Hyvinvointialueilla kehitetään tekoälyä vauhdilla. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät muodostavat hajanaisen kentän, jossa tiedon hyödyntäminen ei ole yksinkertaista.
Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto nojaa laajaan tietojärjestelmäkokonaisuuteen. STM:n digitalisaation mahdollisuuksia käsittelevän raportin mukaan hyvinvointialueiden tieto- ja viestintäteknologian (ICT) kustannukset ovat arviolta 1–1,4 miljardia euroa vuodessa.
Esimerkiksi yksin Pirkanmaan hyvinvointialueella on arvioitu olevan käytössä noin 800 eri järjestelmää. Vuosille 2026–2029 Pirkanmaan hyvinvointialueen tietohallinnon investointeihin on varattu yhteensä 61,6 miljoonaa euroa. Summa sisältää muun muassa sote- ja hallintojärjestelmiin liittyviä kustannuksia, tiedolla johtamisen ratkaisuja sekä tekoälyn hyödyntämistä.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella vuosille 2026–2029 on varattu ICT-investointeihin yhteensä 6,9 miljoonaa euroa.
Jyväskylän yliopiston tutkimushankkeessa tarkastellaan, miten sosiaalihuollon vaikuttavuustietoa voidaan hyödyntää. Tutkimuksen näkökulmasta keskeinen ongelma on, ettei tietoa saada järjestelmistä tutkijoiden käyttöön.
Työelämäprofessori Minna Kivipelto kertoo, että haasteet alkavat jo tietojärjestelmien hankinnasta. Usein järjestelmiä hankitaan muihin kuin vaikuttavuustiedon tuottamisen tarpeisiin.
Jos järjestelmiltä ei osata vaatia sosiaalihuollon tai vaikuttavuustiedon kannalta oikeita ominaisuuksia, niitä on vaikeaa ja kallista lisätä enää myöhemmin.
Kivipellon tutkimuksessa on haastateltu myös tietojärjestelmätoimittajia. Toimittajilla olisi valmiuksia kehittää ratkaisuja, mutta kehitystyö seuraa kysyntää ja resursseja. Kivipellon mukaan hankintavaiheessa tarvittavaa osaamista ei useinkaan ole.
– Siellä pitäisi olla ihmisiä, jotka ymmärtävät vaikuttavuuden arviointia, tutkimusta ja tiedon hyödyntämistä. Muuten näitä asioita ei osata vaatia järjestelmiin.
Tiedon käyttö ei ole yksinkertaista
Ongelmat jatkuvat käytännön työssä. Tietoa ei aina kirjata järjestelmiin riittävästi tai yhtenäisesti. Kivipellon mukaan esimerkiksi sosiaalihuollon asiakassuunnitelmia on voitu kirjata puutteellisesti tai ne puuttuvat kokonaan, mikä vaikeuttaa tiedon hyödyntämistä.
Vaikka tietoa syntyisi, sen käyttö ei ole yksinkertaista. Lainsäädäntö mahdollistaa tiedon hyödyntämisen esimerkiksi toiminnan ohjauksessa ja vaikuttavuuden arvioinnissa, mutta käytännössä tiedon saaminen tutkimukseen vaatii monivaiheisia prosesseja hyvinvointialueilla.
– Yhdellä on oikeudet tehdä poimintoja, toinen ymmärtää järjestelmiä ja kolmas antaa luvan. Näiden ihmisten löytämiseen voi pahimmillaan mennä kuukausia.
Kentältä puuttuu tiedonkäsittelyn täsmäosaajia.
Kivipelto huomauttaa myös, että sosiaalihuollon kentältä puuttuu täsmäosaajia, jotka pystyisivät käsittelemään ja analysoimaan tietoa.
Kun ongelmat kasautuvat, kokonaisuus ei toimi.
– Koko tämä akseli hankinnoista kirjaamiseen ja tiedon ulos saamiseen pettää tällä hetkellä.
Myös Sitra on nostanut ongelman esiin ja arvioinut vuonna 2024 julkaistussa selvityksessään, että tietojen tehokkaampi hyödyntäminen eri järjestelmien välillä voisi tuoda sosiaali- ja terveydenhuoltoon jopa lähes kahden miljardin euron vuotuiset säästöt.
Kaikki eivät kuitenkaan jaa tätä näkemystä sellaisenaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Kela ovat todenneet, että kokonaisuus on monimutkaisempi ja että tietoa liikkuu jo nykyisin esimerkiksi kansallisten palvelujen kautta.
Vastuu jakautuu
Hajanaisuus ei ole syntynyt sattumalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa palvelujen järjestämisvastuu siirtyi hyvinvointialueille, jotka vastaavat itse myös tietojärjestelmäratkaisuistaan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva lainsäädäntö velvoittaa hyödyntämään järjestelmiin kirjattua tietoa, mutta ei määrittele tarkasti, millaisia järjestelmiä tulisi käyttää.
Vastuu kokonaisuudesta jakautuu: sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ohjaa, THL tukee kehittämistä ja tiedonhallintaa, mutta käytännön ratkaisut tehdään alueilla.
Yksi keskeinen kehittämissuunta on viime vuosina ollut tekoälyn hyödyntäminen.
STM:n erityisasiantuntija Jukka Lähesmaan mukaan hyvinvointialueilla on myös tekoälyratkaisujen osalta laaja liikkumavara siinä, millaisia järjestelmiä ne ottavat käyttöön.
– Tekoälyratkaisuissa ei myöskään ole aina tarkoituksenmukaista tavoitella yhtä yhtenäistä mallia. Tarpeet voivat vaihdella alueittain, eikä yksi ratkaisu välttämättä toimi kaikkialla.
Tekoälyä ei kehitetä sote-sektorilla vain teknologian itsensä vuoksi, vaan työn sujuvoittamiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi. Tekoälyn mahdollisuuksia on selvitetty käytännön kokeiluissa. Vuonna 2025 hyvinvointialueilla toteutettiin kymmenen sote-tekoälyn pilottia.
Kokeiluja koordinoi valtion erityistehtäväyhtiö DigiFinland, ja ne olivat osa STM:n käynnistämää SOTE-tekoälyn ekosysteemiä.
Ekosysteemin puheenjohtaja Lähesmaa kertoo, että kokeilut on saatu päätökseen, ja nyt tarkoitus on edetä toimiviksi todettujen ratkaisujen kanssa. Hänen mukaansa reaaliaikainen tulkkaus on yksi lupaavimmista käyttökohteista. Pohjanmaalla tekoälypohjaisella tulkkausratkaisulla saavutettiin jopa 50 prosentin säästö tulkkipalveluiden ostoista.
Seuraavaksi tavoitteena on helpottaa ratkaisujen käyttöönottoa hyvinvointialueilla. Suunnitteilla on muun muassa tukipaketti, joka tarjoaisi apua hankintoihin sekä asiantuntijatukea.
– Yksi vaihtoehto on myös yhteishankinta, jossa ratkaisu hankittaisiin usealle hyvinvointialueelle kerralla.
Kustannuksista ei ole kattavaa tietoa
STM osallistui 2025 tekoälykokeilujen rahoittamiseen yhteensä noin 2,3 miljoonalla eurolla. Kokeilut ovat kuitenkin vain yksi – joskin merkittävä – osa sotealan tekoälytyötä. Tekoälyä kehitetään samanaikaisesti hajautetusti eri hyvinvointialueilla eikä kuluja seurata yhtenä kokonaisuutena.
Vaikka hyvinvointialueiden tekoälykehittämisestä kootaan valtakunnallista tilannekuvaa, se ei sisällä kattavaa tietoa kustannuksista. Tämä tekee myös kustannustehokkuuden arvioinnista vaikeaa. Ilman vertailukelpoista tietoa on haastavaa esimerkiksi määrittää, milloin ratkaisuja kannattaa kehittää yhdessä ja milloin erikseen.
Myös tekoälyn kehittämisen ja käytön kokonaiskustannuksia on vaikea arvioida, sillä rahoitus tulee useista eri lähteistä.
Työtä rahoittavat valtion ja hyvinvointialueiden lisäksi myös esimerkiksi Sitra ja EU.
Yhteiset hankinnat etenevät hitaasti.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toteutettiin EU:n rahoitteinen hanke, jossa kehitettiin monikielistä verkkoauttamista ja käännöstyökalu. Verkkosivuille avattiin osio, johon on koottu maahanmuuttajille suunnattua tietoa ja videoita sosiaali- ja terveyspalveluista.
– Lisäksi tekoälyavusteinen käännöstyökalun avulla sisältöä voi lukea ja kuunnella 11:llä alueen puhutuimmalla vieraalla kielellä, kertoo hankkeen projektipäällikkö Mahsa Masoud.
Hankkeen kokonaisbudjetti oli runsaat 200 000 euroa. Tekoälyavusteisen käännösratkaisun toteutti ulkopuolinen palveluntuottaja, joka kilpailutettiin.
– Näimme oikean toteuttajan löytämiseen paljon vaivaa. Tarvitsimme mukaan audiomahdollisuuden ja lisäksi toteuttajan piti pystyä tarjoamaan kaikki toivotut kielet.
Kehittämisen jälkeen vastuu palvelusta jäi hyvinvointialueelle, ja työntekijät ylläpitävät sitä itse. Koska EU-rahoitus ja hanke on nyt päättynyt, kehitystyötä ei tällä hetkellä tehdä.
Masoud kertoo, että useita hankehakemuksia on lähetetty ja jatkokehitystä on suunnitteilla.
– Tietysti myös tulevien hankkeiden on vastattava vieraskielisten palvelutarpeisiin.
Tekoäly avustaa kirjaamisessa
Kanta-Hämeen hyvinvointialue Oma Hämeessä tekoälyä hyödynnetään useissa eri käyttötarkoituksissa.
Tekoälykyvykkyyden kehittämisen kustannukset koostuvat siihen kohdistetusta investointirahasta sekä käyttäjäkohtaisista lisensseistä. Vuoden 2026 kustannusten arvioidaan olevan noin 900 000 euroa.
Yksi sosiaali- ja terveydenhuollon käytössä olevista ratkaisuista on tekoälyavusteinen kirjaaminen. Ratkaisua on kehitetty vaiheittain, ja työ käynnistyi DigiFinlandin rahoittamana kokeiluna.
– Järjestelmää rakennettiin yhdessä ulkopuolisten palveluntuottajien kanssa enemmän omana kehittämisenä, kertoo kehittämispäällikkö Hanna Narsakka.
Sittemmin on siirrytty testaamaan kaupallista järjestelmää, joka on hankittu virallisten hankintakanavien kautta. Narsakan mukaan kokemukset tästä ovat olleet myönteisiä.
Tekoälyavusteinen työkalu kuuntelee keskustelua asiakastilanteissa ja osaa tunnistaa eri keskustelijat. Ennen käyttöönottoa sille on kerrottu yksikön kirjaamismalli, ja keskustelun jälkeen työkalu tuottaa oikeaan kirjaamismalliin tuotetun kirjausehdotuksen, jonka ammattilainen käy läpi ja korjaa tarvittaessa. Korjaaminen ja muu viimeistely onnistuu myös puhuen.
Tekoälyavusteinen kirjaaminen vapauttaa ammattilaisten aikaa, minkä odotetaan näkyvän säästöinä: sama työ voidaan tehdä tehokkaammin tai samalla henkilöstöllä voidaan palvella enemmän asiakkaita.
Käynnissä ja tulossa on myös muita avauksia, kuten tekoälypohjainen ensilinjan puhelinpalvelu, jota rahoittaa Sitra.
Tietojen hyödyntäminen eri järjestelmien välillä voisi tuoda miljardien eurojen säästöt.
Siinä kehitetään asiakasohjausta ja hyödynnetään puheluista kertyvää tietoa aiempaa systemaattisemmin muun muassa palveluiden ennakoinnissa ja soittojen ohjaamisessa oikealle taholle.
Tällaisissa hankkeissa kustannukset jakautuvat tyypillisesti noin puoliksi oman rahoituksen ja ulkoisen tuen kesken.
Narsakan mukaan kehittämisessä ei ole kyse yksinkertaisesta valinnasta oman tekemisen ja yhteishankintojen välillä. Alueella halutaan olla eturintamassa ja osaamista ja ratkaisuja jaetaan mielellään myös muille.
– Yhteiskehittäminen muiden kanssa on kannatettavaa, mutta varsinkin usean hyvinvointialueen yhteiset hankinnat etenevät hitaasti. Siinä ajassa ehdimme jo kehittää omaa.
Uudenlaisia osaajia tarvitaan
Tekoälyn hyödyt riippuvat myös siitä, miten hyvin uudet ratkaisut toimivat yhteen nykyisten tietojärjestelmien kanssa.
Sote-tekoälyn kokeiluista kootun raportin mukaan ratkaisujen sujuva integrointi asiakas- ja potilastietojärjestelmiin on keskeistä, jotta uudet työkalut eivät lisää ammattilaisten kuormitusta.
Ratkaisut eivät kuitenkaan ole pelkästään teknisiä tai liity järjestämisvastuuseen. Kivipelto muistuttaa, että sosiaalihuollossa tarvitaan lisää osaajia, jotka ymmärtävät tiedon hyödyntämistä ja järjestelmien kehittämistä.
– Erityisesti korkeakoulutuksessa pitäisi huomioida, että koulutetaan tällaista osaamista sosiaalihuollon kentälle. Muuten ammattilaisilla ei tulevaisuudessakaan ole riittäviä valmiuksia.
Kivipellon mukaan tiedon puute vaikuttaa myös siihen, miten niukkoja resursseja kohdennetaan.
– Tällä hetkellä kierretään kehää, joka syö itseään. Rahaa on vähän, eikä tiedetä mistä pitäisi ottaa pois. Jos ja kun tietoa ei saada tuotettua, voidaan päätyä leikkaamaan vääristä paikoista.
Maija Komonen
