Saamenkielisten sosiaalipalvelujen saatavuus on heikkoa koko maassa, mutta Lapin hyvinvointialueella on nyt kääritty hihat.
Soittokierros saamelaisten kotiseutualueen kuntiin osoittaa sen: saamenkieliset sosiaalipalvelut ovat kiven takana. Vaikka kunnasta löytyisikin saamen kieltä puhuva työntekijä, hän voi parhaillaan olla työkierrossa tai virkavapaalla.
Saamelaisten oikeudet omakieliseen palveluun mainitaan niin Suomen perustuslaissa, saamen kielilaissa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukieliä koskevissa laeissa, eli esimerkiksi sosiaalihuoltolaissa.
– Lakien velvoitteet eivät täyty. Suomi on saanut valtavan määrän suosituksia ihmisoikeuksien toimeenpanoa valvovilta elimiltä parantaa saamenkielisten palvelujen saatavuutta maassa, kertoo Lydia Heikkilä, joka on tehnyt pitkän uran saamelaiskysymysten parissa.
Viimeisenä työtehtävänään ennen virkavapaalle ja eläkkeelle jäämistä hän selvitti saamen kielten osaamista ja koulutustarpeita sosiaali- ja terveysalalla Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Poskessa.
Palveluita ei saatavilla tarpeeksi
Saamenkielisten palvelujen saatavuuden selvittäminen ei ollut helppoa, sillä tietoa kielitaidosta ei kirjata kunnissa systemaattisesti ylös.
Koska valmista dataa ei ollut, Heikkilä keräsi tiedot itse. Tulokset kertovat, että saamenkielisiä sote-palveluja ei ole riittävästi tarjolla edes kotiseutualueiden kunnissa.
Samansuuntaisia tuloksia sai Lapin hyvinvointialueen saamenkielisten palveluiden ja kielellisten oikeuksien asiantuntija Tuuli Miettunen selvittäessään sote-alan saamenkielisten palvelujen koulutustarpeita.
– Kentältä sain selkeän viestin, että palveluita ei ole saatavilla tarpeeksi, eli tähän mennessä toteutuneet toimet eivät ole olleet riittäviä, Miettunen vahvistaa.
Lydia Heikkilä kertoo, että palvelujen puutteen taustalla saattaa kielitaidon sijaan olla erityisesti työn organisointiin ja työnjakoon liittyvät tekijät.
– Asiakkaat ja kielitaitoinen henkilöstö eivät kohtaa. Ihmisillä saattaa olla passiivinen kielitaito, tai työnantaja ei edes tiedä, ketkä puhuvat kieltä, hän sanoo.
Lakien velvoitteet eivät täyty.
Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä ja näistä pohjoissaamen asema palveluissa on Heikkilän mukaan vahvin. Koltan- ja inarinsaamen tilanne on huomattavasti heikompi. Selvityksessä työntekijät ilmoittivat näitä kieliä arkikielen tasoiseksi ani harvoin, eikä lähes koskaan työkielen tasoiseksi.
Ja mitä varsinaisesti on saatavuus, pohtii Heikkilä. Kieli- ja kulttuuritietoisuuden tulisi värittää koko palveluprosessia asian vireille saattamisesta ja palvelutarpeen arvioinnista seurantaan ja asiakaskirjauksiin.
Tavoitteena laadukkaammat palvelut
Siirtymä hyvinvointialueille on kuitenkin mahdollistanut uutta hankerahoitusta saamenkielisten palveluiden kehittämiseen. Saatavuusongelmaan vastaa osaltaan Posken Ikäystävällinen Lappi ‑hanke, jossa suunnittelija Mirka Kelahaara varmistaa, että saamenkielisyys ja kulttuurinmukaisuus otetaan huomioon, kun tuotetaan kotona asumista tukeva palveluita.
– Vastuullani on saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten täsmäkoulutusten valmistelu sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisille, Kelahaara kertoo.
Koulutukset on suunnattu työntekijöille, joilla jo ennestään on jonkin verran taustatietoa saamelaisuudesta ja saamen kielestä. Näin myös piilossa olevaa osaamista voidaan tukea ja tuoda näkyväksi.
– Tavoitteena on, että lisäkoulutusten ansiosta asiakkaat saavat laadukkaampaa palvelua ja omakielisten palveluiden saatavuus paranee, Kelahaara sanoo.
Satsauksia koulutukseen on luvassa muutenkin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt kahden miljoonan euron lisärahoituksen korkeakouluille saamenkielisen sote-henkilöstön koulutukseen.
– Kyseessä on merkittävän kokoinen rahoitus. Vastaavan suuruista summaa ei ole koskaan aikaisemmin myönnetty Suomessa tämän asian hyväksi, Tuuli Miettunen kertoo.
Etä-palvelut eivät sovi kaikille
Lapin hyvinvointialueelle on osoitettu valtakunnallinen erityistehtävä saamenkielisten palvelujen vahvistajana. Palveluja kehitetään Lapissa nyt kovaa tahtia, ja Miettusen tehtävänä on varmistaa, että saamelaisten kielelliset oikeudet otetaan huomioon kaikissa päätöksissä.
– Esimerkiksi ICT-puolella asia otetaan huomioon siten, että asiointikielen merkitseminen asiakas- ja potilastietojärjestelmiin on mahdollista, hän kertoo.
Hyvinvointialueen erityisvastuu koskee koko maata, sillä jopa 70 prosenttia alakouluikäisistä saamelaisista asuu kotiseutualueen ulkopuolella.
Asiakkaat ja kielitaitoinen henkilökunta eivät kohtaa.
Miettusen mukaan kotiseutualueen ohella suuria saamelaisyhteisöjä on Rovaniemellä, Oulussa, pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa. Näistä alueista Rovaniemi kuuluu Lapin hyvinvointialueeseen, ja myös muiden seutujen kanssa tullaan luomaan yhteistyömahdollisuuksia.
– Alueilta ei löydy ainoastaan saamenkielisten palvelujen käyttäjiä, vaan todennäköisesti myös saamenkielisiä sote-alojen ammattilaisia. On tutkittava, olisiko osaamista mahdollista hyödyntää paikallisesti, hän sanoo.
Muissa tapauksissa voidaan harkita etäpalveluiden käyttöönottoa sekä työntekijöiden liikkumista asiakkaiden luo. Saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvjj – Uvjâ – Uvja tarjoaa jo nyt valtakunnallista matalan kynnyksen mielenterveyspalvelua saamenkielisenä puhelinpalveluna.
– Seuraamme palvelun vastaanottoa ja pohdimme, kannattaisiko vastaavanlaista palvelua tarjota laajemminkin, Tuuli Miettunen sanoo.
– Pitää kuitenkin muistaa, että etäpalvelu ei sovellu kaikkiin tilanteisiin tai kaikille asiakasryhmille, hän lisää. Tulkkipalvelua kaupataan usein helppona ratkaisuna saatavuuskysymykseen, mutta todellisuudessa pikavoittoja ei ole. Kolmannen osapuolen läsnäolo asiakastilanteessa heikentää luottamuksellisuutta.
– Myös lainsäädännön mukaan tulkin käyttö on vasta toissijainen ratkaisu.
Positiivisuutta ilmassa
Kaiken kaikkiaan Miettunen suhtautuu tulevaisuuteen varovaisen positiivisesti. Tekemisen meiningistä kertoo myös syyskuun lopulla Lapin hyvinvointialueelle perustettu saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten palveluiden palvelupäällikön virka.
Tehtävään kuuluu saamenkielisen henkilöstön kartoittaminen hyvinvointialueella sekä heidän työnkuviensa tarkastelu tehtävä kerrallaan niin, että työpanosta voidaan kohdistaa saamenkielisiin palveluihin.
– Lähtötilanne on kieltämättä huono, mutta olen iloinen, että Suomessa on tosissaan alettu etsiä ratkaisuja ja ohjata resursseja saamelaiserityiseen työhön, Miettunen sanoo.
Historian paino
Suomella on takanaan pitkä assimilaatiohistoria, jossa saamelaisväestö on yritetty sulauttaa suomalaisväestöön pakottamalla ja saamelaiskulttuuria tukahduttaen.
Asenteisiin vaikuttaminen on hidasta, ja pakkosuomalaistamisesta koituneet traumat ovat usein ylisukupolvisia. Sámisoster ry:n toiminnanjohtaja Ristenrauna Maggan mukaan saamelaisten kohtelu vaatii positiivisia erityistoimia, jotta tosiasiallinen yhdenvertaisuus saavutetaan.
Sámisoster ry valvoo ja edistää saamelaisten oikeuksia sosiaali- ja terveysalalla. Työtä tehdään sekä kansallisesti että kansainvälisesti, ja toimintaa ohjaavat saamelaisten lainsäädännöllinen asema ja oikeudet alkuperäiskansana. Magga on tehnyt pitkän uran tutkimuksen, käytännön sosiaalityön, saamelaispolitiikan ja kehittämistyön parissa, ja itsekin saamelaisena tietää mistä puhuu.
– Esimerkiksi poronhoitajien keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa on noussut esiin leimautumisen ja vähätellyksi joutumisen pelkoja palveluihin hakeutuessa, Magga kertoo.
Tärkein syy tuottaa omakielisiä palveluja onkin Maggan mukaan saamelaisten omakielisten ja kulttuuristen palvelujen tarve sekä yhdenvertaisuuden toteuttaminen.
Tarve omakielisiin palveluihin ja kulttuuriseen ymmärrykseen korostuu sote-palveluissa, koska käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia ja vaikeasti kommunikoitavia.
– Lisäksi luottamus avun saantiin ja oikeuden toteutumiseen on vaikean historian johdosta murentunut, Magga sanoo. Yhteinen kieli ei sellaisenaan myöskään riitä, vaan sen rinnalla palveluissa on oltava kulttuurisensitiivinen ote. Se tarkoittaa, että saamelaisilla on palveluissa kulttuurisesti turvallinen ympäristö.
– Kulttuurisensitiivisessä ympäristössä ei tarvitse tuntea pelkoa, häpeää tai syyllisyyttä siitä, että pyytää palvelua omalla kielellä. Voimme tuntea olevamme tosiasiallisesti yhdenvertaisia muiden ihmisten kanssa, eikä meidän tarvitse pelätä tai erikseen perustella, miksi puhumme omaa kieltämme ja miksi tarvitsemme omakielisiä palveluja, Magga sanoo.
Selvitys käynnissä
Suomen valtio asetti viime vuonna totuus- ja sovintokomission selvittämään saamelaisten kokemia vääryyksiä suomalaisessa assimilaatiohistoriassa ja tekemään esityksiä kehittämistoimenpiteistä. Myös Saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvjj – Uvjâ – Uvja on osa tätä totuus- ja sovintokomissiotyötä.
Lydia Heikkilän selvitys on osa MoniSoTe-hanketta, ja se julkaistaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisten julkaisujen julkaisusarjassa syksyn 2022 aikana.
Tuuli Miettusen selvitys Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet kuuluu julkaisusarjaan Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:18.
Ella Rantanen
