Niina Oresmaa huolehtii sotepalveluiden järjestäjien laillisuusvalvonnasta. Hän tähdentää, että omavalvontaa tehdään asiakkaita ja potilaita, ei viranomaisia varten.
Vuoden 2026 alussa aluehallintovirastoista, ELY-keskuksista ja Valvirasta tuli historiaa, kun niiden tehtävät siirrettiin aivan uudelle Lupa- ja valvontavirastolle (LVV).
Muutos merkitsi uuden alkua myös Niina Oresmaalle, joka valittiin LVV:n sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta 2 -yksikön päälliköksi.
Yksikkö vastaa muun muassa sote-palveluiden järjestäjien toiminnan laillisuusvalvonnasta. Siis siitä, että asiakas- ja potilasturvallisuus toteutuu hyvinvointialueilla, Husissa ja Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Yksittäisten ammattihenkilöiden valvonta sekä asiakkaiden ja potilaiden tekemät kantelut puolestaan kuuluvat ykkösyksikölle.
– Ensisijainen tavoitteemme on yhdenmukaistaa valvontaa, ohjausta ja ratkaisuja valtakunnallisesti. Samanlaisista epäkohtailmoituksista pitäisi seurata eri puolella Suomea samanlaista ohjausta, Oresmaa kertoo.
Tähän asti sotealan valvonnasta ovat vastanneet useat itsenäiset virastot. Vaihtelua on voinut olla jonkin verran. Lain tulkinta on aina tulkintaa, Oresmaa huomauttaa.
Valvontaviranomaisen pitää ymmärtää sosiaalialan ammattilaisten arkista työtä.
Sosiaalihuollon kentällä uuden viraston perustaminen ei välttämättä juurikaan näy. Sosiaalihuoltoa koskeva lainsäädäntö säilyy ennallaan ja velvoitteet ovat samat kuin ennenkin.
– Virastona olemme vasta aivan alussa. Kokemukseni mukaan uuden viraston synnyttäminen vie vuosia. Parissa kuukaudessa olemme kuitenkin saaneet jo paljon aikaan, uudistusta jo valmistelemassa ollut Oresmaa sanoo.
Vankilavuodet toimivat asiakastyön korkeakouluna
Ennen lupa- ja valvontapuolelle siirtymistä Oresmaa työskenteli monipuolisesti erilaisissa sosiaalialan tehtävissä. Soteammattilaisen ura alkoi opiskeluaikana vankeinhoidossa Helsingin tutkintovankilassa ja Vantaan vankilassa erityisohjaajana. Keikkatyö jatkui Helsingin asunnottomien sosiaalipalveluissa.
– Vankilavuodet olivat minulle asiakastyön korkeakoulu. Asiakkaiden tilanteet olivat niin vaikeita. Siinä oppi, miten häilyvä on se raja, mille puolelle elämässä päätyy. Ei ole aina selvää, mihin kunkin polku johtaa, Oresmaa sanoo.
Vankilassa tutuksi kävi myös yhteistyö eri viranomaisten kanssa. Muurien sisäpuolella Oresmaa oli yksi harvoista oman ammattikuntansa edustajista.
Tutuksi opintojen ohessa kävivät myös lastensuojelu ja perhesosiaalityö.
Yliopistosta valmistuttuaan Oresmaa työskenteli sosiaalityöntekijänä Helsingin sosiaali- ja kriisipäivystyksessä.
– Sosiaalityössä minua on aina kiehtonut vaativan asiakastyön, viranomaisyhteistyön, juridiikan ja päätöksenteon yhdistäminen. Sosiaalipäivystyksessä nuo yhdistyvät ehkä kaikkein selvimmin. Siellä pitää usein yön pimeinä tunteina tehdä nopeita päätöksiä ilman juristin konsultointia.
Kiinnostus juridiikkaan vei Oresmaan lopulta valvontaviranomaiseksi. Kenttätyössä hän oivalsi, miten valvontaviranomaisten ohjeistuksella on konkreettista vaikutusta sosiaalihuollon arkiseen työhön.
Monipuolisesta kokemuksesta erilaisissa tehtävissä on ollut suuri hyöty nykyisessä työssään.
Lainsäädäntö on lopulta kaiken viranomaistyön perusta. Päätöksiä tehdessä sosiaalityöntekijän yksinkertaisesti täytyy pitää kiinni hallintomenettelyistä ja asianmukaisuudesta, vaikka ulkopuolisilta voi tulla kovaakin painostusta päättää toisin.
Nyt hän ajattelee, että monipuolisesta kokemuksesta sosiaalihuollon erilaisissa tehtävissä on ollut suuri hyöty hänen nykyisessä työssään. Valvontaviranomaisen pitää ymmärtää sosiaalialan ammattilaisten arkista työtä. Käytännön valvontatyötä tekeville se on aivan välttämättömyys.
Alun perin sosiaaliala ei ollut nuorelle Oresmaalle itsestään selvä valinta. Tuoreena ylioppilaana hän pyrki opiskelemaan myös teologiaa ja kätilöksi. Ei tullut pappia eikä kätilöä, mutta Diakonia-ammattikorkeakoulun ovet avautuivat ja sosionomiopinnot alkoivat.
– Sattuma oli onnekas. Ymmärsin pian, että sosiaaliala on minun alani ja että haluan jatkaa opintoja yliopistossa.
Omavalvonta on ensisijaista
Alkuvuonna vanhustenhoiva on noussut toistuvasti julkisuuteen ikävässä valossa. Poliisi tutkii muutamia ympärivuorokautisessa hoivassa sattuneita kuolemantapauksia.
Oresmaa vahvistaa, että ikävät tapaukset ovat työllistäneet alkuvuonna myös hänen johtamaansa yksikköä. LVV on julkisuudessakin kertonut tehostavansa ympärivuorokautisen hoivan valvontaa.
Ikävistä kuolemantapauksista huolimatta vanhustenhoivan laatu ei ole mitenkään romahtanut, valvontaviranomaisen havaintojen mukaan on pikemminkin menty hieman aiempaa parempaan suuntaan.
– Nyt ei olla lainkaan samanlaisessa tilanteessa kuin vuonna 2019, jolloin oli paljon ongelmia. Joitakin huolenaiheita kuitenkin on. Paikoin omavalvonnassa olisi parannettavaa.
Oresmaa tähdentää, että juuri omavalvonta on ensisijaista. Sosiaali- ja terveydenhuollossa jokaisen ammattilaisen ja jokaisen organisaation pitäisi miettiä oman toimintansa asianmukaisuutta – viime kädessä asiakas- ja potilasturvallisuutta.
– Työnantajan velvollisuus on perehdyttää työntekijät kunnolla. Jokaisen työntekijän pitää olla tietoinen oman työpaikkansa omavalvontasuunnitelmasta. Siinä taas pitää olla selvästi kuvattuna esimerkiksi se, miten epäkohdista ilmoitetaan meille.
Sote-ammattilaisella on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa havaitsemastaan epäkohdasta. Tästä huolimatta työnantaja voi kohdistaa ilmoituksen tehneeseen jonkinlaisia vastatoimia.
Tällaisessa tilanteessa Oresmaa neuvoo ilmoittajaa olemaan yhteydessä LVV:n työsuojeluosastoon.
Ei viranomaisia vaan asiakkaita varten
Olennaista on ymmärtää, että omavalvontaa ei tehdä viranomaisia vaan asiakkaita ja potilaita varten, heidän turvallisuutensa vuoksi.
LVV:n tekemä työ on paljolti jälkikäteisvalvontaa eli jo ilmi tulleisiin ongelmiin tarttumista.
Virasto antaa ensisijaisesti hallinnollista ohjausta lainmukaisesta menettelystä. Ohjaus voi olla kehotuksia, huomion kiinnittämistä tai huomautuksia.
Jos ohjaus ei tepsi, työkalupakissa on järeämpi keino: määräys korjata epäkohdat määräaikaan mennessä. Määräystä virasto voi tehostaa uhkasakolla. Äärimmäinen keino on toiminnan keskeyttäminen.
Kun virasto tekee töitä hyvinvointialueiden kanssa, nousee usein esiin alueiden tiukka tilanne: rahat eivät tahdo riittää. Oresmaa ymmärtää hyvinvointialueiden ahdinkoa, mutta tähdentää tiukasti, että talous ei voi ikinä vaikuttaa lainsäädännön noudattamiseen.
Jokaisen työntekijän pitää olla tietoinen oman työpaikkansa omavalvontasuunnitelmasta.
LVV ohjaa ennaltaehkäisevästi myös viestinnällä. Ohjauskirjeet ja vaikkapa lehtihaastattelut voivat herätellä sote-palveluiden järjestäjiä kiinnittämään huomiota oman toimintansa asianmukaisuuteen.
Oresmaan mukaan viestintä ja yhteistyö median kanssa on tärkeä osa viraston työtä. Esimerkiksi verkkosivujen pitää olla kunnossa. Sivuilta pitää löytyä selvät ohjeet sote-ammattilaiselle epäkohtailmoituksen ja potilaalle tai asiakkaalle kantelun tekemiseen.
Toisaalta median uutisjutut valvonnasta pitävät yllä kansalaisten luottamusta. Valvontaviranomainen tarttuu toimeen, jos turvallisuudessa on puutteita.
– Valvontaviranomaisen tavoite tietysti on, että ongelmia ei tule ja kaikki menee lain kirjaimen mukaan. Toisaalta koen onnistumisen tunteita myös silloin, kun palvelunjärjestäjä todella korjaa ongelmat ja sitoutuu muutokseen meidän antamamme ohjauksen tai määräyksen ansiosta.
Monta vuotta johtajakokemusta
Oresmaalla on takanaan monta vuotta johtajakokemusta eri tehtävistä. Vuodet ovat opettaneet, että kaikkein vaativinta on lähiesihenkilön työ.
– Vaativaa työstä tekee ihmisten erilaisuus. Kaikille ei sovi samanlainen johtaminen, vaan eri ihmisiä pitää johtaa vähän eri tavoin. On jotenkin nurinkurista, että joka paikassa johtotyö alkaa aina siitä kaikkein vaativimmasta tehtävästä.
Esihenkilön työssä olennaista on Oresmaan mukaan se, että osaa viestiä jokaiselle työntekijälle selvästi, mitä häneltä odotetaan, mitkä ovat hänen työnsä tavoitteet.
Asiantuntijatyössä se ei välttämättä ole helppoa. Tavoitteita kun ei voi mitata vaikkapa valmistuneina käsinkosketeltavina tuotteina.
Nykyisessä työssään yksikönpäällikkönä Oresmaa pitää ensisijaisena tehtävänään suunnan näyttämistä, tavoitteiden ja painopisteiden linjaamista.
Tällaisen strategiatyön rinnalla kulkevat henkilöstön johtaminen sekä arkinen toiminnan suunnittelu ja taloushallinnon pyörittäminen.
LVV:llä on toimipisteitä 18 paikkakunnalla ympäri Suomea, myös Oresmaan alaiset ovat hajallaan eri puolilla maata. Työkaverit ovat usein ruudun takana.
Saunan lämpö palauttaa
Kun työpäivät ovat kiireisiä, Oresmaa palautuu saunan lämmössä. Kodin puusauna lämpiää useita kertoja viikossa. Jos tarjoutuu tilaisuus, hän pulahtaa avantoon.
Myös jälkikasvun jääkiekkoharrastus kuljetuksineen ja järjestelyineen irrottaa ajatukset työstä.
– Viime aikoina olen löytänyt uudestaan lukemisen, ja nimenomaan perinteisen paperikirjan lukemisen. Se on hyvää vastapainoa työn ärsyketulvalle. Lukiessa keskittyy yhteen asiaan.
Lomilla Oresmaan perhe suuntaa usein vapaa-ajanasunnolle äidin lapsuusmaisemiin Kiteelle.
Anu Vallinkoski
