Oululainen varhaiskasvatuksen sosionomi Sanna Leinonen on ollut mukana perustamassa vakasosionomien ryhmää, jossa pohditaan yhdessä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvaan liittyviä asioita ja kysymyksiä. Kuva: Janne-Pekka Manninen
Suomen suurimmat kaupungit etsivät yhteisiä raameja varhaiskasvatuksen sosionomien tehtäväkuvalle. Oulussa sosionomien perustama ryhmä jakaa tietoa, tsemppiä ja tukea työssä oleville ja vasta aloittaville kollegoilleen.
Sanna Leinonen on yksi kolmesta varhaiskasvatuksen sosionomista, joka työskentelee Oulussa Hanhenmarssin päiväkodissa.
Leinonen aloitti työnsä Hanhenmarssissa vuonna 2022. Samaan aikaan viiden lapsiryhmän päiväkotiin rekrytoitiin Leinosen lisäksi kaksi muutakin sosionomia. Leinonen on pyrkinyt kehittämään aktiivisesti varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvaa sekä yksikkönsä, että Oulun kaupungin tasolla.
– Meidän päiväkotimme johto on hyvin kehitysmyönteinen ja saimme asiat nopeasti rullaamaan. Tällä tuella olemme voineet tehdä tehokasta kehitystyötä meidän sosionomien kesken, Leinonen sanoo.
Leinonen on ollut mukana Oulun kaupungin työryhmässä, jossa laadittiin varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuva ja työn vaativuuden arvioinnin mittari eli TVA-asteikko.
Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvaa ei ole vielä määritelty laissa, ja käytännöt vaatisivat yhtenäistämistä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Tähän tilanteeseen Leinonen etsii ratkaisuja kollegoidensa ja sidosryhmiensä kanssa.
Leinonen on ehtinyt tehdä kehitystyötä jo laajasti kaupungin alueella ja sen ulkopuolella. Leinonen on luennoinut sosionomin työstä ja tehtäväkuvasta Oulun ammattikorkeakoulussa ja Ylivieskan Centria-ammattikorkeakoulussa sekä Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden esihenkilöfoorumissa.
Hän on myös kouluttanut Oulun itäisellä alueella varhaiskasvatuksen henkilöstöä lastensuojeluilmoituksen tekemisestä ja yhteistyöstä sosiaalipalvelujen kanssa.
Ryhmäkeskustelut tuovat vertaistukea
Yksi tärkeimmistä työkaluista Leinosen mukaan on hänen yhdessä kollegoidensa Arja Karppisen ja Noora Ylinikan alkuvuonna 2025 perustama ryhmä, jossa pohditaan yhdessä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvaan liittyviä asioita ja kysymyksiä.
Ryhmä kokoontuu säännöllisesti joka toinen kuukausi kasvotusten, minkä lisäksi keskustelua käydään jatkuvasti eri kanavilla.
– Kaikki lähti meidän kolmen ajatuksestamme löytää muita sosionomeja ja yhdistää voimamme ammatillisen vahvistumisen ja vertaistuen merkeissä. Perustimme ryhmämme itäisen alueen varhaiskasvatuksen aluepäällikön luvalla ja sille on selvästi kysyntää, Leinonen sanoo.
Toukokuun alun tapaamisessa oli jo parisenkymmentä mukana ja lisää on tulossa jatkuvasti. Ryhmässä on mukana sosionomeja, alan opiskelijoita sekä itäisen alueen päiväkotiyksiköiden johtajia. Tapaamisissa on käsitelty varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvaa ja koottu hyväksi havaittuja työtapoja.
– Tarkoituksemme on konkretisoida asioita ja vastata aitoon tiedontarpeeseen. Sosionomin tehtäväkuva oli kirjattu aikaisemmin hyvin ylätason tekstinä. Me pureudumme siihen, mitä työ on oikeasti eri yksiköissä ja erilaisissa tilanteissa, Leinonen selvittää.
Ryhmän työ on herättänyt kiinnostusta myös oppilaitoksissa. Oulun ammattikorkeakoululta on tullut Leinoselle toive perehdytyskansion kokoamisesta aloittaville ja työssä toimiville sosionomeille.
– Aloittavan sosionomin ei tarvitsisi enää keksiä kaikkea alusta asti vaan hän voi käyttää laatimaamme materiaalia eri tilanteissa, Leinonen sanoo.
Aidosta osallisuudesta huolehdittava
Eräänä toukokuisena keskiviikkoaamuna Leinonen aloittaa päivän ryhmätilassa nelivuotiaiden kanssa yhteislaululla, minkä jälkeen lapset jakautuvat pienempiin ryhmiin puuhailemaan ohjaajien kanssa, askartelemaan ja leikkimään.
Leinosen “nelikot” istuvat pöydän ääreen miettimään pyöräilykypärän käyttämisen tärkeyttä. Lyhyen eläinhahmojen kautta kerrotun tarinan jälkeen nelivuotiaat juttelevat hetken pyöräilystä.
Sen jälkeen he värittävät ja koristelevat tarroilla yhdessä värityskuvia kypärästä ja jakavat tähtitarroja toisilleen. Kaveritaitojen opettaminen onkin tärkeä sosionomin työhön kuuluva asia.
Sosionomi huolehtii siitä, että lasten aito osallisuus toteutuu ryhmässä. Hän katsoo toimintaa, sen suunnittelua ja toteutusta osallisuuden ja hyvinvoinnin linssien läpi.
– Syrjäytymistä ehkäisevien asioiden toteutuminen on valtavan tärkeää eikä niitä voi liiaksi korostaa. Minut on koulutettu tunnistamaan riskitekijöitä lapsen elämässä ja arjessa ja tukemaan lapsen kasvua. Siksi pyrin rakentamaan hyvän keskusteluyhteyden huoltajien kanssa, Leinonen sanoo.
Moniammatillisia tiimejä tarvitaan
Osallisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat paitsi lakiin kirjattuja asioita, myös perusarvoja varhaiskasvatuksessa.
Helsingissä näitä pidetään erittäin tärkeinä ja sosionomien roolia niissä merkittävänä, sanoo Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi.
– Sosionomit toimivat lapsiryhmässä juuri tästä näkökulmasta ja vastaavat lapsen hyvinvoinnin riskitekijöiden tunnistamisesta. Meillä on paljon vieraskielisiä perheitä ja sosionomit voisivat olla luontevasti linkkinä neuvolayhteistyön ja muiden palvelujen välillä. Sosionomien osaamista on juuri tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen ja kehittäminen ja sitä haluamme korostaa, Kemppi sanoo.
Kempin mukaan Helsingissä tavoitellaan systemaattisesti moniammatillisia tiimejä varhaiskasvatukseen. Ensimmäinen sosionomin tehtäväkuva on otettu pääkaupungissa käyttöön jo viisi vuotta sitten ja kaupunki on järjestänyt Kempin mukaan alusta asti omia verkostotapaamisia sosionomien ja esihenkilöiden sekä muiden sidosryhmien välillä.
Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi on koulutukseltaan itsekin sosionomi (AMK ja YAMK). Hän kertoo, että Helsingissä ensimmäinen varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuva on otettu käyttöön jo viisi vuotta sitten. Kuva: Jyrki Komulainen
Helsinki päivitti oman TVA-asteikkonsa hiljattain ja sen tarkoituksena on nimenomaan vahvistaa sosionomin roolia moniammatilisessa tiimissä ja tuoda paremmin näkyviin sosionomin ammatilliset vahvuudet ja vastuut.
Pitkäjänteisen työn tarkoituksena on ollut kirkastaa sosionomin tehtäväkuvaa ja jakaa tietoa.
– Esihenkilötkin tarvitsevat omaa koulutustarjontaa. Kaikissa yksiköissä ei ole vielä ollut sosionomeja ja jos itsellä ei ole kokemusta tai tietoa sosionomien työstä, on vaikea perehdyttää ja tukea uusia sosionomeja, Kemppi pohtii.
Helsingissä on ollut pitkään henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa ja kaupungissa on ryhdytty selvittämään, miten palvelujen saatavuus pystytään takaamaan.
Sitä varten tehdään tiivistä yhteistyötä pääkaupunkiseudun oppilaitosten kanssa sekä varhaiskasvatusjohtajien kesken.
– Kentältä kantautuva viesti on selvä. Työntekijät ja esihenkilöt ovat olleet erittäin tyytyväisiä sosionomien osaamiseen, ja heitä halutaan lisää moniammatillisiin tiimeihin. Helsingissä onkin jatkuva haku avoinna sosionomin tehtäviin, Kemppi sanoo.
Kunnianhimoinen tavoite
Uutena kehitystyökaluna on kuutoskaupunkien eli Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen, Turun ja Oulun varhaiskasvatusjohtajien allianssityöryhmä, jonka tehtävänä on luoda ratkaisuja korkeakoulutettujen työntekijöiden pulaan.
On laskettu, että vuoteen 2032 mennessä kuutoskaupungeissa tarvitaan 8000 korkeakoulutettua työntekijää varhaiskasvatuksessa, niin opettajia kuin sosionomejakin.
Pääministerin perustamalta allianssityöryhmältä odotetaan paikallisten toimenpiteiden lisäksi yhteisiä kuutoskaupunkien raameja, joiden avulla vahvistetaan sosionomien saatavuutta päiväkoteihin ja selkiytetään sosionomin tehtäväkuvaa.
Tavoite on kunnianhimoinen ja valtio on antanut siihen myös rahaa.
– Kuutoskaupungit ovat saaneet valtiolta kuuden miljoonan euron erityisavustuksen. Tällä rahalla hankimme tilauskoulutuksia kaupunkiemme lastenhoitajille. Koulutamme osasta opettajia ja osasta sosionomeja. Tavoite on käynnistää koulutukset kaupungeissa viimeistään vuonna 2026. Ensin on pilottivuosi, ja jos hanke toimii, niin sitä jatketaan vuosittain. Tällä tavalla vuoteen 2032 mennessä saataisiin 2000 korkeasti koulutettua varhaiskasvatuksen työntekijää kuutoskaupunkehin, Kemppi laskee.
Arjen voimavara
Oulussa Sanna Leinonen jatkaa ryhmätyötä kollegoidensa kanssa. Leinosen mukaan ryhmälle toivotaan mahdollisimman paljon tapaamisia kasvokkain, vaikka Teams ja Signal ovatkin hyviä viestikanavia.
Syksyn teemat ovat selvillä: osallisuus, hyvinvointi, voimavarat ja yhteisöllisyys.
– Olemme nostaneet ne Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvasta. Syksyllä kokoamme perehdytyskansioon materiaalia eli tuotamme mahdollisimman paljon konkreettista tietoa työstämme ja siihen kuuluvista asioista, esimerkiksi lapsiperhepalveluista ja palvelujärjestelmästä. Olisi mahtavaa saada koko Oulun kaupungin vaka-sosionomien yhteisö koolle kerran kaudessa, Leinonen kertoo.
Leinosen mukaan ryhmän olemassaolo on pelkästään voimavara arjessa.
– Myönnän, että elämme onnellisten tähtien alla omassa yksikössämme. Olisimmeko saaneet tätä ponnistusta aikaiseksi, jos meitä ei olisi kolmea sosionomia samassa yksikössä? Sympatiat menevät kyllä heille, jotka ovat yksin sosionomina isossa yksikössä. Saamme ryhmässä jatkuvasti tsemppiä toisiltamme ja oppia hyvistä käytännöistä. Soisin kaikille tällaisen yhteisön, edes virtuaalisesti.
