Sosionomi Eero Heinonen järjestää huutotyöpajoja sosiaalialan ammattilaisille ja asiakkaille.
”Olen parin vuoden ajan vetänyt huutorunotyöpajoja sosiaalialan järjestöjen ja kulttuuritoimijoiden kutsumana. Kehittelemäni huutorunous yhdistää menetelmänä luovaa kirjoittamista ja huutamista. Sen tausta on hardcore punkissa.
Olen aina pitänyt punkin tinkimättömyydestä ja siitä, että ainakin se punk mitä minä kuuntelen, on avointa kaikille ihmisille sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta.
Olen kirjoittanut hardcore punk -sanoituksia teini-ikäisestä asti. Positiivinen palaute on rohkaissut minua rikkomaan raja-aitoja. Vuonna 2024 tein omalla nimelläni ensiesiintymisen kirjoittamiani sanoituksia huutaen.
Suomalaisessa kulttuurissa huutaminen on tabu, ja siihen liitetään alkoholi ja aggressiivisuus.
Eräät huutotyöpajoihini osallistuneet ihmiset ovat sanoneet, että tässähän yhdistyy kaikki, mitä suomalaiset pelkäävät, koska suomalaiset epäilevät usein omaa äänenkäyttöään ja häpeilevät ääntään. Työpajoissa tehdään yhteishuuto, joka madaltaa kynnystä huutaa omia tekstejä.
Jaan osallistujille kynät ja paperit. Pajoissa ei tehdä digitaalisesti mitään. Saatan alkuun antaa jotain vinkkejä, mistä lähteä liikkeelle. Voin sanoa esimerkiksi, että voi vaikka miettiä, mikä vituttaa. ”Vituttaa ja ahdistaa” on hyvä sanapari.
Kirjoittaa voi mistä aiheesta tahansa. Se voi olla pientä ja arkista tai yhteiskunnallisesti kantaaottavaa.
Kertaan alussa turvallisemman tilan periaatteet, mutta muuten punkissa ei ole sääntöjä. Politiikkaa ja yhteiskuntaa saa kritisoida ja halveksua, mutta jos minulle tuodaan syrjivää tekstiä, esimerkiksi rasismia, niin sellaista en huuda.
Kerron myös, että olen mielelläni tunteiden kanava ja huudan osallistujien kirjoittamia tekstejä, jos he eivät itse halua.
Huudan aina silmät kiinni. En kohdista huutoa kehenkään, ja pahoittelen etukäteen, että minusta lähtee kova ääni.
Huutotyöpajat ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta ympäri Suomen.
Olen ohjannut pajoja sosiaalialan asiakkaille ja työyhteisöille, esimerkiksi Pro Tukipisteelle, Aggredille, Tampere Setlementille ja jopa entisille lehtoreilleni Tampereen ammattikorkeakoulussa. Viime vuonna olin myös Sosiaalipedagogiikan päivillä Tampereella.
Sosiaalialan ammattilaisilla on hirveästi tunnetta taustalla. On turhautumista yhteiskuntaan ja rakenteisiin. Huutotyöpajoissa olen nähnyt vapautumista, liikutuksen kyyneliä ja paljon naurua, iloa ja onnellisuutta. Liikutuksen kyyneleet ovat olleet helpotusta, kun tunnetaakka on päästetty ulos.
Tässä yhdistyy kaikki, mitä suomalaiset pelkäävät.
Itsensä ylittämisen tunne näkyy kaikissa palautteissa. Eräs osallistuja vertasi kokemusta avantouintiin. Yksi mieleen painuneimmista palautteista tuli eräältä entiseltä vangilta. Hän sanoi, että jos joku olisi kertonut minulle, että voit huutaa kaikki tunteet ulos, niin en olisi koskaan ollut vankilassa.
Arkisin työskentelen tiimivastaavana tehostetun palveluasumisen yksikössä Provesta Silmussa, joka on osa Mehiläistä.
Yksikkö tarjoaa mielenterveyskuntoutujille tehostettua palveluasumista sekä yhteisöllistä asumista.
Olen työskennellyt tiimivastaavana vasta muutaman kuukauden. Työtehtäväni muotoutuvat vielä ja tiimivastaavaperehdytys lisääntyy, kun asukkaiden kanssa tehtävä perustyö alkaa olla hallussa.
Päivät palveluasumisen yksikössä ovat aika strukturoituja. Aamupala on tarjolla kahdeksalta. Asukkaista osa voi käydä opiskelemassa tai kuntouttavassa työtoiminnassa. Meillä on myös päivittäin kuntouttavaa ryhmätoimintaa. Kaikki toiminta on asukkaille vapaaehtoista.
Asukkaiden kanssa työskentelyyn kuuluu ohjausta ja arjenhallinnan tukemista, kaikkea mitä sosionomin työhön kuuluu. Selvitellään esimerkiksi yhdessä, mitä etuuksia voi hakea. Parin asukkaan kanssa olen tehnyt CV:tä.
Koen onnistuneeni, kun molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus asiakkaan kanssa löytyy tai asukkaalle tulee oivallus, että voi itse vaikuttaa tilanteeseensa.
Valmistuin sosionomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2020 ollessani 35-vuotias. Olen pitänyt suurena rikkautena, että minulla oli ennestään elämänkokemusta.
Tiedän aika hyvin oikeuteni työelämässä ja pystyn kertomaan niistä myös muille. Ikä on tuonut kokemusta, eivätkä kaikki vastoinkäymiset enää kerry kehoon. En pidä työpäivän jälkeen työasioita mielessä.
Ennen nykyistä työtäni olen työskennellyt lastensuojelussa ja yksilövalmentajana kuntouttavassa työtoiminnassa. Lastensuojelussa kohtasin päihteitä käyttäviä perheitä. Siellä haasteena on, että saa ihmisen tunnistamaan esimerkiksi ongelmien juurisyyn.
Sellaisista haasteista nautin. Ne ovat sosiaalialan luonteeseen liittyviä haasteita. Mutta sitten on tämä yhteiskunnallinen puoli, kun koko ajan leikataan heikommassa asemassa olevilta.
Asukkaiden keskuudessa näkyy todella paljon turhautumista leikkausten vaikutuksiin. Työntekijänä haasteena on luoda toivoa toivottomuuden keskelle, uskottavasti.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa usein läsnä sekä käytännön opetuksessa että erilaisissa ryhmä- ja projektitehtävissä.
Tutoropettajani Juha Santala toi usein esille, että sosionomi on rakenteiden ravistelija. Se on mielestäni hienosti sanottu. Sosionomeilla on erityinen näköalapaikka tehdä rakenteellista vaikuttamistyötä niin ruohonjuuritasolla kuin muillakin tasoilla. Se on ollut minulle tärkeä elämännuora jokaisessa työpaikassani.
Sosionomi on rakenteiden ravistelija.
Sosiaalialan asiakkaat ovat hyvin usein alisteisessa asemassa. Sorrettujen ääni ei välttämättä tule kuulluksi. Muistutan aina asiakkaitani osallisuuden merkityksestä ja vaikuttamistyöstä. Nykyisessä työssäni muistutan esimerkiksi, että toimintaan voi vaikuttaa osallistumalla yhteisökokouksiin, joita asumispalveluyksikössä järjestetään. En ole heidän puolestapuhujansa, vaan mahdollistaja.
Mielestäni jokaisen sosiaalialan ammattilaisen tulisi olla kiinnostunut politiikasta ja kansalaisvaikuttamisesta, koska käytännön työtä ohjaavat poliittiset päätökset ja erilaiset lainsäädännöt.
Etenkin näinä aikoina valveutuneisuus on tärkeää, kun kansalaisvaikuttamisen keinoja, kuten lakko-oikeutta, yritetään hallituksen toimesta supistaa. Sosiaalialan toimijoiden pitäisi nousta nykyistä kuuluvammin vastustamaan nykykehitystä. Kannatan yleislakkoa, ihan vakavasti.
Viime elokuussa Tampereella oli STEA-avustusten leikkauksia vastustanut Stop avustusleikkauksille -mielenosoitus, ja sydäntä lämmitti nähdä muita sosiaalialan ammattilaisia ja asiakkaita siellä. Oltiin yhdessä, mikä on sosiaalialan ydin, yhdessä tekeminen ja rakenteiden ravistelu.
Jos me sosiaalialan ammattilaiset emme huuda yhteen ääneen sorrettujen kanssa, niin kuka sitten?”
Emma Auvonen
