lisäävät Aitan mukaan työyhteisön kuormitusta ja tekevät kehittämistyöhön motivoitumisesta tavallistakin vaativampaa.
Aitta näkee hankkeessa kuitenkin tärkeän mahdollisuuden siihen, että työyhteisöissä jo oleva tieto saadaan paremmin näkyviin.
– Tiimeissä on paljon sellaista hiljaista tietoa, jonka perusteella jo toimitaan, mutta sitä ei ole kerätty yhtenäisesti.
Mittariston avulla elämäntapahtumat esiin
Aitta uskoo, että COMHOM-mittaristo voi auttaa jo yksittäisessä asiakastyössä. VVA:n asumispalveluissa työntekijöillä on mahdollisuus tutustua asiakkaisiin hyvin, ja tavallista laajemmat kysymykset voivat tuoda esiin asioita, jotka auttavat ymmärtämään heidän tilanteitaan.
– Mitä paremmin tunnet asiakkaasi, sitä paremmin pystyt tukemaan ja auttamaan häntä.
Aitta pitää kiinnostavana myös sitä, että mittariston avulla voidaan saada näkyviin asunnottomuuteen liittyviä elämäntapahtumia.
Tulevaisuudessa asiakastyössä voidaan ehkä tarkastella vaikka sitä, kuinka moni ihminen kokee avioeron vaikuttaneen omaan asunnottomuuteensa.
Myös Niemi korostaa kertyvän tiedon merkitystä pidemmällä aikavälillä. Kun tietoa kertyy riittävästi, sen avulla voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, millaiset palvelut ovat auttaneet ja millaiset tekijät liittyvät asunnottomuuteen tai siitä pois pääsemiseen.
Juuri pitkä aikajänne tekee muutoksen läpiviemisestä myös haastavaa. Työntekijältä pyydetään tiedon keräämiseen aikaa ja vaivaa nyt, vaikka laajempi vaikuttavuus voi tulla näkyviin vasta myöhemmin. Siksi hankkeessa on mukana myös psykologista muutososaamista.
– Kulttuurin muutos on tärkein. Motivaatio tulee, kun näkee että tämä kannattaa ja tämä on vaikuttavaa, vaikka tulokset näkyvät vasta myöhemmin.
Tekoälymallit käytössä
Hanke päättyy vuoden 2027 lopussa, ja sitä ennen on tarkoitus tapahtua paljon. Syksyn 2026 aikana yhteistä digitaalista alustaa testataan, ja tavoitteena on siirtää alustalle ensimmäistä kertaa oikeaa tietoa eri maista.
Lisäksi on ratkaistava, ketkä jatkossa pääsevät käyttämään yhteistä tietokantaa.
Hankkeessa on tarkoitus tarkastella myös sitä, voisivatko tekoälymallit auttaa löytämään suuresta tietomäärästä yhteyksiä ja tunnistamaan erilaisia polkuja, jotka johtavat pois asunnottomuudesta.
Niemen mukaan tavoitteena on mahdollistaa parempaa ennakointia ja oikea-aikaista tukea. Parhaimmillaan tieto voisi auttaa sekä yksittäisiä ammattilaisia että päätöksentekijöitä ymmärtämään paremmin, millaiset palvelut toimivat ja millaisissa tilanteissa asunnottomuuden riski kasvaa.
– Tavoitteena on, että tiedonkeruusta muodostuisi jatkuva osa eurooppalaista asunnottomuustyötä. Mukana olevat järjestöt ovat sitoutuneet tuottamaan tietoa viiden vuoden ajan.
Tekoäly auttaa tunnistamaan polkuja ulos asunnottomuudesta.
Aitta toivoo, että VVA:lla hankkeesta jäisi elämään kiinnostus tiedon käyttämiseen. Tulevaisuudessa COMHOMin mittariston elementtejä voisi hyödyntää esimerkiksi järjestön tavoittamien katuasunnottomien tilanteiden ymmärtämisessä.
– Ideaalitilanteessa olisimme vielä nykyistä innostuneempia datan keruusta ja sen mahdollisuuksista.
Niemelle hankkeen onnistuminen tarkoittaisi lopulta sitä, että kerätty tieto todella muuttaisi työtä.
– Toivon, että muutaman vuoden päästä Helsingissä, Lissabonissa, Bukarestissa tai muualla Euroopassa asunnottomuustyön ammattilaiset pystyvät tämän tiedon avulla tekemään parempia päätöksiä siitä, mikä auttaa heidän kohtaamaansa ihmistä.
Maija Komonen
