Laura Tiitinen on sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija, joka pohtii kolumnissaan sosiaalialan vaikuttamista ja julkista viestintää. Kuva: Timo Lindholm
Poliisin ammattikunta onnistuu esimerkillisesti työnsä viestinnässä. Luottamusmittaukset toistavat samaa sanomaa: kansa luottaa poliisin toimintakykyyn, palvelun laatuun ja toiminnan eettisyyteen. Luottamus poliisiin ja ammattikunnan hyvä maine eivät ole syntyneet itsestään, vaan ne on luotu tekemällä oikeita asioita ja viestimällä niistä.
Poliisit ovat tehokkaampia julkisia viestijöitä kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tämä hämmästyttää, sillä poliiseja on Suomessa vain päälle 7 000, kun sosiaalialan korkeakoulutettuja on yli 23 000. Poliisien vaikuttavat viestintäteot pistävät kadehtimaan ja miettimään: kuinka he sen tekevät?
Poliisilla on valtakunnallinen viestintästrategia ja ‑ohjeistus. Sen sijaan sosiaalialalla viestintäsuunnitelmat ovat kuin repaleinen tilkkutäkki. Viestintästrategiassaan poliisi on määritellyt rikosten ja onnettomuuksien ehkäisyn yhdeksi toimintansa tärkeimmistä alueista, ja viestinnän sen toteuttamisen välineeksi. Myös sosiaaliala tavoittelee sosiaalisten ongelmien lieventämisen lisäksi niiden ehkäisyä. Tätä voidaan toteuttaa kertomalla kansalaisille oman alueen sosiaalisista ongelmista ja ilmiöistä sekä niiden ehkäisyn keinoista.
Poliisin viestintä onnistuu siksikin, että viestintävastuu on jalkautettu jokaiselle toimintayksikölle. Viestintää tekevät myös asiakastyöntekijät, jotka onnistuvat kertomaan työstään puhuttelevia tarinoita salassapitovelvollisuutta tai yksityisyyden suojaa rikkomatta. Tarinankerronta ei onnistu, jos viestintä keskitetään johtajille.
Lisäksi poliisin mainetta edistävät kuumat poliisimiehet ja -naiset, univormut ja nopeat autot.
Jos sosiaalialan työntekijöistä ei ole viihdetaiteilijaksi videoille, on meidän toivomme koirissa! Emme ehkä voi kouluttaa koiria etsimään kodittomia tai koulupaikkaa vaille jääneitä nuoria, mutta muuten sosiaalikoirissa on potentiaalia. Sosiaalikoirat voivat antaa asiakkaille hellyyttä ja tukea stressaavissa tilanteissa. Maailmalla eläinavusteinen terapia ja toiminta ovat vakavasti otettavaa sosiaalialan käytäntöä ja tutkimuksen alue.
Sosiaalikoirasta ei yksin ole sosiaalialan maineen parantajaksi, mutta eläin voisi yllättäen tehdä sosiaalipalvelusta helpommin lähestyttävän.
