Miltä tuntuisi elää maailmassa, missä ihmisillä olisi tunne kuulumisesta samaan tarinaan toisten ihmisten kanssa?
Tai miltä tuntuisi tehdä työtä, jonka merkitys ja mielekkyys tulisivat pyrkimyksestä tukea toista ihmistä kasvamaan aidoksi itseksi – sivistyneeksi persoonaksi – joka aktiivisena toimijana voisi toteuttaa parasta itseään yhteisöissä ja yhteiskunnassa?
Noiden kysymysten vierelle ovat Elina Nivala ja Sanna Ryynänen asettuneet teoksessaan Sosiaalipedagogiikka – Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Kirjoittajat kiteyttävät teoksensa alkulehdillä sosiaalipedagogiikan tavoitteeksi kulkemisen kohti inhimillisempää yhteiskuntaa, mihin kuuluu yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vahvistamisen rinnalla myös ekologisen sivistyksen edistäminen.
Kirjoittajat etsivät vastauksia kysymyksiin: Mitä sosiaalipedagogiikka on? Mitä työllä tavoitellaan? Miten sitä tehdään? Vastauksia etsitään kansantajuisesti yhdessä muun muassa Jane Addamsin, John Deweyn, Paulo Freiren, Hannah Arendtin ja Jürgen Habermasin kanssa. Harvoin on sosiaalista auttamistyötä käsitelty näin vankalta filosofiselta pohjalta!
Teos antaa lukijalle runsaasti teoreettista ja käytännöllistä tietoa sosiaalipedagogiikan ytimen ymmärtämiseen ja sosiaalipedagogisen sosiaalityön mahdollisuuksien oivaltamiseen. Teosta voidaan pitää merkittävänä suomalaisena kulttuuritekona.
Sosiaalipedagogiikka on arkista toimintaa, jota kuka tahansa voi tehdä, kunhan on ensin oivaltanut sosiaalipedagogisen tavan ajatella ja toimia. Kirjoittaja toteavat, että tärkeää on tunnistaa sosiaalipedagogisen toiminnan ”henki”, ja tulla tietoiseksi siitä, minkä sosiaalipedagogisen toiminnan suuntauksen kokee ja tuntee itselle omaksi. Teos tarjoaakin väkevän perustan kaiken kasvatus- ja auttamistyön perustaksi.
Sosiaalipedagogista työtä tehdään työotteella, jossa olennaista on dialogi, yhteisöllisyys ja osallisuus. Täydeksi ihmiseksi kasvaminen tapahtuu yhteisöissä ja siksi on tärkeää tukea ihmisten kasvua osallisuuteen, yhteiselämään ja solidaarisuuteen. Työssä yhteistoiminnallisuus, luovuus ja kokemusten reflektointi ovat tärkeitä. Monissa Euroopan maissa sosiaalipedagogiikka on keskeinen sosiaalityön työorientaatio.
Nykyisen teknologisen imperatiivin hallitsemassa kulttuurissa suorittaminen on tärkeämpää kuin ihmisen kohtaaminen ja hyvin toimiminen. Tässä asiassa Nivalan ja Ryynäsen teos kulkee vastavirtaan. Temppujen ja menetelmien sijaan teos tarjoaa pohdittavaksi ajattelu- ja toimintamallin, joka on kriittinen suhteessa vallitsevaan.
Teos haastaa erityisesti kasvatuksen, opetuksen, tutkimuksen sekä sosiaali- ja terveysalan töissä toimivat pohtimaan työotteitaan. Teos antaa hyviä vihjeitä kenelle tahansa löytää työhön mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Teosta lukiessa maailman paremmaksi tekeminen ei tunnu hassummalta ajatukselta. Nivala ja Ryynänen avaavat teoksessaan keskustelun 2020-luvun kasvatuksen ohessa koko yhteiskunnan uudistamiseen.
Voitto Kuosmanen
lehtori, Lapin AMK
Juha Santala
lehtori Tampereen AMK
Elina Nivala ja Sanna Ryynänen: Sosiaalipedagogiikka. Gaudeamus 2019.
