Perhepuisto on varhaiskasvatuksen ensiaskel

Perhepuiston tehtävä on kannatella koko perhettä, sanoo jyväskyläläisen Mäki-Matin perhepuiston apulaisjohtaja Anna Nurmesniemi. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Suomen vanhinta perhepuistoa johtava Anna Nurmesniemi näkee työssään perheiden tulotasojen kirjon. Hän puolustaa yhteiskuntaa, jossa kaikki lapset saavat ponnistaa samalta viivalta.

Lapsi haluaisi perhepuiston kahvilassa pullan. Herkku maksaa vain muutamia kymmeniä senttejä, mutta rahaa ei löydy vanhemman kukkarosta.

Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin talo tarjoaa – ainakin jyväskyläläisessä Mäki-Matin perhepuistossa.

– Se menee tosi luonnollisesti. Jossakin tilanteessa sanomme ihan suoraan ilman supinaa, että voit ottaa, joskus taas kahden kesken. Riippuu tilanteesta, kuvailee perhepuiston toiminnasta vastaava apulaisjohtaja Anna Nurmesniemi, jolle lasten yhdenvertaisuus on sydämen asia.

Tärkeää on, ettei rahattomuudesta tehdä numeroa. Ei lapselta evättäisi leivonnaista silloinkaan, jos äidin lompakko olisi unohtunut kotiin.

– Olen iloinen, jos voimme tarjota jotain, mikä tuottaa perheelle iloa ja helpottaa heidän päiväänsä, Nurmesniemi sanoo.

Mihin päiväkotiin?

Vuonna 1979 perustettu Mäki-Matin perhepuisto on lajissaan Suomen vanhin. Anna Nurmesniemi vastaa puiston avoimen varhaiskasvatustoiminnan suunnittelusta ja osallistuu myös ryhmien vetämiseen.

Avoimen varhaiskasvatuksen tehtävä on hänen mielestään auttaa perheitä ottamaan ensiaskel varhaiskasvatuksen polulla ja tarjota samalla pikkulapsiarjen väsyttämille vanhemmille vertaistukea. Hän muistaa itsekin kotiäitinä kaivanneensa kohtaamispaikkoja, joihin meneminen ei edellytä ilmoittautumista ja sitoutumista.

Avoin varhaiskasvatus on matalan kynnyksen tukea perheille.

Mäki-Matin perhepuiston kerhoissa, kahviloissa ja tapahtumissa kohtaavat monenlaisista sosioekonomisista taustoista tulevat perheet. Eriarvoistuminen tulee Nurmesniemen mukaan näkyväksi silloin, kun vanhemmat pohtivat säännöllisempään varhaiskasvatukseen siirtymistä.

– Päiväkotishoppailu on nyt aika kova trendi. Vanhemmat ovat valveutuneita siitä, mihin päiväkotiin he haluavat lapsensa. Olen huomannut, että joillakin perheillä on varaa jäädä odottamaan paikkaa. Sitten on niitä perheitä, joissa vanhempien on pakko lähteä töihin. Heidän on otettava se paikka, minkä he saavat.

Nurmesniemi ihmettelee, miksi osa vanhemmista vieroksuu kunnallista päiväkotia. Hän itse luottaa siihen, että julkisin varoin rahoitettu varhaiskasvatus pitää tiukimmin kiinni pedagogisesta laadusta ja tarvittavan tuen järjestämisestä.

– Yksityinen päiväkoti tekee rahaa, ja aina kun mennään raha edellä, laatu valitettavasti kärsii.

Hymyt vähissä

Keväällä iskenyt koronakriisi on kouraissut erityisesti yhteiskuntamme vähäosaisimpia. Nurmesniemi kantaa huolta perheistä, joissa oli jo valmiiksi monenlaista murhetta.

– Kuinka kodeissa on ihan oikeasti pärjätty, kun turvaverkot ovat tippuneet pois? Olen huolissani lasten henkisestä puolesta ja siitä, riittääkö aikuisilla voimavaroja käsitellä lasten tunteita tällaisten isojen asioiden edessä.

Jos vanhemmat ovat taipua omien ongelmiensa alle, heillä ei ole aikaa eikä jaksamista olla täysipainoisesti lastensa kanssa. Tämä heijastuu väistämättä lasten vuorovaikutus- ja tunnetaitoihin.

– Ongelmat voivat näkyä lapsilla esimerkiksi ylivilkkautena. Lapsi voi kommunikoida huutamalla, hänen voi olla vaikea tulla syliin tai hän ei katso silmiin. Vauvoilla hymyt ovat vähissä, Nurmesniemi listaa.

Koronan pakotettua perheet neljän seinän sisälle Mäki-Matin perhepuiston työntekijät ryhtyivät soittelemaan niille perheille, joiden yhteystiedot olivat tiedossa. Lisäksi he laativat lapsille hyvän mielen somevideoita.

– Jos nyt tulisi samanlainen tilanne, olisimme paljon paremmin valmistautuneita. Olemme suunnitelleet perhekahviloiden muuttamista etäkahviloiksi ja systemaattisempaa yhteydenpitoa perheisiin.

Keskiössä koko perhe

Anna Nurmesniemestä tuli varhaiskasvatuksen ammattilainen mutkan kautta. Hän opiskeli nuorena lähihoitajaksi ja työllistyi aluksi vanhuspalveluihin. Sieltä hän siirtyi lastenhoitajaksi päiväkotiin ja oivalsi löytäneensä oman juttunsa.

Tiedonjanoinen nainen tahkosi sosionomin tutkinnon työnsä ohella ja sai valmistuttuaan lastentarhanopettajan paikan Jyväskylän kaupungilta. Myöhemmin hän täydensi osaamistaan vielä ylemmällä korkeakoulututkinnolla.

Nurmesniemen mielestä varhaiskasvatuksessa pitää aina olla ”sosiaalihuollollinen tatsi”. Avointa varhaiskasvatusta on hänestä kehitettävä suuntaan, jossa se palvelee entistä monipuolisemmin entistä useampia perheitä.

Tärkeää on, ettei katse ole pelkästään lapsessa vaan myös perheen aikuisissa.

– Me olemme rinnallakulkijoita. Perheille pitää tarjota matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää tukea – myös yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi meillä on käynyt unikouluttaja, vauvojen vyöhyketerapeutti ja varhaisen tuen palveluiden palveluohjaaja.

Kasvavien tuloerojen yhteiskunnassa myös kulttuuri- ja liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen on hänestä tärkeää. Köyhänkin perheen lasten pitää joskus päästä luistelemaan tai katsomaan taikurin esitystä.

Mäki-Matin perhepuistossa aloitetut maksuttomat perheliikuntavuorot ovat Nurmesniemen mukaan saaneet suuren suosion. Jotta kukaan ei joutuisi jättämään jäähallivuoroa väliin varusteiden puuttumisen vuoksi, työntekijät ovat tarjonneet käyttöön omien lastensa pieneksi jääneitä kypäriä ja luistimia.

Katse ratkaisuihin

Nurmesniemi on kiitollinen siitä, että Jyväskylän kaupunki ymmärtää avoimen varhaiskasvatuksen merkityksen. Kaikkialla toimintaan ei järjesty rahoitusta.

– Olemme unohdettu varhaiskasvatuksen sivupolku, Nurmesniemi kärjistää.

Päättäjien pitäisi hänen mielestään ymmärtää paremmin lapsiperheiden tukemisen merkitys. Lapsivaikutusten arviointi tulisi kirjata lakiin, ja euroja kuuluisi suunnata ennaltaehkäiseviin palveluihin eikä jäädä odottamaan, että ongelmat kärjistyvät.

Pysytään ajan hermolla ja tehdään maailmasta parempi paikka.

Omalle alalleen Nurmesniemi kaipaisi enemmän eri toimialojen välistä yhteistyötä.

– Nyt palveluntarjoajat tekevät asioita toisistaan tietämättä. En yhtään ihmettele, jos väsyneet ihmiset eivät jaksa etsiä itselleen sopivia palveluita.

Ammattiyhdistysaktiivina Nurmesniemi seuraa tiiviisti keskustelua julkisen talouden kriisistä. Hän toivoo, että eri osapuolet malttaisivat kuunnella ja ymmärtää toistensa näkökantoja päätöksiä tehtäessä. Näin energia saataisiin valjastettua kiistelyn sijasta ratkaisujen etsimiseen.

Oman elämänsä ja työnsä johtotähtenä Nurmesniemi pitää rohkeutta uudistua.

– Minulla on sellainen ajatus, ettei jäädä lillumaan perinteisiin rakenteisiin ja tapoihin vaan yritetään pysyä ajan hermolla ja tehdä tästä maailmasta – tai edes omasta elinpiiristä – parempi paikka.

Henkilö

Kuka: Anna Nurmesniemi.
Asuu: Jyväskylässä.
Koulutus: Sosionomi (YAMK) 2017, sosionomi 2009, lähihoitaja 1999.
Työ: Mäki-Matin perhepuiston avoimesta varhaiskasvatustoiminnasta vastaava apulaisjohtaja.
Luottamustoimet: Talentian varhaiskasvatustyöryhmän jäsen, Sosiaalipedagogit Talentia ry:n aluevastaava, Talentia Keski-Suomen varhaiskasvatuksen ja oppilashuollon yhteyshenkilö ja Jyväskylän kantakaupungin perhekeskusverkoston puheenjohtaja.
Perhe: Aviopuoliso ja kolme lasta.
Harrastukset: Bailatino, opiskelu, koiran kanssa ulkoilu ja kulttuuritapahtumissa käyminen.

Minna Hotokka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *