Kaisa Yliruokanen on Talentian viestintäjohtaja ja
Talentia-lehden ja Kasvu-lehden päätoimittaja. Kuva: Veikko Somerpuro
Olen tullut siihen ikään, jossa katsellaan lintuja. En tunnista kovin laajaa lajikirjoa, mutta söpöjä ne ovat siitä huolimatta.
Eniten tykkään kuukkeleista. Talven hiihtolenkeillä jäin välillä muusta porukasta jälkeen, koska en malttanut jatkaa kuukkelipuilta matkaa. Toisaalta sain kanssahiihtäjäni hyvin kiinni, kun he pysähtyivät mehuja hörppimään. Minä nautin mieluummin mehuni lenkin jälkeen. Erilaisista toiveistamme huolimatta hiihtolenkkimme olivat mahtavia.
Me ihmiset olemme ainutlaatuisia, ja jos katsomme esimerkiksi lintuja, näemme ne jokainen eri tavalla. Kun hörppäämme mehua, koemme sen jokainen eri tavalla.
Sama koskee kirjoitettua tekstiä. Luemme ja tulkitsemme sanoja jokainen omista lähtökohdistamme käsin elämänhistoriamme muokkaamina. Tämä näkyy vahvasti myös Talentia-lehden lukijoissa.
Lähetän jokaisen lehden ilmestymisen jälkeen satunnaisotannalla lukijoille palautekyselyn. Hyödynnämme palautetta lehden tekemisessä ja ideoinnissa. Ja otamme siitä myös opiksemme.
Lähes poikkeuksetta jokaisella kerralla joku kirjoittaa, että ”sosiaalityöntekijöistä kirjoitetaan liikaa ja sosionomeista ei ollut yhtään juttua.” Samassa kyselyssä on myös kommentti: ”Jälleen liikaa asiaa sosionomeista ja sosiaalityöntekijöistä ei yhtään mitään.” Ja vakiotoive: ”Voisiko olla ristikko.” Kun sellainen on noin kerran vuodessa, tulee palautetta: ”Haluan asiapitoisen lehden, viihteet sikseen.”
Ensi vuoden alussa saat käsiisi entistäkin paremman Talentia-lehden.
Tämä kuvastaa hyvin teitä lukijoitamme. Toinen haluaa kokea ilon hetkiä lehden äärellä juuri oman ammattialansa kanssa ja tehdä lopuksi ristikon. Toinen haluaa tiukkaa faktaa ja tutkittua, raskastakin, yhteiskunnallista tietoa.
Voin paljastaa, että pyrimme kirjoittamaan sosionomeista ja sosiaalityöntekijöistä tasapuolisesti. Onhan meillä yksi yhteinen sosiaaliala ja sellainen on sen lehtikin.
Kierrätämme jutuissa myös sosiaalialan kenttiä, jotta aiheita olisi säännöllisesti niin varhaiskasvatuksesta, rikosseuraamusalasta, vammaisista, vanhuksista, lastensuojelusta, aikuispalveluista, johtamisesta kuin kaikista muistakin laajaa alaamme liippaavista osa-alueista.
Jokaisessa lehdessä ei kuitenkaan mahdu olemaan kaikkea ja on myös asioita, jotka koskevat koko kenttää, kuten laajat lainsäädäntöhankkeet ja palkkaan liittyvät asiat.
Tärkeää on myös ylläpitää toivoa – ja toisaalta kertoa realiteeteista. Aina löytyy juttuja hyvistä käytännöistä ja onnellisia uratarinoita, mutta samaan aikaan emme voi unohtaa ympäröivää maailmaa, jossa heiluu säästöleikkuri ja monta muuta uhkaa.
Koska haluamme palvella lukijoitamme jatkossa entistäkin paremmin, meidän täytyy välillä myös uudistua, ja sen aika on tullut nyt käsille.
Ensi vuoden alussa saat käsiisi entistäkin paremman Talentia-lehden, ja nyt pyydän uudistukseen apua valituilta lukijoiltamme. Jos olet Talentian jäsen, saatat ihan pian saada – tai ehkä olet jo saanutkin – sähköpostiisi pienen kyselyn. Toivon, että ehtisit vastata siihen ja samalla auttaa meitä sosiaalialan yhteisen lehden kehittämisessä. Tykkäsitpä sitten kuukkeleista tai taukomehuista tai jostain ihan muusta, juuri sinun mielipiteesi on minulle arvokas.
