– Ympärivuorokautisen hoidon piirissä on paljon yksinhuoltajia, joilla ei välttämättä ole tukiverkostoa. Hankkeemme koulutuksissa työntekijät kertoivat, että joillekin vanhemmille vuorohoidon työntekijä on ainoa ihminen, jolle voi purkaa mieltään, kertovat Timo Hintikka ja Ulla Teppo. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Työntekijöiden ja lasten hyvinvointi askarruttaa vuoropäivähoidossa. OHOI-hanke etsi keskisuomalaisten kuntien kanssa keinoja, joilla vuorohoito saadaan vastaamaan paremmin 24/7‑yhteiskunnan tarpeisiin.
Lapsia tulee ja menee. Samassa ryhmässä voi olla lapsia vaippaikäisistä eskareihin. Työ on itsenäistä, eikä kollegoja välttämättä tapaa moneen päivään, koska työvuorot menevät ristiin.
Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat muun muassa johtaneet yhteiskuntaan, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee hoitoa perinteisen virka-ajan ulkopuolella. Kuinka turvata vuorohoidon henkilöstön hyvin- vointi ja varhaiskasvatuksen pedagoginen laatu alati vaihtelevissa olosuhteissa?
Näihin kiperiin kysymyksiin tarttuivat Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto yhteisessä OHOI – Osaamista vuorohoitoon ‑hankkeessaan. Kansainvälisesti ainutlaatuiseen kehittämishankkeeseen lähti mukaan 21 keskisuomalaista kuntaa, jotka tarjoavat varhaiskasvatuspalveluja joko laajennetuin aukioloin tai ympärivuorokautisesti.
Tavoitteena oli edistää työntekijöiden hyvinvointia ja osaamista sekä kehittää vuoropäivähoidon laatua ja palvelujärjestelmän toimivuutta.
Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat muun muassa johtaneet yhteiskuntaan, jossa entistä useampi lapsi tarvitsee hoitoa perinteisen virka-ajan ulkopuolella.
Tuloksena syntyi Suomen ensimmäinen vuorohoidon erityispiirteisiin keskittyvä kirja ja vuorohoidon järjestämisen raamit, jotka laadittiin yhteistyössä vuorohoidon esimiesten kanssa. Työntekijöille hankkeen koulutukset tarjosivat mahdollisuuden vertaisoppimiseen ja verkostoitumiseen.
– Olemme ehkä löytäneet ne tekijät, joiden avulla vuorohoitoon liittyviä asioita voidaan viedä eteenpäin. Kyse on asioiden tiedostamisesta. Olemme tunnistaneet ongelmakohdat, ja yksiköissä on tehty työtä ratkaisuiden löytämiseksi, kiteyttää projektipäällikkö Ulla Teppo Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.
Henkilöstö perheiden tukena
Vuorohoidolle on luonteenomaista, että lapset tarvitsevat hoitoa epäsäännöllisesti. Niin lapset kuin työntekijätkin ovat keskenään eri rytmissä, ja jos vanhempien työvuoroihin tulee yllättäviä muutoksia, myös varhaiskasvattajien täytyy joustaa.
Jatkuvat muutokset ovat pulmallisia sekä työntekijöiden että lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Osalle työntekijöistä epätyypilliset työajat sopivat, mutta osalla on vaikeuksia työn ja oman perhe-elämän yhteensovittamisessa. Työvuorojen erirytmisyyden vuoksi työpaikalla on myös hankala löytää yhteistä aikaa toiminnan suunnitteluun.
Lapsia kuormittaa hoitajien ja kavereiden vaihtuvuus. Vaikka hoitotunteja kertyy usein vähemmän kuin tavallisessa päivähoidossa, yhtämittaiset hoitojaksot voivat olla pitkiä.
– Näissä olosuhteissa huoli pienten lasten kiintymyssuhteista on oikeutettu, sanoo kuntoutus- ja sosiaalialan lehtori Timo Hintikka Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.
– Ei voi yleistää, että vuorohoito tuottaa lapsille pahoinvointia, mutta riskejä ja haasteita on. Alle 3‑vuotiaille pitkät hoitopäivät voivat tutkimusten mukaan aiheuttaa stressiä, mikä voi heijastua myöhemmin oppimisvalmiuksiin.
– Kuitenkin vuorohoidossa on välillä hetkiä, jolloin työntekijöillä aikaa huomioida lapsia hyvin yksilöllisesti, kun paikalla on vähemmän lapsia.
Teppo ja Hintikka huomauttavat, että vuorohoidon henkilöstöllä on tärkeä rooli perheiden hyvinvoinnin tukemisessa. Varhaiskasvattajan pitää puolustaa lapsen etua, mutta samalla varoa syyllistämästä vanhempia, jotka eivät voi työvuoroilleen mitään.
Osalle työntekijöistä epätyypilliset työajat sopivat, mutta osalla on vaikeuksia työn ja oman perhe-elämän yhdistämisessä.
– Varsinkin ympärivuorokautisen hoidon piirissä on paljon yksinhuoltajia, joilla ei välttämättä ole tukiverkostoa. Hankkeemme koulutuksissa työntekijät kertoivat, että joillekin vanhemmille vuorohoidon työntekijä on ainoa ihminen, jolle voi purkaa mieltään, Hintikka sanoo.
Linjauksia kuntien avuksi
Nykyinen lainsäädäntö ei määrittele tarkasti, miten vuorohoito on järjestettävä. Tähän tarpeeseen hanketyöryhmä kokosi vuorohoidon raamit, joiden tarkoitus on yhtenäistää vuorohoidon käytäntöjä.
Raameissa linjataan esimerkiksi, että esiopetuksen järjestämisessä pitää ottaa lapsen yksilölliset hoitoajat huomioon. Käytännössä iltahoitoa tarvitsevan lapsen esiopetus voidaan järjestää iltapäiväryhmässä.
Kyse on paitsi lapsen hoidossa viettämän ajan kohtuullistamisesta, myös osallisuuden tukemisesta. Teppo muistuttaa, että vuorohoidossa oleva lapsi jää helposti ryhmän ulkopuolelle.
– On tärkeää, että lapsi kokee kuuluvansa joukkoon. Vuorohoidossa toimintojen, kuten satuprojektien, pitäisi olla pitkäkestoisia. Silloin lapsi pysyy juonessa mukana, vaikka kävisi hoidossa vain kerran viikossa.
Arkisin konstein eteenpäin
OHOI-hanke kokosi monia hyviä käytäntöjä, joilla voi helpottaa arjen sujumista vuorohoidossa. Päiväkodin eteiseen kannattaa ripustaa paikalla olevien työntekijöiden ja lasten kuvat, jotta hoitoon saapuvan lapsen olisi helpompi hahmottaa tilanne. Jos lapsi näyttää jäävän leikkien ulkopuolelle, aikuinen voi auttaa kaverisuhteiden luomisessa.
Kiintymyssuhteita voi pitkän hoitojakson aikana tukea näyttämällä lapselle vanhempien kuvia tai soittamalla vanhemmille. Myös rutiinit tuovat turvaa.
On tärkeää, että lapsi kokee kuuluvansa joukkoon.
Vuorohoidon henkilöstö joutuu väistämättä tasapainottelemaan varhaiskasvatuksen ja kodinomaisemman toiminnan välillä. Teppo kannustaa hyödyntämään arjen pedagogiikkaa, jossa esimerkiksi pukiessa opetellaan kehonosien nimiä.
– Tiedonkulun helpottamiseksi yksikössä on hyvä nimetä henkilö, jonka vastuulle tiedottaminen kuuluu. Esimiehen on huolehdittava, että kaikki tietävät, milloin ja mistä esimerkiksi palaverimuistiot voi lukea. Myös yhteistä keskustelu- ja suunnitteluaikaa on syytä järjestää.
Yhteisesti sovittujen pelisääntöjen merkitys korostuu tilanteissa, joissa vastakkain joutuvat lapsen ja työntekijän etu. Helppoja ratkaisuja ei useinkaan ole.
– Lähtökohtaisesti vuorohoidossa ollaan töissä lapsia ja perheitä varten. Jos minulta kysytään, lähtökohta on lasten ja perheiden etu. Mutta se ei tarkoita, että työntekijöiden työhyvinvoinnilla voidaan pyyhkiä lattiaa, Hintikka puntaroi.
Teppo tiivistää ihanteen: Jos työntekijät voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin.
Minna Hotokka
Pääosassa työhyvinvointi ja osaaminen
OHOI – Osaamista vuorohoitoon ‑hanke kehitti vuoropäivähoidon henkilöstön työhyvinvointia ja osaamista Keski-Suomessa vuosina 2015–2016. Mukana oli 21 kuntaa, joissa on yhteensä 30 vuorohoitoyksikköä. Osaamista vuorohoitoon ‑julkaisu on luettavissa sähköisesti.
Tavoitteena oli kehittää hyviä toimintamalleja, jotka vastaavat 24/7‑yhteiskunnan vaatimuksiin. Tärkeässä roolissa olivat työntekijöiden koulutukset, jotka nojasivat vertaisoppimiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen.
Kuntien työvälineeksi kehitettiin myös vuorohoidon raamit, joiden tarkoitus on yhtenäistää vuorohoidon käytäntöjä. Hankkeen toteuttivat Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto. Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto.
Kunnissa ratkaistavia vuorohoidon kysymyksiä
Vuorohoidon käytännön toteutus on kuvattava paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa.
Vuorohoidon perustietojen pitää olla nähtävissä kunnan verkkosivuilla.
Lasten hoitoaikojen ilmoittamisesta ja perumisesta tulee olla selkeät ohjeistukset.
Lapsen tuen tarpeeseen vastaaminen suunnitellaan yksilöllisesti.
Esiopetuksen järjestämisessä otetaan lasten yksilölliset hoitoajat huomioon.
Miten lapsen hoito järjestetään vuorohoidon tarpeen päättyessä tai keskeytyessä?
Otetaan huomioon keskeisimmät lapsen etuun liittyvät asiat.
