Terveydenhuollon sosiaalityöntekijän työstä ei tiedetä tarpeeksi

Terveydenhuollon sosiaalityöstä on päätöksentekijöillä paljon vääriä käsityksiä tai siitä ei tiedetä ollenkaan.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä tilasi yliopistonlehtorilta Anna Metteriltä selvityksen terveydenhuollon sosiaalityön asemasta ja tehtävistä. Selvityksen avulla pyritään tuottamaan tietoa, joka auttaisi kohdentamaan järkevästi sosiaalityön resurssit, jotta palvelujärjestelmä toimisi kustannustehokkaasti, ehkäisevästi ja oikea-aikaisesti.

Lisäksi sote-integraatiota varten on selvitettävä eri organisaatioiden sosiaalityön työnjako ja yhteistyö, jotta sosiaalityöntekijät hyödyntäisivät toistensa työpanosta ja estäisivät asiakkaiden väliinputoamiset ja kierrätykset.

− Kaikki nämä teemat ovat aina olleet terveydenhuollon sosiaalityön aluetta ja sen lähtökohdat, Metteri lisää.

Terveydenhuollon sosiaalityö toimii vieraassa isäntäorganisaatiossa samalla tavoin kuin esimerkiksi koulun sosiaalityö. Sen toimintaympäristössä ovat vallitsevia lääketieteen ja hoitotieteen ajattelumallit. Eri koulutuksen saaneiden työntekijöiden on hankala ymmärtää sosiaalityön lähtökohtia ja asiantuntijuutta, joten sosiaalityöntekijällä on suuri vastuu perehdyttäessään muita työntekijöitä omaan työhönsä. Terveydenhuollon ja sosiaalityön eri ammattien tutkinnoissa pitäisikin Metterin mielestä olla yhteisiä koulutusjaksoja.

Terveydenhuollossa lääketieteellisen ja hallinnollisen johdon tietämys sosiaalityöstä on sattumanvaraista.

Metterin mukaan aineistonkeruussa kävi ilmi, että terveydenhuollon sosiaalityöstä on vallalla paljon vääriä käsityksiä ja suoranaista tietämättömyyttäkin.

Sosiaalityölle annetut roolit vaihtelevat organisaatiosta ja yksiköstä riippuen, ja ne voivat vaihdella hallinnossa noudatettavan muodin mukaan.

Organisaation sisäisten taloudellisten tehokkuusvaatimusten noustessa tärkeimmäksi voivat sosiaalityölle ominainen ihmisen kuuleminen ja kokonaisvaltainen paneutuminen asiakkaan asiaan jäädä sivurooliin.

− Vaikka juuri se voi olla kustannustehokasta, Metteri huomauttaa.

Pieni mutta tehokas ammattiryhmä

Koska terveyssosiaalityö ei ole mukana organisaation johdossa ja strategiasuunnittelussa, sillä on heikko hallinnollinen asema.

− Sitä vahvistaa kuitenkin se, että sosiaalityö liitetään terveydenhuollon ammattien tavoin ammattirekisteriin.

Sosiaalityöntekijä on terveydenhuollossa itsenäinen toimija, jokeri, koska sen asiantuntijuus ei ole helposti kontrolloitavissa ulkoa päin ja sitä ei tunneta. Se voidaan nähdä ”positiivisena häiriköintinä”: kun sosiaalityöntekijä tuo tilanteeseen sosiaalityön näkökulman, se voi monimutkaistaa näennäisesti yksinkertaisia asioita. Sosiaalityö inhimillistää terveydenhuollon organisaatiota ja yksilöllistää potilaan hoitoa.

− Kun arvioidaan sosiaalityön tehokkuutta ja vaikuttavuutta, on muistettava, että lukumääräisesti ja palkkakustannuksiltaan terveyssosiaalityöntekijät ovat pieni ammattiryhmä, noin yksi prosentti henkilöstöstä, Metteri huomauttaa.

Sosiaalityö on organisoitunut erikoissairaanhoidossa keskitetyn ja hajautetun mallin mukaan. Keskitetyssä mallissa on oma sosiaalityön yksikkö erikoissairaanhoidossa, jossa sosiaalityöntekijä on esimiehenä oman budjetin kanssa.

Hajautetussa mallissa sosiaalityöntekijät ovat hallinnollisesti oman toimialueensa yksikössä, heidän esimiehenään on ylilääkäri, ja johtava sosiaalityöntekijä voi olla ammatillisena esimiehenä.

Keskitetyn mallin etuja hajautettuun verrattuna ovat muun muassa resurssien joustava käyttö, työnkiertomahdollisuus, osaamisen jakaminen sekä osallistuminen päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun. Sosiaalityön ammattikunnan yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus ovat vahvaa keskitetyssä yksikössä, mutta hajautetussa mallissa on ominaista yhteenkuuluvuus omaan työalueeseen ja työryhmään.

Hyvin harvan pienen kunnan perusterveydenhuollossa on sosiaalityötä tai sosiaalityöllä voi olla erilaisia työnkuvia, joista jotkut voivat olla hyvin epätarkoituksenmukaisiakin. Hallinnollisesti perusterveydenhuollon sosiaalityö on aikuissosiaalityön tai ylilääkärin alainen. Molemmista on hyviä ja huonoja kokemuksia

− On hyvä pohtia, mitä haittaa asiakkaan asioiden hoitumiselle, ongelmien ehkäisemiselle ja kustannustehokkuudelle voi olla siitä, jos perusterveydenhuollossa ei toimi sosiaalityöntekijää, Metteri sanoo.

Terveydenhuollon sosiaalityö turvaa arjen jatkuvuuden sairaustilanteissa, koska siinä hahmotetaan tilanne kokonaisvaltaisesti.

Asiantuntijuus ja yhteistyö

− Aiemmin tutkimilleni kohtuuttomille tapauksille oli ominaista, että kukaan ei ollut arvioinut kokonaistilanteita, vaan ihmiset olivat jääneet tyhjän päälle, Metteri huomauttaa.

Terveyssosiaalityöllä on laajat asiakas- ja viranomaisverkostot, ja se on erikoistunut paitsi sosiaalityön, myös terveydenhuollon työalueen kysymyksiin. On tiedettävä sairauksien, lääkkeiden ja hoidon vaikutuksista ihmisen arkiseen selviytymiseen ja tunnettava sosiaaliturvan, palvelujen ja kuntoutuksen kenttä omalla työalueella. On oltava läsnä moniammatillisessa työprosessissa, koska silloin voi vaikuttaa arviointiin ja päätöksiin.

Sosiaalityön ydin on ammatin eettisessä lähtökohdassa, eikä sitä pidä sivuuttaa kustannustehokkuudenkaan vuoksi.

− On kiinnitettävä huomio niihin, jotka eivät selviydy osaavan asiakkaan vaatimuksista.

Sosiaaliset tekijät pohjustavat ja muokkaavat ihmisen fyysistä ja psyykkistä terveyttä elämänkulun aikana. Sairauden ja sosiaalisten tekijöiden välisen yhteyden ymmärtämisestä syntyy vahva asiantuntijuus.

Suorat kontaktit sosiaalitoimen ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä ovat tärkeitä, mutta ne eivät vähennä terveydenhuollon sosiaalityön tarvetta, sillä kaikki potilaat eivät ole sosiaalitoimen asiakkaita. Yhteistyössä on syytä välttää päällekkäistä työtä ja hyödyntää toisen tekemää työtä. Tätä pitäisi lisätä erityisesti lastensuojelutarpeen selvityksissä. Kollektiivista asiantuntijuutta ja luottamusta toistensa työhön pitäisi vahvistaa, sillä asiakas voi tarvita sekä sosiaalitoimen että terveydenhuollon sosiaalityötä.

Sujuva yhteistyö edellyttää säännöllisiä tapaamisia ja yhteistä työn suunnittelua. Toisen työstä syntyy ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä, jos ei tunneta henkilökohtaisesti, eikä tutustuta toisen työhön. Sosiaalityön palveluketjujen kehittäminen on yksi osa työn kehittämistä.

Terveyssosiaalityön ja kuntien sosiaalitoimen sosiaalityön kesken ilmenee joskus jännitteitä, jotka usein liittyvät kunnan säästölinjauksiin. Jotta yhteistyö toimisi hyvin, on päätöksiä tekevän viranomaisen saatava riittävästi tietoa päätöksensä pohjaksi.

− Aineiston keruukierroksella yllättivät joidenkin kuntien johtotiimissä kielteiset asenteet erikoissairaanhoitoa ja sen sosiaalityötä kohtaan. Tämä liittyy kuntien rahapulaan, Metteri arvelee.

Johdon virheelliset käsitykset voivat johtaa epätarkoituksenmukaisiin ehdotuksiin ja ratkaisuihin, koska ne eivät perustu faktoihin tai näyttöihin vaan omiin mielipiteisiin.

Selvityksen suositukset

Jos terveydenhuollosta puuttuu sosiaalityö, syntyy potilashaittoja lakisääteisten asioiden hoitamatta jättämisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat, terveyden eriarvoisuus lisääntyy ja ihmiset joutuvat kohtuuttomiin tilanteisiin.

− Perusterveydenhuollon sosiaalityön tehtävää täytyy miettiä kattavasti, sillä perusterveydenhuollossa työ ei ole koskaan päässyt kehittymään monialaiseksi sote-työksi kuin joissakin isoissa kunnissa ja satunnaisesti pienissä, Metteri huomauttaa.

Sote-uudistus huomioiden tarvitaan moniammatillisen ja organisaatioidenvälisen yhteistyön koulutusta, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen vastuunkanto voidaan taata käytännössä. Moniammatillisia ja tieteidenvälisiä koulutusjaksoja on luotava eri ammattien perustutkintoihin, jotta yhteistyön perusasioiden opiskelu ei veisi resursseja perustyöltä.

− Uusien yhteistyömallien suunnitteluun on tärkeätä ottaa mukaan ne ruohonjuuritason työntekijät, joiden on tarkoitus ruveta toteuttamaan uusia toimintatapoja. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia.

Uhkana terveydenhuollon sosiaalityölle sote-rakenteiden muuttuessa on suunnittelijoiden tietämättömyys terveydenhuollon sosiaalityön asiantuntijuudesta ja tehtävästä. Myös perusterveydenhuollon sosiaalityön asema on epävarma, koska se ei ole kattava eikä joka paikassa ajanmukainen. Terveyssosiaalityön sote-asiantuntijoita tulisi käyttää muutosprosessissa osallistujina, uusien rakenteiden kehittäjinä ja aloitteiden tekijöinä.

Sosiaalihuoltolaki tukee vastuullisen terveyssosiaalityön toteuttamista ja lakia onkin Metterin mukaan syytä pitää esillä ja tehdä tunnetuksi.

− Ammattirekisteriin pääsy tasa-arvoistaa sosiaalityön asemaa terveydenhuollossa suhteessa muihin terveydenhuollon työntekijöihin.

Iita Kettunen