Kaisa Yliruokanen on Talentian viestintäjohtaja ja
Talentia-lehden ja Kasvu-lehden päätoimittaja. Kuva: Veikko Somerpuro
Tekoäly ja päällekkäiset globaalit ja kansalliset kriisit luovat turvattomuutta, ja työelämän kehityskulkua on yhä vaikeampi ennustaa.
Nuoret kokevat paineita tulevaisuudestaan entistä aikaisemmin. Tekoäly ja päällekkäiset globaalit ja kansalliset kriisit luovat turvattomuutta, ja työelämän kehityskulkua on yhä vaikeampi ennustaa.
Turvassa eivät ole aikuisetkaan ja yhä useampi miettii pelolla, saako pitää työpaikkansa ja miten käy oman alan. Tämä on arkea myös sosiaalihuollon ammattihenkilöiden elämässä.
Kun olin nuori 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alkumainingeissa, elettiin kansainvälistymisen aikaa. Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja kieliä opiskeltiin innolla omassa koulussanikin.
Ikätoverini haaveilivat kielten yliopisto-opinnoista ja niitä pidettiin ns. varmana alana ja porttina Eurooppaan kansainväliselle uralle. Sosiaalityön pääaineopinnot sen sijaan herättivät usein kummastelua, ja monelle ala oli vielä melko tuntematon.
Aikojen saatossa asetelmat kääntyivät päinvastoin. Kielten opinnot eivät enää takaa työtä, ja yhä useammin turvaudutaan käännöstöissä tekoälyyn. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue pyrkii korvaamaan ison osan ihmistulkeista AI:lla, koska se on puolet halvempaa.
Viime vuosina sosiaalityöstä on tullut hakupaineala, ja yleisesti ns. ihmisläheisten ammattien uskotaan olevan enemmän turvassa tekoälyltä kuin hallinnollisten, taloudellisten ja analyyttisten töiden.
Sosiaalialalla on oltava hereillä.
Mutta onko mikään ala täysin turvassa? Ei varmasti täysin ja moniin tehtäviin, kuten kirjaamiseen, käytetään tekoälyä sosiaalialallakin. Toisaalta tekoäly ei voi mennä kotikäynnille eikä täysin korvata ammatillista harkintaa, vastuuta tai ihmisten kohtaamista.
Vaikka tekoäly ei juuri nyt näytä olevan suora uhka sosiaalialan työlle, ei kaikille tällä hetkellä riitä töitä hyvinvointialueiden ja järjestöjen vaikean taloustilanteen vuoksi.
Kun tähän yhdistetään tekoälyn mahdollisuudet tehostaa ja säästää, on alalla todella oltava hereillä ja mukana niissä pöydissä, joissa päätetään, millä ehdoilla ja mihin teknologiaa sosiaalihuollossa kehitetään ja käytetään.
Tässä mullistuksessa kyse ole vain työntekijän oikeuksista vaan erityisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksista, yksityisyydestä, ihmisarvosta ja turvasta.
Näitä alati kiihtyvässä pelissä voi puolustaa vain sosiaalihuollon ammattihenkilö.
