
Sosionomista sosiaalityöntekijäksi
Ylempi AMK ei ole ainoa sosionomien jatkokoulutusväylä. Heille on tarjolla kolme polkua pätevöityä sosiaalityöntekijäksi. Suorin … Lue lisää
Oikeuspsykiatrisessa sairaalassa täytyy unohtaa, mitä potilas on mahdollisesti tehnyt.
”Niuvanniemen sairaalassa potilaiden taustat voivat olla rankkoja. Me olemme valtion oikeuspsykiatrinen sairaala.
Potilaita hoidetaan täällä mielenterveyslain mukaisesti tahdosta riippumattomassa hoidossa. Meille tulevat potilaiksi Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen päätöksellä ne rikoksia tehneet henkilöt, jotka on jätetty tuomitsematta ja todettu tuomioistuimen määräämän mielentilatutkimuksen perusteella syyntakeettomaksi sairastamansa mielisairauden vuoksi.
Meille tulee myös hyvinvointialueilta potilaita, joiden hoitaminen on erityisen vaarallista tai vaikeaa ja joita ei hyvinvointialueiden resursseilla voida hoitaa. Tuomioistuinten määräämät mielentilatutkimukset tehdään myös meillä.
Tässä työssä täytyy unohtaa mitä potilas on mahdollisesti tehnyt. Sillä ei ole merkitystä. He ovat kaikki sairaita ja tarvitsevat hoitoa. Se vaatii tietynlaista kestokykyä ja ymmärrystä.
Täällä työskentelevän sielun täytyy kestää se. Emme ole täällä tuomitsemassa ketään.
Tämä on silti kaikkein turvallisin työpaikka missä olen kohta 40 vuotta kestäneen sosiaalityöntekijäurani aikana työskennellyt. Turvallisuusasiat on hoidettu hyvin, enkä ole koskaan kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Tavatessani potilaita minulla on hälytin mukana, mutta en ole koskaan joutunut sitä käyttämään.
Minun lisäkseni meillä työskentelee viisi muuta sosiaalityöntekijää. Suomessa on vain yksi samanlainen sairaala kuin Niuvanniemi, Vanhan Vaasan sairaala.
Me työskentelemme moniammatillisessa tiimissä, jossa on lääkäreitä, sairaanhoitajia, psykologeja ja toiminta- ja taideterapeutteja sekä työterapiaohjaajia. Me tuemme ja autamme kaikki omalla työpanoksellanne potilasta kuntoutumaan.
Tämä on turvallisin työpaikka, missä olen työskennellyt.
Minun vastuulleni kuuluu kaksi miesten suljettua osastoa ja yksi jatkokuntoutuksen osasto. Suljetut osastot ovat kaikki niin sanottuja alkupään osastoja.
Kun uusi potilas tulee sairaalaan, ensimmäiseksi ryhdytään vakauttamaan hänen tilannettaan ja hoitamaan häntä.
Kun potilaan tilanne sallii, ryhdyn selvittämään hänen asioitaan. Ensimmäinen tavoite on saada sairaala-arki rullaamaan. Siihen kuuluu esimerkiksi eläkkeiden selvittelyä, tukien ja etuuksien hakemista.
Hoitoajat täällä ovat pitkiä, joten potilaan kotiasiat täytyy hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Siihen kuuluu esimerkiksi potilaan asunnon irtisanominen, postiosoitteiden muuttaminen ja Kelan valtakirjojen tekeminen.
Mahdollisten kotieläimien tilanne pitää järjestää. Pankkiasiat pitää hoitaa ja edunvalvonta-asiat laittaa vireille. Jos potilaalla on alaikäisiä lapsia, olen yhteydessä lastensuojeluun ja teen tarvittaessa lastensuojeluilmoituksia.
Minä osallistun myös hoitosuunnitelmien tekemiseen. Mielentilatutkimuksissa oleville teen haastattelut ja kirjoitan omalta osaltani lausunnon tutkimukseen.
Järjestän tarvittaessa myös potilaiden ja heidän asianajajiensa tapaamiset.
Potilaiden perheiden kanssa työskentelen paljon. Toimin usein rauhoittavana tekijänä keskusteluissa. Yritän tuoda esille, että tänne hoitoon ei joudu, vaan tänne pääsee. Jos apua ei sosiaali- ja terveydenhuollosta ole aikaisemmin saanut, päätepiste voi olla täällä meillä.
Psykoosisairaudet, joita meidän potilaamme sairastavat, ovat julmia sairauksia. Mutta tänne tulo voi olla uusi alku ja mahdollisuus päästä eteenpäin. Ihmiset kuntoutuvat huomattavissa määrin, kun he saavat asianmukaista hoitoa ja lääkitystä.
Minä toimin myös koko Niuvanniemen sairaalan potilasasiavastaavana. Yleisimmin se tarkoittaa, että avustan potilaita muistutusten ja valitusten tekemisessä.
Ne voivat koskea joko hoitoa tai esimerkiksi pakkolääkitystä tai yhteydenpidon rajoituksia. Niissä kaikissa on 14 vuorokauden valitusoikeus. Autan potilaita myös tekemään kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Vaikka ihminen on pakkohoidossa ja hänelle on määrätty yhteydenpidon rajoituksia, tai hänellä on edunvalvoja koska hän ei ole kykenevä hoitamaan taloudellisia asioitaan, niin hänen oikeusturvaansa ei siitä huolimatta saa rajoittaa.
Hänellä on oikeus olla yhteydessä valvoviin viranomaisiin ja valvontaelimiin. Ja myös minuun potilasvastaavaan roolissa.
Meidän potilaamme ovat ihan täysivaltaisia kansalaisia. Jos potilaalla on laajennettu edunvalvonta, ja edunvalvoja valvoo hänen oikeuksiaan myös hoidon osalta, potilas kuitenkin itse tekee halutessaan valituksen. Ja minä autan häntä.
Minun velvollisuuteni valtion virkamiehenä on valvoa potilaiden oikeuksien toteutumista.
Psykoosisairaudet ovat julmia sairauksia.
Yksi osa työtäni potilasasiavastaavana on auttaa potilaita rikosilmoituksien tekemisessä. Ne liittyvät yleensä potilaiden välisiin väkivaltatapauksiin.
On vaikea kuvata yhtä tyypillistä työpäivää sairaalassa. Kaikki päivät ovat erilaisia.
Aina välillä sattuu jotain yllättää. Jos olemme hakemassa potilaan henkilökorttia poliisiasemalta, voi käydä esimerkiksi ilmi, että hänet on etsintäkuulutettu jostain vanhasta rikoksesta, ja hänelle on määrätty jo käräjäoikeuden istunto. Sitten sitä on ryhdyttävä selvittämään.
Suhtaudun työhöni intohimoisesti. Pystyn hyödyntämään kaikkea sitä ammattitaitoa ja kokemusta, mitä olen pitkän urani aikana kerännyt. Olen työskennellyt toimeentulotuessa, asunnottomuustyössä, päihdehuollossa, vanhustenhuollossa, päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asumisyksikön esihenkilönä ja neurologisessa kuntoutuslaitoksessa.
Alun perin päädyin sosiaalialla konkreettisesti ”keittiön kautta”. Työskentelin lukion jälkeen Pelastusarmeijan kurssikeskuksen keittiöllä ja sieltä minua pyydettiin harjoittelijaksi alkoholistinaisten hoitokotiin ja ensisuojaan.
Sosiaalityöntekijäksi valmistuin 1991 Kuopion yliopistosta. Lisensiaattityöni tein kuntouttavasta sosiaalityöstä 2000-luvulla.
Niuvanniemessä on mahtava työyhteisö ja kollegat. Sairaala, jonka valmistumisesta tulee tänä vuonna 140 vuotta, sijaitsee Kallaveden rannalla.
Kesäisin tulen pyörällä töihin ja käyn vesijuoksemassa ennen työvuoron alkua. Välillä teen etätöitä kesämökiltäni. Sairaalan puutarha on taivaallisen upea. Ja hoitava ympäristö myös potilaille. Jos itselläni on haastavampi työtilanne, teen yksin tai kollegan kanssa työnohjauksellisen kävelyn puutarhassa. Mieli selkiytyy silloin aina.
Tiedän, että olen oikeassa paikassa. Tämä on minun viimeinen työpaikkani ennen eläkettä. Ja tätä työtä minä haluan tehdä. Uskon, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Ja hän ansaitsee tulla nähdyksi ja kohdatuksi kokonaisena ihmisenä.
Ne hetket, kun kuulen, että joku on päässyt kotiin, valmistunut ammattiin ja kuntoutunut, ovat tärkeitä. Siitä tietää, että meidän sairaalamme on onnistunut hoitamaan hommansa erittäin hyvin.”
Hanna-Mari Järvinen