Turussa on annettu alaikäisille opioidiriippuvaisille korvaushoitoa jo muutaman vuoden ajan. Muillakin hyvinvointialueilla tämä viimesijainen hoitokeino on tulossa nuorten ulottuville. Tarkoitus on pelastaa henkiä.
Nuorten huumekuolemat ovat olleet Suomessa hälyttävän korkealla. Vuonna 2023 huumeisiin kuoli 91 alle 25-vuotiasta, ja Suomi keikkui Euroopan unionin kyseenalaisilla kärkisijoilla. Seuraavana vuonna nuorten huumekuolemat vähenivät 40:een.
Onnettomuustutkintakeskuksen Otkesin raportin mukaan opioidit, eli keskushermostoa lamaavat aineet, ovat olleet osallisia suuressa osassa huumekuolemista. Opioidien yliannostus voi aiheuttaa hengityslaman ja johtaa kuolemaan.
Synkkien lukemien vuoksi yliopistosairaalat alkoivat miettiä yhdessä alaikäisten opioidikorvaushoitoa. Kansalliset suositukset valmistuivat viime vuonna.
HUS ilmoitti olevansa valmis aloittamaan alaikäisten korvaushoidot syksyllä 2025. Toistaiseksi HUSissa yhtään alle 18-vuotiasta ei ole vielä korvaushoitoon tullut. Monilla muilla hyvinvointialueilla korvaushoidon aloittamista alaikäisille suunnitellaan parhaillaan.
Ammattilaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden.
Turku on ollut alaikäisten korvaushoitojen pioneeri. Työ alkoi jo keväällä 2022.
Kaikki alkoi yhdestä Perhekuntoutuskeskus Lausteessa sijoituksessa olleesta nuoresta, joka oli oma-aloitteisesti käynyt Terveysneuvontapiste Millissä juttelemassa huumeidenkäytöstään.
– Mietimme yhdessä, miten häntä voisi auttaa. Voisiko korvaushoito tulla kyseeseen? Muodostimme verkoston, johon tuli mukaan meidän ja Millin lisäksi nykyisen Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) nuorisopsykiatria ja riippuvuuspsykiatria, sijaishuollon palvelujohtaja ja sosionomi (Amk) Jukka Sirtamo yksityisestä Perhekuntoutuskeskus Lausteesta kertoo.
Verkosto kokoontuu edelleen 3–4 kertaa vuodessa pohtimaan lasten päihdehoitoa.
Viimeinen oljenkorsi
Opioidikorvaushoito on vasta se viimeinen oljenkorsi, jos esimerkiksi vieroitushoito ei tule kyseeseen tai se ei toimi.
Kevyin perustein kukaan ei korvaushoitoa saa. Sitä edeltää huolellinen arviointi laboratoriokokeineen, haastatteluineen ja terveystarkastuksineen.
Hoito edellyttää riippuvuusdiagnoosia, mikä tarkoittaa käytännössä pitkäaikaista ja säännöllistä opioidien käyttöä.
– 17-vuotias on voinut käyttää suonensisäisiä opioideja jo 3–4 vuotta, Sirtamo huomauttaa.
Turussa alaikäiset ovat ohjautuneet arviointiin yleensä Terveysneuvontapiste Millin tai sijaishuollon aloitteesta. Lähetteen voi tehdä vain terveydenhuolto.
– Kynnys hakeutua hoitoon on korkea. Tässä myös erilaiset järjestöt ja yhteiskunnalliset yritykset ovat keskeisiä. Ne voivat viedä tietoa kadulle ja kannustaa hakemaan apua, ylilääkäri Elina Santti HUSin nuorisopsykiatrian linjalta kertoo.
Hoito on vapaaehtoista ja se edellyttää nuorelta vahvaa sitoutumista ja motivaatiota. Lainsäädäntö ei Suomessa mahdollista alaikäisillekään pakkohoitoa. 15-vuotta täyttäneet eivät tarvitse huoltajien suostumusta.
Korvaushoito voi olla ainoa mahdollisuus.
Korvaushoidossa oleva nuori käy päivittäin poliklinikalla ottamassa opioidilääkitystä. Näin estetään lääkkeiden päätyminen katukauppaan.
– Etenkin alaikäisten korvaushoidon tavoitteena on opioidien käytön lopettaminen kokonaan. Kansallisten suositusten mukaan opioidiannostus on laskeva. Lisäksi hoidossa voidaan käyttää naloksonia, joka vähentää mielihyvän tunnetta, Santti kertoo.
Alaikäiset eivät joudu käyntien aikana kohtaamaan korvaushoidossa olevia aikuisia.
– Meiltä on käynneillä aina saattaja nuoren mukana. Nuori ei joudu tekemään tätä yksin, Sirtamo selittää.
Hoitoon kuuluu myös keskusteluapu ja terapia. Nuori kirjataan nuorisopsykiatrian asiakkaaksi, jos hän ei sitä jo ole. Päihderiippuvuuden ja mielenterveysongelmien samanaikainen hoitaminen on poikkeuksellista. Usein psykiatrisen hoidon edellytys on Suomessa ollut se, että päihdeongelma on ratkaistu.
Tarvittaessa lapsi voidaan ottaa myös osastohoitoon.
Herättää myös kritiikkiä
Etenkin takavuosina alaikäisten korvaushoito herätti kritiikkiä. Sirtamo kertoo somekeskusteluista lukeneensa, miten korvaushoidossa mahdollistetaan lapsille huumeiden käyttö ja vielä tarjotaan aineet ilmaiseksi.
– Huumeongelman kanssa työskentelevät ammattilaisilta sen sijaan en ole kuullut poikkipuolista sanaa. Ammattilaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja sen, että kyse on henkien pelastamisesta, Sirtamo sanoo.
Santti myöntää itse suhtautuneensa alaikäisten korvaushoitoon pidättyväisesti vielä joitakin vuosia sitten. Nuorten lukuisat huumekuolemat ovat kuitenkin vakuuttaneet hänet ja monet muut asiantuntijat korvaushoidon tarpeellisuudesta.
– Fakta on se, että meillä on vakavasti opioidiriippuvaisia alaikäisiä, vaikka heitä onneksi on vähän. Heille korvaushoito voi olla ainoa mahdollisuus. Elinajanodote on lyhyt, jos käyttö jatkuu. Aikuisille tällainen hoito on tarjolla, niin miksi ei alaikäisille, Santti pohtii.
Opioidiriippuvuuteen liittyy myös monenlaisia lieveilmiöitä: seksuaalista hyväksikäyttöä ja rikosten teettämistä alaikäisillä.
– Pahimmillaan huumeiden hankkiminen ja niiden käyttöön liittyvä säätäminen on ympärivuorokautista työtä. Se vie kaiken energian, Sirtamo sanoo.
Yhteiskunnalle hoitamaton opioidiriippuvuus tulee kalliiksi. Kuluja syntyy niin terveydenhuollosta, rikosseuraamuksina kuin sosiaalihuollon kautta. Opioidiriippuvaiselle ja hänen läheisilleen kustannukset ovat mittaamattomat.
Sosiaalityöntekijä mukana prosessissa
Turussa korvaushoitoa on saanut tähän mennessä viisi alaikäistä. Lähetteen arviointiin on saanut kolmisenkymmentä nuorta. Käytännössä kaikki korvaushoitoa saavat tai arvioinnissa olleet nuoret ovat olleet lastensuojelun piirissä ja sijaishuollossa.
Kaikilla riippuvuussairauden kriteerit eivät ole täyttyneet, lapsi on voitu sijoittaa kesken prosessin toiselle hyvinvointialueelle tai lapsi ei ole ollut valmis sitoutumaan hoitoon.
Lapsen oma sosiaalityöntekijä on mukana prosessissa.
– Sijaishuollossa meidän tehtävämme on hoidon aikana tarjota mahdollisimman kuntouttava ja vakaa arki laitosyksikössä, huolehtia lapsen muista tarpeista ja koulunkäynnistä, Sirtamo selittää.
Kaiken edellytys on jonkinlaisen luottamussuhteen muodostaminen lapsen kanssa.
– Usein näillä meidän nuorillamme on takanaan useita sijoituksia, ja he ovat menettäneet luottamuksensa jo monta kertaa. Meille tullessa nuoren ensimmäinen ajatus voi olla, miten täältä pääsee pakoon, Sirtamo kertoo.
Rajoituskeinot ovat hänen mukaansa huono keino rakentaa luottamusta.
Yhteiskunnalle hoitamaton opioidiriippuvuus tulee kalliiksi.
Kaikki korvaushoitoon osallistuneet nuoret ovat hänen mukaansa olleet sitoutuneita. He ovat itse tunnistaneet tilanteensa vakavuuden. Ikätoverit tekevät asioita, jotka tuntuvat opioidiriippuvaisesta mahdottomilta: opiskelevat ja suunnittelevat tulevaisuuttaan.
Tulokset ovat olleet hyviä. Päiviin on tullut rytmiä ja rutiinia. Hatkaamiset ovat loppuneet. Usein näkyvin tulos on ollut koulunkäynnin jatkaminen. Nuori on voinut onnistua saamaan peruskoulun päättötodistuksen.
– Yksi nuorista kertoi korvaushoidon pelastaneen hänen henkensä. Toinen sai jatko-opiskelupaikan. Valitettavasti emme tiedä nuorten vaiheista täysi-ikäistymisen jälkeen, jos he eivät itse tule moikkaamaan, Sirtamo sanoo.
Hän tähdentää, että korvaushoito ei ole välttämättä nopea ja helppo ratkaisu. Hoito voi jatkua pitkään ja joskus tulee takapakkiakin.
Vieroitusoireet voidaan tulkita käytösongelmiksi
Alaikäisten korvaushoito ei ole mikään kaiken pelastava ratkaisu nuorten huumeongelmaan.
Sirtamon mukaan alaikäisten päihdehoidossa olisi vielä paljon korjattavaa.
Santti huomauttaa, että alaikäisille tarkoitettuja vieroitushoitopaikkoja on liian vähän. Lastensuojelulaitoksissa ei välttämättä ole riittävää päihdehuollon osaamista.
Opioidiriippuvuutta ei aina tunnisteta. Vieroitusoireet voidaan tulkita käytösongelmiksi.
– Lapsi voi vaikuttaa hyvinkin toimintakykyiseltä, jos huumeidän käyttö on ylläpitotasolla. Jos annostaan ei saakaan, hän voi muuttua hallitsemattoman väkivaltaiseksi. Silloin hän menee ovista ja ikkunoista, Sirtamo kuvailee.
Perhekuntoutuskeskus Lauste alkaa kehittää ESR+-rahoituksella päihdehoitomallia sijaishuollossa oleville nuorille. Mukana työssä ovat myös Varhan riippuvuuspsykiatria ja nuorisopsykiatria sekä Turun yliopisto.
Ajatuksena on, että mallia voitaisiin hyödyntää Varhan lisäksi muillakin hyvinvointialueilla.
– Ajattelen, että avain on eri sektoreiden mutkaton yhteistyö. Liian usein aletaan pitkällisesti pallotella, kuka ottaa vastuuta mistäkin ja miten tehdään. Meillä tämä lähti käyntiin, kun vain päätettiin, että jotain pitää keksiä ja ruvettiin tekemään, Sirtamo sanoo.
Juttua varten on haastateltu myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueen riippuvuuspsykiatrian apulaisylilääkäriä Jeppe Snelliä.
Anu Vallinkoski
