Työhönvalmentaja Hanna Svarvars

Hanna Svarvars auttaa pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita takaisin työelämään.

”Parhaita hetkiä työssäni koen, kun näen asiakkaan silmien syttyvän. Kun hän hoksaa, että työelämässä on vielä mahdollisuuksia. Ei olla päätepysäkillä. 

Se on vertaus, jota käytämme usein. Oli kuvaavaa, kun eräs asiakas kertoi kokevansa, että hän on tullut nyt elämässään päätepysäkille.  

Hän ei nähnyt mitään odotettavaa tulevaisuudessaan. Valmennuksen myötä hän kuitenkin muutti mielipidettään ja tajusi, että pysäkkejähän on vielä vaikka kuinka monta.  

Matka työelämässä jatkuu, vaikka kenties uutta reittiä.   

Työskentelen Vaasassa Härmän kuntoutuksen toimipisteessä työhönvalmentajana. Tehtäväni on auttaa pitkäaikaistyöttömiä ja sairaita takaisin työelämään. Asiakkaat ovat suomen- tai ruotsinkielisiä. Minä toimin työssäni molemmilla kielillä. 

Meitä työskentelee tässä pieni, mutta hyvin yhteen toimiva tiimi: kaksi fysioterapeuttia ja neljä työhönvalmentajaa.  

Asiakkaani tulevat meille kahta reittiä. TE-palveluiden ja hyvinvointialueen kautta tulee Kelan maksamana pitkäaikaistyöttömiä. Eläkevakuutusyhtiöiden kautta meille hakeutuu asiakkaita, jotka ovat olleet vasta vähän aikaa pois työelämästä, ja jotka sairastumisen takia eivät enää pysty tekemään omaa työtänsä.  

Kahden eri asiakasryhmän kanssa työskentely on kiinnostavaa. Kaikkien kanssa työskennellään moniammatillisessa tiimissä. Kun asiakkaalle tehdään kuntoutusselvitys, mukana on aina kaksi sosionomia, lääkäri, psykologi ja fysioterapeutti.  

Meillä on lisäksi erinomaiset välit alueen työllisyyspalveluiden kanssa. Hyvä yhteistyö auttaa asiakkaan jatkopolun löytämisessä.  

Matka työelämässä voi jatkua uutta reittiä.

Minun rooliini työhönvalmentajana kuuluu useita, kiireettömiä lähitapaamisia asiakkaan kanssa. Keskustelemme hänen tilanteestaan ja toiveistaan.  

Parasta Härmän kuntoutuksen työhönvalmennuksessa on, että meillä on aikaa. Tapaamiset eivät ole mitään vartin piipahduksia, vaan asiakkaan kanssa ollaan rauhassa ja pitkään.  

Tapaamme parin kuukauden kuntoutusselvityksen aikana monta kertaa. Näissä tapaamisissa pohditaan yhdessä, millainen työelämä asiakkaan tilanteeseen sopisi. Haetaan ratkaisuja omannäköiseen työelämään. Oma paikka työelämässä voi olla jotain muuta kuin ennen, muuttuneeseen työkykyyn sopivampi. 

Yhteinen matkani asiakkaan kanssa voi olla hyvinkin pitkä. Kuntoutusselvityksen jälkeen asiakas voi jatkaa vaikka työkokeilussa, jolloin asiakkuus voi olla vuodenkin mittainen.  

Eläkevakuutusyhtiöiden kautta tulevien asiakkaiden kanssa kuljen joskus useamman vuoden. Alkukartoituksen jälkeen asiakas voi vaikka opiskella ja vaihtaa alaa, ja minä seuraan hänen etenemistään. 

Käytän erilaisia menetelmiä, kuten mielikuvaharjoituksia kuvakorttien kanssa. Aloitamme aika usein tehtävällä, jossa asiakas saa eteensä suuren määrän valokuvia erilaisista ovista.  

Hän valitsee niistä sen, mikä parhaiten kuvaa hänen tämänhetkistä tilannettaan. On ilahduttavaa, että suurin osa valitsee valmennusten jälkeen ihan eri oven. 

Oviharjoituksen kautta pääsemme usein pohtimaan, millaisia mahdollisuuksia asiakas arvelee itsellään olevan. Ajatukset voivat olla aika synkkiäkin, jos työttömyys, työkyvyttömyys ja sairastelu ovat jatkuneet pitkään. 

Olen näiden kuuden vuoden aikana oppinut aika hyväksi ihmistuntijaksi. Huomaan nopeasti, jos joku ei innostu mielikuvaharjoituksista tai halua keskustella voimakorttien avulla. Silloin vaihdan metodia.  

Kokemus on kartuttanut valtavasti tietoa, jota asiakkaat myös mieluusti ottavat vastaan. Moni on kiitellyt, kun vihdoin saavat ajantasaista, oikeaa tietoa ja vastauksia juuri heidän ongelmiinsa. Mistä hakea tukea, mitä työkyvyttömyyseläke tarkoittaa, olenko oikeutettu kuntoutustukeen, mitä opintoja kannattaisi tavoitella, voisinko saada työkokeilupaikan ja niin edespäin.  

Monella on esimerkiksi virheellinen mielikuva, että työkyvyttömyyseläkkeellä ei saisi tehdä mitään. Töitä kuitenkin saa tehdä, niin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin kuntoutustuellakin, tulorajat huomioiden.  

Toisinaan myös eläkkeelle siirtymistä pelätään, eläkeläinen jo sanana tuo mieleen, että kaikki on loppu. Keskustelemme myös näistä peloista. Eläke ei sekään ole päätepysäkki elämälle. 

On hienoa nähdä, kun asiakas pääsee eteenpäin.

Kelan kautta tulevia, pitkäaikaistyöttömiä asiakkaitani ei niinkään yhdistä ikä. Heitä on kaikista ikäryhmistä. Yhdistävä tekijä useimmilla on koulutuksen puute.  

Heillä joko ei ole lainkaan toisen asteen koulutusta tai heillä on lukion jälkeen kesken jääneet opinnot. Tai tutkinto jo parinkymmenen vuoden takaa, ei työkokemusta alaltaan ja opit siten jo vanhentuneet. Hyvin monenlaisista lähtökohdista lähdemme kartoittamaan, mitä seuraavaksi.  

On aina hienoa nähdä, kun asiakas on kenties toivottomastakin tilanteesta päässyt eteenpäin ja lopulta töihin. 

Ei työhönvalmennus toki mikään taikasauva ole. Joskus lopputulema on, että ammatillinen kuntoutus eikä työelämään siirtyminen tai paluu ole vaihtoehto.  

Raskainta työssäni on voimattomuus auttaa väliinputoajia. Heitä, jotka eivät missään tapauksessa ole työkykyisiä, mutta vakuutusyhtiöiden lääkärit ovat toista mieltä. Eläkkeelle kuuluvat ihmiset eivät sinne pääse.  

En useinkaan voi kuin myötäelää, vaikka olen minä onnistunutkin. Kuvasimme erästä asiakasta videolle todistaaksemme, että hän ei ole fyysisesti työkykyinen. Ihminen, joka ei pysty nappaamaan käteensä vesipulloa pöydältä, oli muka valmis hoitotyöhön.  

Silloin vakuutusyhtiö pyörsi päätöksensä, ja asiakas pääsi eläkkeelle.   

Ei työhönvalmennus toki mikään taikasauva ole.

Valmistuin sosionomiksi Vaasa Yrkeshögskolanista vuonna 2005. Työskentelin lastensuojelussa ja perhepäivähoitajana.  

Kun täältä Vaasasta sitten avautui paikka työhönvalmentajana, jokin työpaikkailmoituksessa puhutteli minua kovin.  

En osaa tarkoin sanoa, mikä, mutta olen ennenkin tehnyt päätöksiä luottaen vatsatuntumaan, vaistoon. Samalla vaistolla aikanaan valitsin sosionomiopinnot.  

Sanon myös asiakkailleni, että sitä, miltä sisällä tuntuu, ei pidä ohittaa. Kun pohdimme yhdessä, vaikka alanvaihtoa, ei aina tarvitse selkeää syytä sille, miksi toinen ala kiinnostaa ja toinen ei. Joskus sen vain tietää.  

Arkeni ja vapaani vuorottelevat sujuvasti. Teen toimistotyöaikaa, ja työt pysyvät aika hyvin työpaikalla. Vapaalla olen perheen kanssa, lenkkeilytän koiraa, käyn kuntosalilla ja pelaan biljardia.” 

Kirsi Haapamatti