Turussa aluesosionomit tarjoavat varhaiskasvatuksen asiakkaina olevien lasten perheille tukea erilaisissa arjen tilanteissa, jotta vanhemmat eivät jäisi yksin huoliensa kanssa.
Turkulainen aluesosionomi Jatta Kalasniemi oli mukana tapaamisessa, jossa hän pohti yhdessä lapsen päiväkotiryhmän varhaiskasvatuksen opettajan ja lapsen vanhempien kanssa, kuinka uupunutta äitiä ja koko perheen jaksamista voitaisiin tukea.
Lapsi tarvitsi arjessaan tavallista enemmän tukea, hoivaa ja ohjausta, lapsen vanhemmat asuivat erillään ja isällä oli omia haasteitaan.
– Vaikka vanhemmat ihmettelivät ensin, miksi tapaaminen oli kutsuttu koolle, kohtaaminen oli lopulta ihana ja tuloksekas. Toimme varhaiskasvatuksen opettajan kanssa esiin joitakin ajatuksia tilanteen helpottamiseksi, jonka jälkeen vanhemmat alkoivat itse miettiä ratkaisuja ja sopivat keskenään, miten jakaa arkea jatkossa, sanoo Kalasniemi, joka työskentelee Turun pohjoisella varhaiskasvatusalueella.
Vanhemmat toivat lopuksi esiin hämmennyksensä ja kiitollisuutensa siitä, että varhaiskasvatuksessa ollaan oikeasti kiinnostuneita vanhempien hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Aluesosionomien työn keskeinen päämäärä on perheiden tukeminen varhaisessa vaiheessa ja vanhempien voimavarojen vahvistaminen.
– Oma johtotähteni tässä työssä on toivon luominen. Yritän saada vanhemmat huomaamaan, että löydämme varmasti yhdessä juuri teidän perheellenne sopivan ratkaisun, vaikka nyt on hankalaa, sanoo Turussa vuorohoitoperheitä tukeva aluesosionomi Vappu Lundén.
Tukea maksutta ja matalalla kynnyksellä
Turussa työskentelee kuusi aluesosionomia, jotka auttavat varhaiskasvatuksessa asiakkaana olevien, alle esikouluikäisten lasten vanhempia. Palvelu on tarkoitettu päiväkotien sekä avoimen varhaiskasvatuksen, kerhojen, leikkipuistotoiminnan ja perhepäivähoidon piirissä oleville.
Neljä aluesosionomia jakaa kaupungin maantieteellisesti, yksi tarjoaa asiantuntemustaan vuorohoidossa olevien lasten perheille ja yksi ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen asiakkaille.
Aluesosionomit tarjoavat maksutta ja matalalla kynnyksellä vanhemmille tukea erilaisissa perhearjen tilanteissa, joita ovat esimerkiksi vakava sairastuminen, ero, arjenhallinnan pulmat, taloudelliset vaikeudet, lapsen saama uusi diagnoosi, parisuhdepulmat ja hankalat arjen tilanteet lapsen kanssa.
Aluesosionomit eivät kuulu päiväkodin henkilökuntaan.
Varhaiskasvatusryhmän aikuiset ovat saattaneet esimerkiksi huomata vanhemman neuvottomuuden, kun lapsen on vaikea erota vanhemmasta aamulla.
Kitkaa voi olla myös perheen ja päiväkodin yhteistyössä.
– Pystymme viemään myös päiväkoteihin päin ymmärrystä perheiden erilaisista elämäntilanteista ja arjen moninaisuudesta kodeissa, sanoo Lundén.
Aluesosionomit eivät kirjaa mitään järjestelmiin, vain oman muistinsa tueksi. Myöskään asiakkuutta ei synny.
– Koska emme ole minkään päiväkodin henkilökuntaa, vanhempien voi olla helpompi olla yhteydessä meihin. Olemme tavallaan päiväkodin ammattilaisia neutraalimpi taho, sanoo aluesosionomi Teija Nurmi, joka työskentelee Turun läntisellä varhaiskasvatusalueella.
Vanhemmille täysin vapaaehtoista
Aluesosionomien asiakasmäärä vaihtelee, ja asiakkuudet voivat olla joko yksittäisiä tapaamisia tai pidempikestoista, säännöllistä työskentelyä.
Käytännössä aluesosionomit kiertävät työpäivän aikana Turun kaupungin päiväkodeissa vanhempia tavaten. Työ voi olla vanhempien neuvontaa ja ohjausta, yhteisiä keskusteluja varhaiskasvatuksen henkilöstön ja perheiden kanssa tai teemallisten vanhempainiltojen pitämistä. Juuri nyt rajojen asettaminen on kysytty vanhempainiltojen aihe.
Aluesosionomeihin ottavat yhteyttä joko vanhemmat itse tai joku varhaiskasvatusryhmän aikuisista havaittuaan arjessa tai vaikkapa vasu-keskustelussa pulmatilanteen. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset pyytävät aina vanhemmilta luvan olla yhteydessä aluesosionomeihin.
– Meihin tukeutuminen on vanhemmille täysin vapaaehtoista, sanoo Nurmi.
Aluesosionomit toivovat itseään markkinoitavan vanhemmille siten, että on vastuullista vanhemmuutta ottaa saatavilla olevaa apua vastaan.
Aluesosionomit näkevät työssään vanhempien uupumusta ja väsymystä, sosiaaliturvaan tehtyjen leikkausten ja työttömyyden aiheuttamia talousvaikeuksia sekä mielenterveyden haasteita.
Maahanmuuttajaperheiden kohdalla aluesosionomit koettavat saada alkuun hyvän yhteistyön perheen ja päiväkodin välille silloin, kun yhteistä kieltä ei ole.
– Mietimme, kuinka voimme viestiä päiväkodin suuntaan lapsen kiinnostuksen kohteista ja vastaavasti perheelle päiväkotipäivän kulusta. Kuvakortit ovat monesti hyvä ratkaisu, sanoo Lundén.
Maahanmuuttajaperheet kaipaavat tukea kotoutumisen eri vaiheissa muun muassa suomalaisen palvelujärjestelmän ja lapsen kasvatuskulttuurin ymmärtämisessä. Tulkkia käytetään apuna tarvittaessa.
Vaikutusta myös työhyvinvointiin
Aluesosionomien työ perheiden tukemisessa vaikuttaa välillisesti myös varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin.
– Varhaiskasvatuksen henkilökunta hyötyy toiminnastamme sitä kautta, että arjen työ päiväkodeissa helpottuu, kun vanhemmat ja lapset voivat paremmin, sanoo Kalasniemi.
Päiväkotien henkilökunta voi myös konsultoida aluesosionomeja anonyymisti siten, että perheen tiedot jäävät salaisiksi.
– Näin päiväkotien henkilöstö voi keskittyä pedagogiseen ja lapsiryhmissä tehtävään työhön, sanoo Lundén.
Nähtäväksi jää, millaiseksi lapsiryhmissä työskentelevien varhaiskasvatuksen sosionomien ja aluesosionomien yhteistyö muotoutuu ajan saatossa. Erona on joka tapauksessa se, että aluesosionomien koko työaika on varattu perheille toisin kuin ryhmissä työskentelevien sosionomien.
– Tämän työn luonne on sellainen, että yksi puhelinsoitto voi yhtäkkiä täyttää koko viikkokalenterin, jos pitää olla moneen tahoon yhteydessä ja selvitellä asioita. Yritän pitää jonkinlaista väljyyttä kalenterissa, mutta välillä se todella ahtautuu, sanoo Nurmi.
Aluesosionomien työhön kuuluu myös huolehtia siitä, että päiväkotien henkilöstö tietää, mitä sosiaalipalveluita perheille on tarjolla.
Vanhempia ei jätetä yksin
Verkostoyhteistyö on tärkeässä roolissa. Aluesosionomit ovat työssään yhteydessä moniin eri tahoihin, kuten muihin eroauttamistyötä tekeviin tahoihin, perheoikeudellisiin palveluihin, sosiaalitoimeen, poliisiin, terveydenhuoltoon, Kelaan, Digi- ja väestövirastoon – lista on loputon.
Kolmas sektori on tärkeä yhteistyökumppani esimerkiksi lasten harrastusten mahdollistajana.
– Oman työn rajaaminen on tärkeää. Pitää tunnistaa itse, mihin oma työ päättyy ja milloin on jonkin muun palvelun aika. Pyrimme siihen, ettemme tee puolesta, vaan tuemme ja neuvomme vanhempaa ja kuljemme rinnalla, sanoo Lundén.
Työssä näkyy vanhempien uupumus.
Vaikka pääpaino on ennaltaehkäisevässä työssä, se ei ole koko totuus.
– Kannattelemme vanhempia esimerkiksi tilanteissa, joissa he joutuvat jonottamaan jonnekin palveluun. Emme voi jättää heitä yksin, sanoo Nurmi.
Aluesosionomien työ on hyvin vastuullista.
– Olemme esimerkiksi ilmoitusvelvollisia lastensuojeluviranomaisille, jos huomaamme lapsen tarvitsevan suojelua. Teemme ilmoituksen kuitenkin vanhemman tietäen, emme koskaan selän takana. Pitää olla rohkeutta ottaa vaikeatkin asiat puheeksi ja toimia tarpeen vaatiessa, sanoo Nurmi.
Hyvää palautetta
Turussa toiminta alkoi hankkeena, mutta koska työ havaittiin vaikuttavaksi, kaikki hankkeessa mukana olleet työntekijät vakinaistettiin. Nykyisellään parasta palautetta työstä ovat vanhemmat, jotka ottavat uudelleen yhteyttä jonkin pulman ratkettua.
– Usein käykin niin, että kun vanhemman tapaa kerran, hän ottaa uudelleen yhteyttä ja toivoo uutta tapaamista, sanoo Nurmi.
Kiitosta tulee myös esimiehiltä ja kiertokautta päiväkodeilta.
– Päiväkodin henkilöstö kertoi, että heti vanhempainiltaa seuraavalla viikolla lapsissa alkoi näkyä muutosta eli perheet olivat ottaneet heti onkeensa puhumani asiat, sanoo Kalasniemi.
Hyvä palautetta on sekin, kun hänen pitämäänsä vanhempainiltaan osallistui sata prosenttia vanhemmista.
Ulla Ojala
