Onnistumistarinoita Ruotsista

Sosiaalityöntekijän tehtävä on etsiä ratkaisuja ongelmiin yhdessä asiakkaan kanssa. Susanna Alakosken toimittamassa kirjassa kerrotaan, mikä yhdistää onnistumisia. 

Ruotsinsuomalainen kirjailija ja sosiaalityöntekijä Susanna Alakoski on miettinyt paljon, miksi sosiaalityöstä tiedetään niin vähän.  

Miksi edes sosiaalityöntekijöiden läheiset eivät useinkaan tiedä, mitä sosiaalityöntekijä työssään tekee? Epäonnistuneet tapaukset tulevat esille uutisissa ja tutkimuksissa, mutta onnistuneesta työstä kertoo harva.  

– Kun työskentelin sosiaalityöntekijänä, tunsin usein tyytyväisyyttä töistä palatessa. Olin vakuuttunut, muutkin ovat kokeneet ilon onnistuneesta työstä, Alakoski kertoo Talentia-lehdelle sähköpostitse antamassaan haastattelussa. 

Tänä vuonna ilmestynyt kirja Lyckade ärenden i socialtjänsten on Alakosken pitkäaikaisen unelman täyttymys.  

Alakoski kutsui sosiaalisessa mediassa ruotsalaisia sosiaalityöntekijöitä kertomaan työstään.  

– Jo viikossa sain yli viisisataa vastausta. Kun kerroin, että etsin hyvin kirjoitettuja tapauskuvauksia, joissa asiakas on etsinyt apua ja todella saanut sitä, väheni tarjokkaiden määrä. Lopulta kävin keskustelua noin 50 henkilön kanssa.   

Alakoski pallotteli tekstejä kirjoittajien kanssa kolmesta viiteen kertaan, esitti kysymyksiä ja ehdotuksia. Jokaisen oman äänen ja tyylin piti säilyä vuoden kestäneessä kirjoitusprosessissa.  

Alakoski hankki myös rahoituksen kirjoittajaseminaariin, jossa tekstejä työstettiin yhdessä ja käytiin keskusteluita tyylistä, etiikasta ja luottamuksellisuudesta.  

Osa kirjan kirjoittajista ja Alakoski osallistuivat myös kesällä verkossa järjestettyihin Luoteis-Tukholman sosiaalityön osaamiskeskuksen FoU Nordvästin ”Morgonsoffa” -ohjelmaan ja Ruotsin sosiaalityöntekijäjärjestön Akademikerförbundet SSR:n luentoon.  

Erilaisia tapoja kirjoittaa

Lyckade ärenden i socialtjänsten avaa panoramakuvan sosiaalityöstä. Aiheet liikkuvat päihdehuollon sosiaalityöstä rikolliselle uralle joutuneiden nuorten kanssa tehtävään työhön, perheväkivaltaan, lasten parissa tehtävään työhön, lastensuojeluun, hallinnolliseen työhön eri organisaatioissa ja työhön yksintulleiden pakolaislasten kanssa.  

Artikkeleissa on erityisen hienoa se, miten ne kertovat työstä konkreettisesti nostaen esille yksityiskohtia kuten tuoksuja, värejä ja tunteita. 

Moni varmaan kysyy, miten sosiaalityöntekijä voi kirjoittaa onnistumisista rikkomatta luottamuksellisuutta ja salassapitoa.  

– Kirjoittajat käyttivät erilaisia tapoja. Jotkut muuttivat nimet ja paikkakunnat, toiset kysyivät asiakkaalta luvan tai kirjoittivat yhdessä asiakkaan kanssa, vastaa Susanna Alakoski. 

Kirjoittaminen avasi työntekijöille uuden näkökulman työhönsä.

Viimeksi mainittuun tarttuivat Samira Said ja Åsa Johansson, jotka työstivät yhdessä Akilin kanssa tekstin siitä, miten nuorisokotiin rikollisen elämän vuoksi sijoitettu Akil pääsi irti rikoskierteestä ja elää nyt 22-vuotiaana tavallisen nuoren miehen elämää. Onnistumisessa olennaista oli, että Samira Said loi luottamuksen, kuunteli, osoitti olevansa Akilia varten tämän aikuisena tukijoina.  

– Kysyin Akililta, mitä tämä haluaa elämältään. Haluaako hän olla Ruotsin paras rikollinen vai jotakin muuta. Sain hänet uskomaan, että hänen kyvyllään lukea ihmisiä ja sosiaalisilla taidoillaan voi saavuttaa paljon, Samira kertoo FoU:n verkkokeskustelussa.  

Akil hyväksyi lopullisen version ja on itse varsin ylpeä sekä muutoksestaan että kirjasta. 

Kirjoittaminen avasi työntekijöille uuden näkökulman työhönsä. Mahi Akter hämmästeli verkkokeskustelussa ”Morgonsoffan”, oliko hän todella tehnyt kaiken sen, mitä tekstiin piirtyi.  

Artikkelissaan Mahi Akter kertoo työstä perheväkivaltaa turvakotiin paenneiden äidin ja lapsen kanssa, erityisesti työstä ja työskentelystä viisivuotiaan lapsen kanssa. Miten päästä luottamukselliseen suhteeseen ja saada lapsi kertomaan sellaista, mitä hän ei ollut äidillekään voinut kertoa. Ja miten auttaa äitiä ja lasta eteenpäin elämässä. 

– Vaikein ja kaunein asiakaskokemukseni, hän toteaa. 

Uniikki katse sosiaalityöhön

Alakoski lupaa, että kirja antaa uniikin katseen sosiaalityöhön. Apua saaneet pääsevät kirjassa todistamaan.  

– Kirja ei halua vähätellä sosiaalityöhön kohdistuvaa kritiikkiä, mutta onnistumisistakin pitää kertoa, muuten tarinasta tulee yksipuolinen ja siksi virheellinen, Alakoski toteaa. 

SSR:n kesäkuisella luennolla kirjoittajat pohtivat sitä, mikä on onnistuminen.  

– Onnistuminen ei ehkä aina tunnu onnistumiselta, varsinkin jos työssä on ollut paljon vaikeuksia. Lopputulos on ehkä erilainen kuin on ajateltu, mutta silti tilanne on muuttunut paremmaksi, toteaa Olga Granlöf.  

Mitä ominaisuuksia sosiaalityöntekijä tarvitsee saavuttaakseen onnistumisia?  

– Empatiaa, uteliaisuutta ja sinnikkyyttä, Granlöf sanoo. Intohimoa, oman itsensä tuntemista, hienotunteisuutta, järjenkäyttöä, hän jatkaa listaa. 

Susanna Alakosken esipuhe koostaa mainiosti sosiaalityön ydintä. Sitä, miten pienillä asioilla saattaa olla suuri merkitys siihen, että elämä muuttuu huonosta hyväksi. Usein kyse on rahasta, mutta myös luottamuksesta, avoimuudesta ja uskosta muutoksen mahdollisuuteen. 

Alakoski muistuttaa, että onnistunut työ ei johdu tähtien oikeasta asennosta taivaalla, vaan ihmisen hyvään pyrkivästä lainsäädännöstä, sosiaalipalveluiden resursseista sekä työntekijöiden koulutuksesta, ammattitaidosta ja etiikasta. 

Alakoski pitää keskustelua etiikasta tärkeänä. Onko ihminen hyvä vai paha? Kuka ansaitsee avun, passiivinen henkilö vai apua saatuaan kykenevä ihminen? Pitääkö tuen olla vastikkeellista? 

– Sosiaalityöntekijöillä on toki erilaisia ihmiskäsityksiä, mutta uskoisin, että he ymmärtävät ongelmien sosiaaliset yhteydet paremmin kuin keskivertoruotsalainen tai muut ihmisten ongelmien kanssa työskentelevät ammattikunnat. 

Voiko ihminen sairastua sosiaalisesti? Voiko sosiaalisesti sairastunut tulla sosiaalisesti terveeksi? Tätä pohdintaa Susanna Alakoski on tehnyt jo vuosia. Perimmäisenä (sosiaali)poliittisena ongelmana hän pitää sitä, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole onnistunut poistamaan köyhyyttä, joka hänen omien kokemustensa ja lukuisten tutkimusten mukaan merkittävästi vähentää mahdollisuuksia hyvään elämään.   

Erinomainen vastaanotto

Kirja on saanut erinomaisen vastaanoton Ruotsissa. Moni on todennut, että vihdoinkin sosiaalityöstä puhuvat työntekijät ja asiakkaat yhdessä, kertoo Alakoski.  

Sosiaalisessa mediassa on kuulunut myös kommentteja, jossa on kaivattu kriittisyyttä.  

– Minä mietin myös tätä kysymystä. Monenlaista kritiikkiä on kuitenkin jo olemassa, sitä tarjoavat sosiaalityön tutkimus ja journalismi. Tutkimuksen tehtävä on nimenomaan problematisoida ja ottaa kriittinen katse.  Epäonnistuminen antaa tarpeellisen ja tärkeän perspektiivin työhön. Mediasta voimme lähes joka viikko lukea tapauksista, joissa asiat ovat menneet huonosti tai hyvin huonosti. Olen itsekin kirjoittanut kriittisiä artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin. Tällä kertaa halusin tehdä jotakin muuta. 

Alakoski muistuttaa, että Ruotsissa on koulutettu sosiaalityöntekijöitä vuodesta 1921. Yli sadan vuoden aikana tehtyyn työhön mahtuu paljon kertomisen arvoisia onnistumisia. 

Kirjan ympärille on luotu lukupiirejä.

Kirjan ilmestyttyä sen ympärille on luotu sosiaalityöntekijöille ja sosiaalipoliitikoille lukupiirejä, joihin kirjoittajat osallistuvat. Luentoja kirjan teemoista on järjestetty verkossa ja livenä, samoin radio-ohjelmia. Kirja oli esillä sosiaalijohtajapäivillä ja on Ruotsin sosiaalityöntekijäjärjestön Akademikerförbundet SSR:n tulevien sosionomipäivien (Socionomdagarna) ohjelmassa.Myös Ruotsin poliittisen kesätapahtuman Almedal-viikon ohjelmassa kirja oli esillä. 

Susanna Alakoski toivoo, että myös poliitikot löytävät kirjan.  

Alakosken haaveet menevät pidemmällekin. 

– Toivon, että kirjan pohjalta tehdään televisiosarja, jonka pääosassa on lopultakin sosiaalityöntekijä, ei poliisi. 

Kirjoitus perustuu Susanna Alakosken sähköpostihaastatteluun sekä kirjoituksessa mainittuihin verkkoluentoihin, joihin kirjoittaja on osallistunut.  

Susanna Alakoski (red.), Lyckade ärenden i socialtjänsten. Natur & Kultur, Stockholm. ISBN 978-91-27-47037-8 

Kristiina Koskiluoma