Väsynyt saa olla 

Talentia-lehden päätoimittaja ja viestintäjohtaja Kaisa Yliruokanen
Talentia-lehden päätoimittaja ja viestintäjohtaja Kaisa Yliruokanen

Työn ja perheen yhdistäminen ei ole mitään lasten leikkiä.

Erityisesti päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmuutta leimaa loputon pikajuoksu päiväkodin työpaikan ja kodin välillä ja mieltä painaa syyllisyys, kun mitään ei ehdi tehdä kunnolla.  

Suunnilleen kaikki on rempallaan omasta kunnosta kodin ja työpaikan to do -listoihin saakka. Mieltä ei varsinaisesti virkistä somen silotellut äitihahmot tai päiväkodissa lastenhoitajan sijaisena toimivan vihjaus sosiaalipäivystyksestä, kun ryntäät sisään viisi minuuttia jälkeen sulkemisajan.  

Suomalaiset vanhemmat ovatkin maailman uupuneimpien kärkikastia. Syyllinen löytyy kulttuurin yksilökeskeisyydestä. Yksin on pärjättävä, ja verkostot ovat löyhiä. Lohdutukseksi vielä huonommin vanhemmilla menee ainakin Yhdysvalloissa, jossa jokainen on erittäin vastuussa itsestään.

Asia on vakava, sillä se voi vaikuttaa vanhempien ja lasten väliseen lämpöön ja läheisyyteen selittää noin kolmanneksen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta.  

Naapurimaassamme Ruotsissa kulttuuri on kanssamme varsin samanlainen, mutta siellä 41 % äideistä työskentelee osa-aikaisesti taaperovaiheen, mutta vielä 3–6-vuotiaiden kohdalla vain reilu puolet heiluttaa työmaalla lapiota, kun meillä luku on lähes 85 %. Uupumusosastolla he tulevat kaukana perässämme.  

Suomalaiset vanhemmat ovat maailman uupuneimpia.

Suomessa rakenteet eivät tue joustavia työaikamuotoja, vaikka sillä voitaisiin korjata sote-alan työvoimapulaa. Mikäli työtä voisi sovittaa paremmin omaan elämään, mahdollistaisi se vanhempien palaamisen töihin jopa varhaisemmassa vaiheessa lapsen syntymän jälkeen.  

Esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kohdalla voisi löytyä tarpeita tehdä 20 prosenttista työaikaa hoitovapaalla tai toisen työn ohessa, vaikka iltaisin. Näin saataisiin joustoa paitsi työntekijälle myös asiakkaille ja tarvittaessa täytettä työnantajan sijaispooliin.  

Työn ja perheen yhteensovittamisen ohella tarvitaan toki muitakin keinoja. Jos verkostoja ei ole, on niiden rakentamista tuettava jo varhaisessa vaiheessa lapsiperhepalveluissa yli sektorirajojen.  

Jokainen vanhempi voi myös laskea sitä rimaansa ja olla sellainen kuin on. Eivät lapset tarvitse täydellisyyttä. Riittää, että on tarpeeksi hyvä ja siihen mahtuu myös pölypalloja, mikroruokaa ja vanhempi, joka on välillä vähän väsynyt.  

Kaisa Yliruokanen 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *