Taidelähtöiset käytännöt luovat rakenteita tasavertaiselle vuorovaikutukselle ja antavat mahdollisuuden uudenlaisiin rooleihin työntekijälle ja palvelunkäyttäjälle.
Petra Malin tutki englanninkielisessä väitöskirjassaan sitä, miten taidelähtöisiä menetelmiä käyttäen voisi lisätä palveluiden käyttäjien osallisuutta ja mahdollisuuksia demokraattiseen vaikuttamiseen.
–Taidelähtöisten menetelmien hyöty arkityölle voi herättää kysymyksiä, mutta jos asiakkaat saavat tarpeensa paremmin esille näillä metodeilla, voi työ olla tehokkaampaa ja vaikuttavampaa, Malin muistuttaa
Taidelähtöisyys on aina ollut Petra Malinille läheinen asia. Hän on harrastanut taidetta koko ikänsä, esimerkiksi näyttelemistä, dragia, kirjoittamista ja laulamista. Sosiaaliseen sirkukseen hän tutustui ensimmäisen kerran sosionomikoulutuksessa. Ammatilliseen sosiaalityöhön taidelähtöisyys yhdistyi maisteriopintojen jälkeen, kun Petra Malin työskenteli organisaatiossa, jossa oli positiivinen asenne luovaan tekemiseen.
Tutkimus toteutettiin kahdessa yhteiskehittäjäryhmässä: maahanmuuttajanaisille suunnatussa sirkusryhmässä ja aikuissosiaalityön palvelunkäyttäjien tarinateatteriryhmässä. Molemmissa ryhmissä oli mukana sosiaalityöntekijöitä. Petra Malin itse osallistui ryhmien toimintaan kahden vuoden ajan.
Teatteri koskettaa ja liikuttaa
Tarinateatteriryhmä työskenteli pari vuotta noin kerran viikossa kumppaninaan Q-teatterin yhteisöteatteri. Näyttelijöillä oli vetovastuu, joten sosiaalityöntekijöiden oli helpompaa luopua asiantuntija- ja kontrolliroolista.
Osallistujat kertoivat ryhmätapaamisissa kokemuksistaan palvelunkäyttäjinä ja työntekijöinä. Näyttelijät ottivat kopin tarinoista ja muuttivat ne eläviksi esityksiksi. Jos näyttelijät eivät saaneet esitykseensä oikeaa sävyä, jatkettiin keskustelua ja tehtiin uudelleen.
–Teatteri on tunteiden media, se koskettaa ja liikuttaa. Ryhmäläiset tunsivat ymmärtävänsä toisten kokemuksia paremmin, Malin kertoo.
Toiminnan tarkoituksena oli kehittää palvelua ja siksi kutsuttiin kunnan päättäjiä, ylintä johtoa ja yliopiston sosiaalityön opetushenkilökuntaa ja opiskelijoita seuraamaan tarinateatterin esitystä. Monet kokivat esityksen silmiä avaavaksi. Joku jopa niin, että joutui puolustuskannalle.
Teatteri on tunteiden media.
–Tarinateatterin tehtävä on herättää keskustelua ja muuttaa asioiden tilaa. Parasta näissä kerroissa oli, että keskustelussa saatiin kaikki tasot yhteen: palvelunkäyttäjän ja ammattihenkilön kokemukset ja johdon ja poliittisen päättäjän kokemukset. Voitiin keskustella siitä, miten poliittinen päätös vaikuttaa asiakasprosessiin ja lopputulokseen. Osallistujat saivat kokemuksen, että voivat vaikuttaa palveluihin, Malin toteaa.
Sirkus lisää osallisuutta
Sosiaalisen sirkuksen ryhmässä osallistujat tekivät itse. Sirkusammattilaisten tehtävä oli opastaa ja huolehtia turvallisuudesta. Sirkuksessa fyysisyys ja läheisyys korostuivat.
Työntekijöiden ei ollut mahdollista samalla tavalla pitää ammatillista roolia, kun he tekivät sirkustemppuja ja mokailivat palvelunkäyttäjien edessä. Yhteinen nauru ja liike antoivat luvan olla samalla viivalla. Erilaiset suomen kielen taidon tasot eivät haitanneet.
Ryhmä aloitti jonglööraamisesta ja päätyi ihmispyramidin rakentamiseen, jossa todella kysytään luottamusta.
Tutkimustulosten mukaan sirkus lisäsi osallisuutta ryhmän sisällä ja mahdollisuuksia vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Toiminta ei pyrkinyt samanlaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen kuin tarinateatteri.
Metaforat helpottavat vaikeiden asioiden käsittelyä
Tutkimus osoitti, että ammattihenkilön ja asiakkaan kokema aika ovat erilaisia. Työntekijälle aika on työtä, jonka käyttöä organisaatio voi säädellä. Asiakkaalle aika on elämää. Työntekijän aika on pilkottu palasiin ja usein on tunne, että on orientoitunut muualle kuin siihen hetkeen.
Ammattihenkilön aikaa pidettiin organisaatiossa rajallisena ja arvokkaampana, kun taas asiakkaalla saatettiin ajatella olevan aikaa rajattomasti. Malinin mielestä tätä käsitystä kannattaisi haastaa.
– Molemmat ovat ahtaalla, nyt vielä enemmän kuin aineistoa kerätessä. Työntekijöillä on aikapaineita ja sosiaaliturvaa tarvitsevan ihmisen arki on vaativaa taistelua etuuksien puolesta. Myös asiakkaan palvelun kehittämiseen antama aika tulee nähdä arvokkaana.
Tarinateatterin keskusteluissa käytettiin paljon vertauskuvia, joita Malin tutkimuksessaan sitten käsitteli. Metaforat helpottavat vaikeiden asioiden käsittelyä, kun ne siirtävät katseen omasta kokemuksesta mielikuvituksen puolelle.
Asiakkaan antama aika pitäisi nähdä arvokkaana.
Kohtaamisen esteenä olevasta etäisyydestä käytettiin esimerkiksi muurin tai suojamaskin metaforaa. Moni asiakas koki, ettei häntä kohdella yksilönä omine tarpeineen, vaan häneen lyödään leima, jonka mukaisesti hänelle annetaan standardin mukainen palvelu.
Työntekijä näkee standardisoiminen resurssikysymyksenä tai moraalisena ongelmana. Kun ei ole aikaa, keskityn määrittelemään ensisijaisen ongelman ja käsittelen sitä. Moraalinen ongelma nousee siitä, että työntekijä pelkää suosivansa asiakasta, jos antaa tälle enemmän aikaa kuin toiselle. Tasavertaisuus muuttuu tasapäisyydeksi.
Täydellinen avoimuus ei ole hyväksi
Etäisyyden sijaan palvelunkäyttäjät kaipasivat avoimuutta ja vastavuoroisuutta. Etäisyyden muurit ja suojamaskit koettiin huonoiksi, sillä ne estävät puhumasta oikeista asioista.
Malin muistuttaa, että myös asiakas voi pitää ylhäällä muuria ja haluta etäisyyttä. Täydellinen avoimuus vuorovaikutuksessa ei ole hyväksi kummallekaan, vaan omaa minuutta ja työkykyä tulee voida suojata.
Avoimuus ja etäisyys myös vaihtelevat. Kyse ei ole on–off-tilanteesta, vaan säädeltävästä asiasta, josta on hyvä olla tietoinen. Malin käyttää vertauskuvana tanssia. Jokaisessa kohtaamisessa pitää olla kuullolla, milloin astun taaksepäin, milloin on aika olla lähellä.
Taidelähtöiset käytännöt tuovat esiin sosiaalityön ja palvelunkäyttäjien osallisuustoiminnan aistiset ja ruumiilliset puolet. Malinin tutkimus osoittaa, että sosiaalipalveluissa tarvitaan enemmän vastavuoroisia suhteita ja että taidelähtöisyys voi tuoda osallistaviin sosiaalityön käytäntöihin enemmän ymmärrystä ja vuorovaikutusta.
helda.helsinki.fi → Petra Malin, When the wall comes down: Arts-based social work as means for participation and democracy
Kristiina Koskiluoma
