Yhteyksien luominen työelämässä voi tuoda monenlaisia hyötyjä. Olennaista verkostoissa on kuitenkin vastavuoroisuus ja jakaminen.
Ammatillista kehittymistä, yhteistyötä ja urakehitystä – muun muassa tällaisia asioita verkostoitumisen sanotaan edesauttavan työelämässä. Pitääkö nyt kaiken muun lisäksi suorittaa verkostoitumista?
Verkostoitumisen asiantuntija Laura Lindsberg toppuuttelee suorituspuheita. Meistä monella on nimittäin jo melkoiset verkostot ilman, että niitä olisi mitenkään tietoisesti rakentanut. Hän suositteleekin hetkeksi pysähtymään ja miettimään, vaikkapa piirtämään paperille omia verkostojaan. Lopputulos saattaa yllättää.
– Siellä on tavallisesti opiskelukavereita, entisiä ja nykyisiä työkavereita, kollegoita muista organisaatioista, ammatillisia someyhteisöjä, yhteyksiä erilaisiin järjestöihin, ammattiliittoon… Eikä pidä unohtaa oman alan ja työn ulkopuolisia yhteyksiä: harrastuksia, lasten luokkakavereiden vanhempia, sukulaisia, naapureita, Lindsberg listaa.
Verkostoista voi olla monenlaista iloa ja hyötyä. Monipuolisten yhteyksien luominen ja ylläpitäminen, kommunikaatio ja yhteistyö hyödyttävät meistä suurinta osaa. Verkostoituminen pelkästään verkostoitumisen vuoksi ei kuitenkaan kannata.
– Määrä ei korvaa laatua. Yhteyslistan pituus vaikkapa Linkedinissä ei kerro, onko taustalla yhteisiä tavoitteita ja aitoa yhteyttä, Lindsberg sanoo.
Linkedin on tärkeä kanava
Sosiaalityöntekijä, aikuissosiaalityön päällikkö Henna Niiranen Helsingin kaupungilta on tietoisesti ylläpitänyt monenlaisia työhön suoranaisesti liittyviä tai sitä sivuavia yhteyksiä.
Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtorille, sosionomille ja yhteiskuntatieteiden maisterille Onni Westlundille taas on siunaantunut laajat verkostot asiaa suuremmin miettimättä.
– Työskentelin aiemmin asiantuntijana ja kehittämispäällikkönä Pesäpuu-lastensuojelujärjestössä. Siellä osa työtäni oli luoda erilaisia verkostoja. Tapasin paljon ihmisiä päättäjistä ja sosiaalialan ammattilaisista aina sijaishuollossa oleviin nuoriin ja heidän läheisiinsä, Westlund kertoo.
Pesäpuussa työskennellessään hän kiersi erilaisissa sosiaalialan tapahtumissa, tarjoutui puhujaksi, oli mukana erilaisissa työryhmissä ja hankkeissa ja kirjoitti sosiaalialaan liittyviä blogitekstejä ja ammatillisia artikkeleja.
Sosionomiopintojen aikaan Westlund oli mukana opiskelijajärjestötoiminnassa. Sittemmin tutuiksi ovat käyneet muun muassa Talentian ja Lastensuojelun Keskusliiton luottamustoimet. Facebookissa hän on Sosionomien uraverkosto -ryhmän ylläpitäjä.
Verkostojen määrä ei korvaa laatua.
Niiranen listaa verkostoihinsa muun muassa nykyiset ja edelliset työyhteisönsä, työn kautta syntyneet verkostot kuten terveys- ja työllisyyspalvelut, opiskelun ja koulutusten kautta tulleet yhteydet sekä lukuisat yhteistyökumppanit: Talentian ja Naisasialiitto Unionin.
Erilaisia seminaareja ja tapahtumia hän ei koe kovin hyviksi verkostoitumistilaisuuksiksi, sillä tapahtumissa ihmiset yleensä keskustelevat vanhojen tuttaviensa kanssa ja jutustelut muiden kanssa jäävät helposti pintapuolisiksi.
– Somekanavista nykyisin minulle tärkein on Linkedin. Siellä tieto kulkee nopeasti, ja voi pallotella asioita tuttujen kanssa. Tosin ajattelen, että yksin some ei luo syvää yhteyttä. Pitää olla muutakin, vaikka kasvokkainen kohtaaminen. Somen avulla voi kyllä vahvistaa ja ylläpitää olemassa olevia yhteyksiä, hän sanoo.
Linkedin oli aluksi leimallisesti kaupallisen alan sosiaalinen media, mutta sittemmin myös muut alat ovat alkaneet ottaa sitä omakseen.
– Profiilin luominen vie vain hetken, joten se kannattaa minusta ehdottomasti tehdä. Päivitysten tekemisestä ei pidä ottaa stressiä. Toki jos on omasta alasta sanottavaa, josta voisi olla muille hyötyä, on siitä hyvä tehdä postaus, Lindberg kannustaa.
Westlundin mukaan some on menettänyt yhteyksien luojana merkitystään. Kanavia on tullut lisää, some on sirpaloitunut.
– Ennen Facebookin ammatillisissa ryhmissä ja Twitterissä todella syntyi kontakteja, vaihdettiin ajatuksia. Nyt Instagram ja Tiktok ovat vieneet niiltä sijaa. Kummassakin kommunikaatio on yksipuolisempaa, sisällöntuottajan ja seuraajien välistä. Ei synny samaan tapaan hyviä monenvälisiä keskusteluja kuin ennen.
Hän harmittelee myös, miten Facebookin nimimerkit estävät yhteyksien syntymisen. Jos keskustelu on anonyymia, ei tiedä, kuka niitä fiksuja kommentteja kirjoittelee.
Uusi näkökulmia eri aloilta
Laura Lindsberg puhuu monipuolisten verkostojen puolesta. Kontaktit eri aloilla työskenteleviin ihmisiin tuovat uusia näkökulmia.
– Monet ilmiöt ja asiat työelämässä ovat universaaleja. Eri aloilla voi olla työyhteisöissä samanlaisia haasteita. On hyvä kuulla, miten muilla aloilla asioita on ratkottu, hän huomauttaa.
Niirasen kokemuksen mukaan etenkin esihenkilöasemassa kurkistukset aivan toisenlaisten alojen käytäntöihin ovat tervetulleita. Johtamisen periaatteet ovat eri aloilla hyvin samanlaisia.
Huonoina aikoina verkostojen merkitys korostuu.
Hän kertookin juuri vaihtaneensa ajatuksia johtamisesta työskentelevän design-johtajan kanssa.
Westlund taas on pannut merkille, miten on hyvä tarkastella samaa asiaa monesta eri kulmasta. Hän on pohtinut lastensuojelun kysymyksiä niin korkeassa asemassa olevien päättäjien, tutkijoiden, sosiaalialan ammattilaisten kuin sijaishuollon piirissä olevien lasten ja heidän läheistensä kanssa.
Hän kaipaakin verkostoihin ja keskusteluun moniäänisyyttä.
– Huomaan, että olemme sosiaalialalla monista asioista hirveän yksimielisiä. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Erilaiset näkemykset voisivat kuitenkin synnyttää uudenlaista ammatillista ajattelua ja viedä asioita eteenpäin.
Suosittelijoilla suuri merkitys
Yksi hakee verkostoista potkua työllistymiseen ja uralla etenemiseen, toinen haluaa kehittyä ammatillisesti ja tehdä yhteistyötä.
Niiranen koki verkostojen voiman, kun häntä pyydettiin ensimmäisen kerran esihenkilöksi määräaikaiseen sijaisuuteen.
– Olin rekrytoijille tuttu erilaisista työryhmistä. Uskon, että sen kautta he tulivat miettineeksi minua sijaiseksi tehtävään.
Vaikka julkisella sektorilla ei piilotyöpaikkoja ole samalla tavalla kuin yksityisellä sektorilla, voi verkostoista olla hyötyä hyvinvointialueidenkin rekrytoinneissa.
Niiranen kertoo, että suosittelijoilla on hyvinkin paljon merkitystä, kun loppusuoralla on kaksi tasaveroista hakijaa. Samoin merkitystä on sillä, jos hakija on entuudestaan tuttu ja hyväksi työntekijäksi havaittu.
Westlund puolestaan etsi viime syksynä itse töitä. Kukaan ei tullut tarjoamaan työtä, mutta kollegat ja muut tutut vinkkasivat kiinnostavista työpaikoista ja kannustivat työnhaussa.
Työnhaun suhteen verkostoja kannattaa rakentaa jo hyvän sään aikana. Jos yhteyksiä alkaa lämmitellä vasta sitten, kun työpaikka on menossa alta ja markkinoilla on paljon kilpailijoita, on verkostojen luominen helposti paniikinomaista.
Huonoina aikoina verkostojen merkitys vain korostuu.
Yhteydet voivat olla kullanarvoisia myös silloin, kun etsii yhteistyökumppaneita vaikkapa uuteen hankkeeseen, kokeiluun tai tutkimukseen. Samoin omista verkostoista voi löytyä vastaus kinkkiseen työhön liittyvään pulmaan.
Verkostot voivat parantaa myös työssäjaksamista ja työhyvinvointia. Westlund kertoo, miten tapaamiset kollegoiden kanssa viimesyksyisillä Lastensuojelupäivillä olivat vahvistava kokemus.
– Tuli tunne, että ei kamppaile yksin sellaisten asioiden kuten lapsiperheköyhyyden ja samoille ihmisille kasaantuvien sosiaaliturvan leikkausten kanssa. Että on semmoinen ammatillinen yhteisö, jonka kanssa joskus yhdessä kiroillaan ja joskus iloitaan onnistumisista.
Vastavuoroisuutta ja yhteyksien ylläpitoa
Työelämän ystävyyttä, sitä verkostoituminen Laura Lindsbergin mukaan on.
– En tarkoita sitä, että kollegalle pitäisi uskoutua samalla tavalla kuin ystävälle. Tarkoitan sitä, että verkostot toimivat samalla tavalla kuin ystävyys. Pitää olla vastavuoroisuutta ja yhteyksien ylläpitoa. Aina ei voi vain olla se ottava ja saava osapuoli, hän sanoo.
Niiranen on samaa mieltä. Hän ajattelee, että on vahingollista ajatella verkostoja vain oman hyödyn kautta. Ihannetilanteessa kaikki hyötyvät.
– Minusta hyödyksi oleminen muille on vähintään yhtä tärkeää kuin se, että itse saa hyötyä, hän sanoo.
Niiranen kertoo ylläpitävänsä verkostojaan vastavuoroisuuden periaatteella. Jos tulossa on tilaisuus, josta toiselle voisi olla hyötyä, hän vinkkaa tapahtumasta. Hän on myös mielellään apuna ja tukena, jos joku pyytää. Hän koettaa vastata aina mahdollisimman nopeasti, jos joku on häneen yhteydessä.
– Kun toinen vastaa tai reagoi muutoin nopeasti, tulee nähdyksi tulemisen tunne. Voi kokea olevansa merkityksellinen ja arvostettu.
Verkostoituminen on työelämän ystävyyttä.
Westlund puolestaan kertoo, ettei erityisesti pidä yllä verkostojaan. Hän on yhteydessä tarpeen mukaan. Hän soittaa tai naputtelee viestin, jos tulee jotain kysyttävää.
Moni saattaa arastella yhteydenottoa, jos edellisestä kontaktista on vierähtänyt vuosia, ehkä vuosikymmeniä.
Lindsbergin mukaan ei ole syytä kursailla. Jos soittaa pitkän tauon jälkeen, on ensin hyvä kysellä kuulumisia ja sen jälkeen mennä rohkeasti asiaan ja kertoa, miksi soittaa.
Yhteyksien ylläpitoa ja luomista on myös toisesta hyvän puhuminen selän takana.
– Monesti se mitä toisesta puhuu, kertoo enemmän puhujasta kuin kohteesta. Uskon myös, että hyvä palautuu aina jotain kautta takaisin. Ei välttämättä suoraan kehuja saaneelta, vaan ehkä mutkan kautta, Lindsberg ajattelee.
Anu Vallinkoski
