Sosiaalialan ristiriita: tarve kasvaa, epävarmuus lisääntyy 

Sosiaalialasta on puhuttu vuosia työvoimapulan kautta. Siksi tämän hetken todellisuus tuntuu ristiriitaiselta: samaan aikaan kun palveluntarve kasvaa, yhä useampi sosiaalialan ammattilainen kohtaa työttömyyttä, rekrytointijarruja, epävarmuutta työn löytymisestä tai jatkumisesta. 

Talentian vastavalmistuneiden urapolkuselvitys kertoo, että alalle valmistuvat työllistyvät edelleen nopeasti, mutta työuran alku ei ole vakaa. Työn kuormitus, epävarmuus ja jaksamisen haasteet varjostavat monen ensimmäisiä työvuosia.  

Nyt rinnalle on noussut uusi ilmiö: työpaikkoja ei synny samaan tahtiin kuin tarve kasvaa. 

Tilannetta pahentaa se, että sosiaalihuollon toimintaympäristöä ravistelevat yhtä aikaa lainsäädäntöuudistukset, säästöpaineet ja järjestöihin kohdistuvat leikkaukset.  

Sosiaalihuollon lainsäädäntöä uudistetaan aikana, jolloin monella työpaikalla eletään jo valmiiksi epävarmuudessa siitä, miten palvelut tulevaisuudessa järjestetään ja millä resursseilla niitä toteutetaan.  

Samaan aikaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen leikkaukset kaventavat tukea, jota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset ovat voineet saada matalalla kynnyksellä. 

Työpaikkoja ei synny samaan tahtiin kuin tarve kasvaa. 

Yhtälö on kestämätön. Palveluntarve ei vähene, mutta järjestelmää sopeutetaan tavalla, joka lisää epävarmuutta niin asiakkaiden kuin ammattilaisten näkökulmasta. 

Sosiaalialan ammattilaisille viesti on ristiriitainen: teitä tarvitaan, mutta emme pysty tarjoamaan vakautta. Osaamistanne arvostetaan puheissa, mutta käytännössä työpaikkoja vähennetään, rakenteita muutetaan ja tulevaisuuden näkymä hämärtyy. 

Tämä kehitys ei ole väistämätöntä. Se on seurausta valinnoista.  

Jos haluamme turvata laadukkaan sosiaalihuollon myös tulevaisuudessa, meidän on tehtävä päätöksiä, jotka vahvistavat palveluita, tukevat ammattilaisten työtä ja hyödyntävät olemassa olevan osaamisen täysimääräisesti.  

Muuten vaarana on, että palvelujärjestelmän kantokyky heikkenee juuri silloin, kun sitä tarvittaisiin eniten. 

Jenni Karsio