Diginatiivius on myytti, siksi mediakasvatusta tarvitaan taaperosta teiniin. Siihen on syytä kiinnittää huomioita myös varhaiskasvatuksessa ja lastensuojelussa.
Lapsemme syntyvät tänä päivänä keskelle digitaalista mediakulttuuria, mutta taidot siinä luovimiseen opitaan kasvattajilta.
Suurimalla osalla koululaisista kulkee oma älylaite taskussa tai repussa, ja he seikkailevat digimaailmassa omin päin. He katselevat videoita, pelaavat, ottavat kuvia ja videoita.
Teini-ikäiset käyttävät mediaa monipuolisesti ja runsaasti. Vuoden 2022 Some ja nuoret -kysely mukaan 13–17-vuotiaat kuluttavat aikaa sosiaalisessa mediassa noin 20 tuntia viikossa, eniten WhatsAppin, YouTuben, Snapchatin, TikTokin, Instagramin ja Spotifyn parissa.
Taaperoiden mediankäyttöä on sen sijaan tutkittu vasta vähän Suomessa.
Se tiedetään, että valtaosa alle kolmivuotiaista katselee videoita ja lastenohjelmia, pelaaminen on vielä tässä iässä selvästi harvinaisempaa.
Siinä vaiheessa, kun lapsi saa oman mobiililaitteen on hän paremmin turvassa, jos hänellä on jo mediataitoja selviytyä ilman aikuista.
Ei tarvita teknisiä laitteita
Mediataitoja on neljä: vuorovaikutustaidot, kriittiset tulkintataidot, turvataidot sekä luovat ja esteettiset taidot.
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) mediakasvatuksen erityisasiantuntija Saara Salomaan mukaan alle kouluikäisten kanssa tärkeintä on suhtautua mediaan uteliaasti ja tutkivasti, oli kyse sitten kuvakirjan kuvasta, lehden uutisesta tai pelistä.
– Mediakasvatus oli olemassa jo paljon ennen uusimpia medialaitteita eikä mediakasvatukseen välttämättä teknisiä laitteita tarvita.
– Pienten kanssa olisi hyvä lähteä liikkeelle esimerkiksi kuvien ja satujen pohtimisesta ja tutkimisesta, Salomaa suosittelee.
Media tihkuu lasten elämään lastenohjelmien ja pelien kautta: muumit ja Angry Birdsit kuuluvat puheissa ja näkyvät leikeissä. Tuttuja hahmoja voi hyödyntää mediakasvatuksessa.
Mediakriittisyys ei tarkoita mediavastaisuutta.
Lapsen kiinnostusta erilaisiin viesteihin ja maailmantapahtumiin, tiedonhakuun sekä omaan tekemiseen voi Salomaan mielestä ruokkia monin tavoin. Verkosta voi hakea yhdessä tietoa vaikkapa eläimistä tai säästä. Lapselle luontaiset tavat toimia, kuten leikkiminen, liikkuminen ja taiteellinen ilmaisu, voidaan valjastaa myös mediakasvatukseen.
– Yhdessä voidaan keksiä mediaan liittyvää tekemistä, kuten valokuvien ottaminen, omien tarinoiden kirjoittaminen, omat paperiset lehdet tai julisteet. Näin lapset saavat kokemusta itse tekemisestä ja saavat omaa ääntään esiin.
Salomaan mielestä on sääli, että mobiililaitteisiin liittyvät huolet dominoivat keskustelua.
– Mediakriittisyyttä ja kyseenalaistamista kaivataan, mutta se ei tarkoita mediavastaisuutta. Lapsen kanssa pohditaan ikätasoisesti, mikä voi olla totta, mikä tarua, turvallisuusnäkökulmaa unohtamatta. Tärkein taito on opettaa lapsi kääntymään aikuisen puoleen, jos vastaan tulee jotakin hämmentävää.
Medialukutaidon perustaidoista, esimerkiksi kyvystä ymmärtää, että mediasisällöt eivät synny itsestään, vaan aina jonkun tekeminä, on hyötyä myös median muuttuessa.
Utelias ote tekoälyyn
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kasvattajia kehotetaan ohjaamaan lapsia vastuulliseen mediankäyttöön: ottamaan huomioon oma ja toisten hyvinvointi.
– Se on hyvä ohjenuora. Päiväkodeissa sitä voi harjoitella esimerkiksi niin, että kysytään aina toiselta lupa ennen kuin otetaan kuva, Salomaa sanoo.
Tekoälyäkin kannattaa tutkia uteliaasti, Salomaa kertoo.
– Sitä voi käyttää mielikuvitusta ruokkivalla ja luovalla tavalla. Piirrosohjelmalle voi antaa tehtäväksi esimerkiksi luoda hevoshahmon, jolla on siivet ja kolme päätä.
Mediakasvatuksesta on syytä jutella myös huoltajien kanssa. Jos mediasta on totuttu puhumaan myönteiseen sävyyn, myös huoli lapsen mediankäytöstä on helpompi nostaa esiin. Useinhan vanhemmat kyselevätkin kasvattajilta sopivasta ruutuajan määrästä.
Salomaan mukaan minuuttien kyttäämistä oleellisempaa on seurata, mitä lapsi ruudulla tekee ja kenen kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapsi voi olla määrättömiä aikoja ruudulla ilman haittaa.
– Mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän päivään mahtuu ruutua. Pienimpien ei pitäisi touhuta median kanssa pitkiä aikoja itsekseen, sillä kehittyäkseen lapsi tarvitsee vuorovaikutusta muiden kanssa. Aikuinen on vierellä juttelemassa ja sanoittamassa sisältöä. Mediankäytön pitäisi mieluummin olla pieni yhteinen hetki.
Diginatiivius on myytti
Salomaa pitää koululaisten suurimpana haasteena oppia pikkuhiljaa säätelemään mediankäyttöään sekä tunnistamaan, minkälaiset asiat ovat itselle hyväksi.
– Mitä pienempi lapsi, sitä isompi on aikuisen velvollisuus määritellä se. Harmillisen monet jopa ammattikasvattajista uskovat yhä diginatiivimyyttiin ja ajattelevat, etteivät lapset kaipaa heidän neuvojaansa, koska ovat luonnostaan niin taitavia.
Harha voi syntyä siitä, että lapset käyttävät paljon digilaitteita – ja sitähän ihminen oppii, mitä harjoittelee. Toisaalta sovellukset ovat helppokäyttöisiä: tarvitsee vain tökätä ruutua.
– Jos lapsi näyttääkin pyyhkivän ruutua taitavanoloisesti, se ei tarkoita vielä sitä, että hänellä on kriittisen ajattelun kykyä tai itsehillintää rajoittaa omaa mediankäyttöään – puhumattakaan tietämystä mediasisällön vaikutuksista itseensä.
Lastensuojelutaustaiset nuoret erityisen haavoittuvassa asemassa
Mediakasvatus on tärkeää teineillekin, sillä he viettävät paljon aikaa somessa ja se on heidän kasvuympäristönsä.
– Emmehän päästä heti taaperoakaan yksin liikenteeseen, kun hän oppii teknisesti pyöräilemään, huomauttaa Anni Pätilä, Sua varten somessa -tiiminvetäjä ja seksuaalineuvoja.
Lastensuojelulain (2004/2017) mukaan, jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Päihteiden ja huumeiden helppo saatavuus lasten käyttämien some-kanavien kautta on pelottavan helppoa. Seksuaalisiin tekoihin houkutteleminen (grooming) sekä vastikkeellinen grooming eli seksualisoivien kuvien tai videoiden pyytäminen alaikäisiltä päihteitä tai rahaa vastaan, ovat nopeasti kasvavia seksuaalirikollisuuden alalajeja.
– Erityisen haavoittuvassa asemassa verkossa ovat lastensuojelutaustaiset nuoret, sanoo Angelica Knutti, joka työskentelee digitaalisen nuorisotyön asiantuntijana Sua varten somessa. Hänellä on kokemusta myös lastensuojeluyksiköissä työskentelemisestä.
Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön
Pätilä ja Knutti törmäävät työssään siihen, että joskus myös nuoret itse syyllistyvät ymmärtämättään jopa seksuaaliväkivaltaan.
Alastonkuvien eli nudejen lähettäminen kuuluu nuorten seksuaalikulttuuriin. Se ei ole rikollista samanikäisten alaikäisten kesken, jos siihen on molempien suostumus. Sen sijaan nudejen levittäminen muille sekä niiden avulla kiusaaminen tai kiristäminen on rikollista.
Pätilän ja Knuttin lääke rikosten ehkäisemiseksi on mediaan liittyvä seksuaali-, vuorovaikutus- ja tunnetaitokasvatus.
Verkko on tärkeä sosiaalinen ympäristö
Riskien vuoksi olisi väärin kieltää somen käyttö nuorelta kokonaan, sillä samalla kiellettäisiin hänen mahdollisuutensa itseilmaisuun, sananvapauteen ja sosiaaliseen kehitykseen.
– Verkko on nuorille tärkeä sosiaalinen ympäristö ja heidän pitää saada rakentaa identiteettiään yhteydessä toisiin nuoriin. Heillä on oikeus paitsi suojaan, myös yksityisyyteen, sanoo Pätilä.
Tarvitaan siis tasapainoilua valvonnan, rajoitusten ja median mahdollisuuksien välillä. Parasta on keskustellen sopia pelisäännöistä yhdessä nuoren kanssa. Voi punnita riskejä ja mahdollisuuksia sekä harjoitella erilaisia tilanteita.
Seksuaalista väkivaltaa kokeneiden häpeä ja syyllisyys jarruttavat kokemuksista puhumista, joka muutenkin on nuorille vaikeaa.
– Monet lastensuojeluyksiköissä asuvista nuorista eivät ole tottuneet luottamaan aikuisiin. He eivät uskalla kertoa verkossa kohtaamastaan seksuaaliväkivallasta, koska pelkäävät puhelimen pois ottamista. Nuori voi kokea sen rangaistuksena puhumisesta, muistuttaa Knutti.
Lisätietoja:
Sua varten somessa on Loisto setlementti ry:n ja Nicehearts ry:n yhteinen toiminto, joka tarjoaa tukea nuorten suosimilla somekanavilla – samoilla alustoilla, jossa häirintää, ahdistelua ja kiusaamista tapahtuu. Tukea annetaan yksityisviestein ja somekanavien keskusteluissa. suavartensomessa.fi
KAVI:n mediakasvatusopas varhaiskasvatuksen ammattilaisille: mediataitokoulu.fi/kuuluukuvaan.pdf
Ahonen, V. & Hartikainen N. Mediakasvatus lastensuojeluyksikössä – opas sosiaalisesta mediasta, vinkkejä ja toimintamalleja ohjaajille työn tueksi. 2022. Opinnäytetyö. Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
Digiturvataitoja oppimaan
Uudessa Digiturvataitoja lapsille -oppimateriaalissa opetetaan lapsille turvallista toimimista ja käyttäytymistä digitaalisessa ympäristössä. Opas perustuu turvataitokasvatukseen.
– Digiturvataitojen avulla ennaltaehkäistään lapsiin kohdistuvaa digitaalista väkivaltaa, kiusaamista, syrjimistä, houkuttelua tai seksuaalista hyväksikäyttöä siten, että vahvistetaan lapsien omia voimavaroja ja opetetaan hänelle selviytymistaitoja netissä tapahtuviin turvallisuutta uhkaaviin tilanteisiin, kertovat oppaan toimittajat, turvataitokouluttajat Minna Andell ja Mirja Ylenius-Lehtonen.
Materiaali sisältää turvataitokasvatuksen perusteita sekä esimerkiksi tietoa erilaisista verkossa tapahtuvista lasta vaarantavista ilmiöistä ja niiden tunnistamisesta. Se sisältää myös ohjeistuksia kasvattajille, tehtäväsivuja sekä kotitehtäviä lapsille.
Oppimateriaali on laadittu käytettäväksi 5–12-vuotiaiden lasten ryhmissä, mutta sitä voi soveltaa myös tätä nuoremmille ja vanhemmille. Materiaali on suunnattu lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisilla varhaiskasvatuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Digiturvataitoja lapsille on Tunne- ja turvataitoja lapsille -oppimateriaalin itsenäinen lisäosa. Se on toteutettu osana THL:n koordinoimaa Barnahus-hanketta.
Lataa ilmaiseksi: Digiturvataitoja lapsille. Andell, Minna; Ylenius-Lehtonen, Mirja, 2024.
Painetun version oppaasta voi ostaa THL:n kirjakaupasta.
