Millaista yhteiskuntaa oikein rakennamme? 

Viime kuukausina olen miettinyt paljon epävarmuutta. Sitä, miltä tuntuu, kun oma työ ei olekaan enää itsestäänselvyys. 

Yt-neuvotteluja käydään nyt hyvinvointialueilla, yksityisellä sosiaalipalvelualalla, järjestöissä ja valtionhallinnossa. Ammattilaiset pohtivat, mitä seuraavaksi tapahtuu.  

Säilyykö oma työ? Entä kollegan? Onko omalle osaamiselle vielä paikkaa? 

Samaan aikaan puhutaan tekoälystä ja siitä, miten se muuttaa työtä. Välillä puheesta saa kuvan, että teknologia ratkaisee kohta kaiken. Myös ihmisten kanssa tehtävän työn. 

Minusta nyt kannattaa pysähtyä kysymään, mitä oikein olemme rakentamassa. 

Sosiaalialan työtä on tarvittu aina, erilaisissa yhteiskunnissa ja erilaisina aikoina. Ihmisten elämissä on aina ollut tilanteita, joissa tarvitaan apua, tukea ja ammattilaista, joka osaa katsoa tilannetta laajemmasta näkökulmasta. 

Sosiaalialan työn tarve ei katoa, vaikka palvelurakenteita muutetaan. Päinvastoin. Mitä enemmän ihmiset joutuvat selviytymään epävarmuudessa ja mitä harvemmaksi palveluiden verkko käy, sitä tärkeämpää on sosiaalialan osaaminen: kyky arvioida ihmisen elämäntilannetta kokonaisuutena ja löytää ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin. 

Sosiaalialan työn tarve ei katoa, vaikka palvelurakenteita muutetaan.

Rakenteiden purkaminen ei ole yhdentekevää. Kun palveluja ja osaamista katoaa, jotakin menetetään.  

Talentian tehtävä on pitää kiinni sosiaalialan korkeakoulutettujen työstä ja osaamisesta sekä olla jäsenen tukena myös silloin, kun työpaikka ei ole varma.  

Työttömyys ei pyyhi pois osaamista, kokemusta ja ammattitaitoa. Eikä epävarmuuden pitäisi antaa alalle opiskeleville viestiä, ettei heidän osaamistaan tulevaisuudessa tarvita. 

En tiedä, millaisia työn tekemisen tapoja muutaman vuoden päästä on. Ihmisten tarve tulla kohdatuksi ja saada apua ei kuitenkaan katoa. 

Sosiaalialan korkeakoulutettujen osaamisesta kannattaa pitää kiinni juuri nyt. On pidettävä huolta, että tulevaisuudessa on ihmisiä, osaamista ja tilaa tehdä tätä työtä. 

Jenni Karsio