Telluksen lapset matkalla maailmankansalaisiksi

Jyväskyläläisessä pienpäiväkodissa kasvetaan maailmankansalaisiksi. Miten se tapahtuu?

Tänään Tellus-taaperot-päiväkodin lapset ovat poimineet pihan omenapuusta kullankeltaisia omenia. Loimu Korkalainen tarjoaa niitä kulhosta, joka on täytetty kukkuroilleen täyteen.

Aamupiirissä lauletaan suomeksi ja englanniksi. Samalla juteltiin viikonpäivistä ja harjoiteltiin päiviä – molemmilla kielillä totta kai!

Aamupiiri on ollut tapana pitää suurella matolla, jossa on maapallon kartta. Nyt mattoa ei ole, sillä se kului puhki lasten matereenmetsästysleikissä. Uutta mattoa odotellaan kuumeisesti, jotta leikki saa taas jatkua.

– Lapset selvästi hahmottivat mantereet hyvin sen päällä hyppiessään. Kun pyydettiin hyppäämään Eurooppaan, he löysivät sen heti, kertoo sosiaalikasvattaja Tapio Nyman, Tellus-taaperot-päiväkodin perustaja.

Maton sijaan lapset vetävät esiin ison karttakirjan. Katsotaanpa, missä Suomi ja Jyväskylä sijaitsevat. Osa lapsista löytää pienen alueen kartan yläosasta, mutta pienimpien sormet harhailevat Etelämantereella.

Kohtaaminen ja kaveritaidot

Päiväkodin leluhyllystä löytyy runsaasti maailmankansalaisuuteen kannustavia kirjoja ja palapelejä. Teema näkyy myös sisustuksessa: joka huoneen seinällä on karttoja. Nyman pitää karttojen hahmottamista tärkeämpänä ajatusta ihmisten kumppanuudesta ja kohtaamisesta.

– Maailmankansalaisuuskasvatus alkaa jokaisesta kohtaamisesta. Ehkä tärkein toimintaamme ohjaava periaate on, että ketään ei suljeta pois. Siitä kasvaa ymmärrys, että kaikilla ihmisillä on sijansa yhteisössä.

Saavatko lapset itse valita kaverinsa? Se on Nymanista vaikea kysymys, jonka kanssa joutuu kokenutkin kasvattaja tasapainoilemaan.

Jos tulee riita, ja jollakin on tosissaan paha mieli, aikuinen tulee apuun.

– Lapsen luonnollinen tila on olla utelias, mutta toisaalta hakea turvaa. Ei-tuttu ei tunnu turvalliselta, ja on tarve hakeutua omaan laumaan. Se on ihmiseen sisäänrakennettu ristiriita, joka pätee myös suhteessa kavereihin. Tuota asennetta pyrimme pehmeästi muokkaamaan.

Neuvotellaan, sovitellaan

Nyman on sovitellut kymmenen vuotta Keski-Suomessa rikos- ja riita-asioita. Hän löytää päiväkoti- ja sovittelutyöstä paljon yhtymäkohtia.

– Mitä tapahtuu pienemmässä mittakaavassa hiekkalaatikolla, tapahtuu myös perheiden, kansakuntien tai koko ihmiskunnan tasolla.

Päiväkodin arjessa se näkyy esimerkiksi näin. Aamupäivällä kolme lasta keksi rakentaa majaa, ja sitten kolme muutakin lasta halusi mukaan. Nyman auttoi neuvottelemaan, miten siinä tilanteessa toimitaan.

Werneri Vauhkonen, Loimu Korkalainen, Lotta Kiljunen, Edia Tick, Waltteri Vauhkonen, Elai Tick etsivät kartalta eri maanosia. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

– Jos jollakin on leikki menossa, haluaa vaikka kaverin kanssa rakentaa majan, sekin pitää olla mahdollista. Saa olla kaveruussuhteita ja pitää jostakin toisesta enemmän kuin toisesta, mutta se ei saa johtaa syrjimiseen. Samoihin kysymyksiin törmää niin luokkahuoneissa kuin työpaikan kahvipöydässäkin.

Tyypillinen tilanne leikissä on myös se, että toinen haluaa tehdä tätä ja toinen tuota: tahdot törmäävät. Aikuinen auttaa sanoittamaan: sinä haluat tuota, toinen jotakin muuta. Mitäs tehdään?

Neuvottelemista harjoitellaan aamupiirissä.

– Lapsilla on kova into kertoa kaikenlaista, mutta kaikki eivät voi puhua yhtä aikaa. Ensin on opittava vuorottelua.

Yleensä keväisin, kun ryhmä on hitsautunut yhteen, lapset voivat jo sujuvasti tehdä yhteisiä päätöksiä keskenäänkin. Jos tulee riita, ja jollakin on tosissaan paha mieli, aikuinen tulee apuun.

– Ehkä viidenkymmenen toiston jälkeen lapsi alkaa muistaa, miten kiistatilanteessa voi toimia. Tärkeää siinä on myös oppia katsomaan asiaa toisen näkökulmasta.

Yhteinen vastuu

Lapset saavat joka päivä myös englanninkielisen kielisuihkun, mikä tarkoittaa lähinnä englanninkielisten laulujen ja lorujen ripottelemista arkeen. Esimerkiksi kun siirrytään leikistä toiseen, lauletaan ”Tidy up” ‑laulu.

– Se opettaa paitsi englantia, myös vastuunottoa. On oikeus leikkiä, mutta sen jälkeen on velvollisuus korjata omat leikit pois ja suhtautua leluihin kunnioittavasti. Vanhemman ja kasvattajan tehtävä on arvioida, miten paljon vastuuta lapselle voi antaa. Jos pienelle antaa liian paljon vaihtoehtoja ja vastuuta päättää, se on turvatonta. Kaikesta ei voi neuvotella.

Myös Tuula Nyman, päiväkodin toinen perustaja ja työntekijä pitää vastuuseen kasvua tärkeänä.

– Tartutaan toimeen, autetaan toista. Katetaan pöytää ja siivotaan yhdessä. Ei voi vain heittäytyä palveltavaksi, vaan omien ja yhteisten asioiden hoitamista harjoitellaan ikätason mukaan. Jos ei ole koskaan tottunut ottamaan vastuuta, aikuisena sen oppiminen on vaikeampaa.

Tapio Nymanin mielestä myös aikuisten tulisi sisäistää ajatus yhteisestä vastuusta.

– Lasten hyvinvointi tarkoittaa kaikkien lasten hyvinvointia. Ei voi ajatella itsekkäästi vain oman lapsen hyvinvointia, sillä olemme kaikki riippuvaisia toisistamme.

Tapio Nyman sai sysäyksen globaaliin ajatteluun jo lapsuudenkodissaan. Hänen äitinsä kävi 1950-luvulla amerikkalaisten nunnien pitämää englantilaista koulua Helsingissä. Perheen toisena kotikielenä oli vahvasti englanti, sillä ystäväpiiri oli hyvin kansainvälinen.

– Opin, että kieli on väline yhdistää ihmisiä.

Uusi vasu ja maailmankansalaisuus

Tapio Nyman innostui globaalista ajattelusta tutustuttuaan 1990-luvulla muun muassa YK-liiton maailmankansalaisen kypsyyskokeeseen. Jo silloin Nyman pohti, miten noita suureelliselta kuulostavia ajatuksia maailmankansalaisuudesta voitaisiin soveltaa pienten kasvatukseen.

Uuden vasun osallistamisen periaate juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Valmistuttuaan sosiaalikasvattajaksi Nyman opetti kielikylpypäiväkodeissa englantia natiiviopettajana. Hän toimi myös varajohtajana Vantaan Y.E.S (young english speakers) päiväkodissa, jossa oli työntekijöitä kymmenestä eri maasta.

Tällä hetkellä päiväkodissa pohditaan, miten maailmankansalaisuusajatuksia sisällytettäisiin uuteen varhaiskasvatussuunnitelmaan.

– Uudesta vasusta löytyy paljon yhtymäkohtia ja hyviä asioita. Se lähestyy ihmistä kokonaisvaltaisesti ja vahvuuksille rakentamisen kautta, Tapio Nyman iloitsee.

Uuden vasun osallistamisen periaate juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, ja Nymanit pitävät lasten mielipiteiden kuulemista tärkeänä periaatteena myös maailmankansalaisuuskasvatuksessa.

Pienenä suurten joukossa

Tellus-taaperot on yksityinen pienpäiväkoti, joka ei kuulu mihinkään ketjuun. Päiväkodin lasten taustat ovat vuosien varrella olleet enemmän tai vähemmän kansainvälisiä. Nymanit pitävät juuri kodinomaisuutta ja pienryhmäohjausta hyvänä kasvatusympäristönä.

Toimintaa ei ole tarkoituskaan laajentaa, mutta sen sijaan maailmankansalaisuusajatuksen Nymanit soisivat saavan enemmän tuulta purjeisiinsa.

– Kansainvälisyys ja ihmisten riippuvuus toisistaan on lisääntynyt. Nyt meillä on polarisaatiota esimerkiksi maahanmuuttokysymysten kanssa. Tässä kehityksessä koemme roolimme merkitykselliseksi. Päiväkoti on maailma pienoiskoossa. Lapset voivat harjoitella pienessä mittakaavassa, mitä yhteiselo tarkoittaa, sanoo Tapio Nyman.

Hänen mielestään samalla tavalla kuin yksilö käy läpi eri kehitysvaiheita, myös yhteisö ja ihmiskunta käyvät läpi eri vaiheita.

– Ihmisyhteisönä olemme murrosiässä. Meille alkaa valjeta, että pahus vieköön, vastuuta pitäisi ottaa, mutta osa meistä vielä kapinoi sitä ajatusta vastaan. Tiedetään hyvin, miten maapallon asioita pitäisi hoitaa, mutta yksittäisten valtioiden itsekkyys ja ahneus jarruttavat päätöstentekoa.

Tuija Siljamäki

Tellus-taaperot-päiväkoti

• Sijaitsee Jyväskylän Keljonkankaalla.
• Perustettu vuonna 2003.
• Tällä hetkellä 1–5‑vuotiaita lapsia 11. Osa lapsista on osa-aikaisia.
• Soveltaa varhaiskasvatuksessaan YK:n ajatuksia maailmankansalaisuudesta ja kestävästä kehityksestä.
• YK:n maailmankansalaisen kypsyyskoe tarjoaa materiaaleja maailmankansalaiskasvatukseen kaikenikäisille, mutta eniten sitä on sovellettu kouluasteilla.
• Maailmankansalaisen kypsyyskoetta on suoritettu vuodesta 1994 lähtien niin alakouluissa kuin työpaikoillakin, erityisesti Suomen Unesco-kouluissa.