Ylva Krokfors on vaikuttamisen ammattilainen.
”Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen.
Minusta näihin runoilija Tommy Tabermannin sanoihin tiivistyy hyvin se, mistä sosiaalityössä on kyse. Me teemme tätä työtä ihmisille, asiakkaille. Olkoon talouden tai maailman tilanne millainen tahansa, jokaista pitää kohdella kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti.
Oma polkuni sosiaalityön parissa on ollut monipolvinen. Olen työskennellyt niin sairaalan sosiaalityöntekijänä, Helsingin kaupungilla gerontologisessa sosiaalityössä, yliopistossa tuntiopettajana ja lehtorin sijaisena sekä erilaisissa järjestöissä ja projekteissa.
Viimeisin ja pitkäaikaisin työpaikkani on Invalidiliitossa sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijana. Yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä pystyn hyödyttämään kaikkea aiempaa työkokemustani.
Sosiaaliala ei ollut minulle itsestäänselvyys. Opettajavanhempani toivoivat minustakin opettajaa. En mennyt yliopistoon vaan lähdin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Valmistuttuani 1980-luvun lopulla työllistyin saman tien kaksikieliseen päiväkotiin.
1990-luvun lama kuitenkin muutti urasuunnitelmiani. Ennen puku päällä lapsiaan hakeneet vanhemmat vaihtoivat verkkareihin, monet vaikuttivat masentuneilta.
Opiskeluaikoina maalailtu ihannemaailma ei vastannutkaan todellisuutta. Halusin vaikuttaa ja auttaa vaikeuksiin joutuneita ihmisiä.
Suunta varmistui ammatinvalintapsykologin pakeilla. Hän ehdotti sosiaalipsykologian ja sosiaalityön opiskelua Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa. Tein kandidaatin tutkielman, maisterin ja jonkin ajan päästä vielä lisensiaatin tutkinnon.
Neuvonta on olennainen osa työtäni.
Opintojen alussa ajattelin, että sossuksi en ainakaan ala. Niin vain kuitenkin aloitin valmistuttuani työt sosiaalityöntekijänä Laakson sairaalassa.
Työurani on ollut sanalla sanoen vaihteleva. Sairaalassa olin potilaan tukena, kun kuolema tai sairaus otti potilasta kädestä kiinni.
Helsingin kaupungilla tein selvitysarviointia siitä, pärjääkö iäkäs ihminen yksin kotona vai tarvitseeko hän hoitopaikan. Myöhemmin olin esihenkilönä ruotsinkielisessä gerontologisen sosiaalityön ja asiakasohjauksen yksikössä.
Tällaisissa isoissa organisaatioissa minua on aina häirinnyt raskas byrokratia. Se harvoin palvele asiakasta tai työntekijää, vaan tekee asioista vaikeampia.
Ainainen ongelma on myös tiukka budjetti. Helsingin kaupungilla iäkkäiden kotona selviämisen arvioita tehdessä huomasin aran tytön muuttuneen oikeudenpuolustajaksi. Kävin silloin aika tiukkojakin keskusteluja, kun hoivakotipaikan kriteerit karkasivat aina vain kauemmaksi.
Olen tehnyt myös järjestötyötä ja monenlaisia projekteja. Niissä ovat käyneet tutuiksi niin omaishoitajien tilanne kuin vanhojen ihmisten kuntoutus. Pidän projekteista, sillä niissä on isoja organisaatioita helpompi toteuttaa uusia ideoita ja tarvittaessa muuttaa suuntaa.
Invalidiliittoon siirtyminen tuntui hyvin luontevalta. Olin tehnyt pitkään käytännön työtä ja halusin päästä vaikuttamaan järjestötyön kautta yhteiskuntaan ja sen käytäntöihin. Lähipiirini kautta minulla on kokemusta vammaisten ihmisten arjesta.
Vastuualueeni täällä on laaja. Vaikutan fyysisesti vammaisten, toimintaesteisten sekä harvinaissairaiden ihmisten asumiseen, omaishoitoon, kuntoutukseen ja sotepalveluihin.
Neuvonta on olennainen osa työtäni. Vammaiset ihmiset, heidän läheisensä tai ammattilaiset kysyvät neuvoa mitä erilaisimmissa asioissa. Usein kysytään esimerkiksi Kelan eläkkeensaajien hoitotuesta. Miten sitä haetaan tai miten päätöksestä valitetaan?
Lisäksi järjestämme paljon erilaisia webinaareja. Vammaispalvelulain uudistuksesta pidimme kokonaisen webinaarisarjan.
Koen, että olen päässyt vaikuttamaan asioihin. Olen usein mukana tekemässä Invalidiliiton lausuntoja lakiesityksiin. Olen lausunut esimerkiksi perusopetuslaista ja oppimisen tuen uudistuksesta.
Parhaillaan ajankohtainen asia on sosiaalihuoltolain uudistus. Sitä odotan pelolla. Vaikuttaa siltä, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden oikeusturva on vaarassa. On järkyttävää, jos palvelutarpeenarviointia ei enää tehdä paljon apua tarvitsevan vanhan tai vammaisen ihmisen kotona.
Koetamme vaikuttaa myös kannanotoilla sekä asettamalla omat eduskuntavaalitavoitteemme ja lähettämällä etukäteisterveiset kehysriihineuvotteluihin. Mottomme on ‘Yhdenvertainen ja esteetön Suomi’. Olemme tähdentäneet, että sivistysvaltio ei leikkaa vammaisilta ihmisiltä.
Tuntuu siltä, että tällä hallituskaudella vaikuttamistyö on ollut aiempaa hankalampaa. Ministerit ovat kuulleet meitä aiempaa vähemmän. Lakiesitysten lausunnoille on varattu entistä vähemmän aikaa. Kun suositus lausuntoajaksi on ollut useita viikkoja, on välillä lausuntoa pyydetty muutaman vuorokauden sisällä.
Aivan kuin meitä ja muita asiantuntijoita kuultaisiin, mutta ei kuunneltaisi. Lakimuutoksia tehdään, mutta seurauksia ei aina ymmärretä.
Voidaan poistaa palveluita, joilla on ihmisille ratkaiseva merkitys. Tai yhdistetään palveluita, jotka eivät sovi yhteen. Leikkaukset ovat kohdistuneet toistuvasti samoihin ihmisiin.
Järjestöjen työn kannalta vaikeita ovat myös STEA-rahoituksen leikkaukset. Eniten olen huolissani pienistä liitoista ja yhdistyksistä. Vakavaraiset, vanhat järjestöt, kuten me, pärjänemme paremmin.
Lakimuutoksia tehdään, mutta seurauksia ei aina ymmärretä.
Kaikesta synkkyydestä huolimatta tämä työ palkitsee ja tuottaa iloa. Onhan se hienoa, kun joku ehdottamamme muutos parantaa lakia. Tästä voisi esimerkkinä mainita Vammaisfoorumin kautta edenneen ehdotuksen eroperheiden vammaisten lasten oikeuden saada apuvälineitä ja kuljetuksia molempiin kotiosoitteisiin.
Iloitsen myös yksittäisistä voitoista. Eräs harvinaissairas sai meidän neuvoillamme ja tuellamme kahden vuoden taistelun jälkeen henkilökohtaisen avustajan. Avustajaksi palkattu pitkäaikaistyötön taas sai työpaikan.
Vapaallakaan en henno jättää vaikuttamista. Osallistun asiantuntijana eduskunnan Ihmisoikeuskeskuksen iäkkäät- jaoston toimintaan. Siellä työn alla on osallistuminen YK:n ikääntyneiden oikeuksien sopimuksen valmisteluun. Sosiaalityöntekijöiden seurassa olen välillä mukana laatimassa lakilausuntoja tai kannanottoja.
Töistä palaudun katsomalla hyviä brittisarjoja ja tekemällä käsitöitä.”
Anu Vallinkoski
