Lastensuojelun Keskusliitto ja ammattikorkeakoulut haluavat lisätä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välistä yhteistyötä, jotta lapset ja perheet saisivat tukea nykyistä aikaisemmin.
Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välistä yhteistyötä on syytä kehittää. Tätä mieltä on erityisasiantuntija Kaisu Muuronen Lastensuojelun Keskusliitosta.
– Kasvatuksen ja oppimisen lisäksi varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli lasten hyvinvoinnin edistämisessä ja vanhemmuuden tukemisessa, ja sitä pitäisi tuoda nykyistä enemmän esiin.
Muuronen uskoo, että yhteistyön lisääminen hyödyttäisi sekä päiväkodeissa ja lastensuojelussa työskenteleviä että lapsia ja heidän vanhempiaan. Nykyisellään yhteistyö varhaiskasvatuksen, sosiaalihuollon ja lastensuojelun välillä sujuu Muurosesta vaihtelevasti.
– Se toimii hyvin niissä kunnissa, joissa on luotu yhteneväiset toimintatavat.
Hyvinvointialueuudistus sekoitti vanhoja, hyviä käytäntöjä, mikä osaltaan on haastanut varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyötä, Muuronen huomauttaa.
– Tärkeintä olisi luoda konkreettisia ja selkeitä käytänteitä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyön parantamiseksi, jotta lapset ja perheet saisivat tukea nykyistä aikaisemmin.
Muuronen muistuttaa, että varhaiskasvatus on yksi niistä harvoista palveluista, jossa työntekijät kohtaavat pienet lapset ja heidän vanhempansa kattavasti ja säännöllisesti.
– Säännölliset kohtaamiset luovat luottamusta perheiden suuntaan. Työntekijöille ne ovat ainutlaatuisia paikkoja, joissa he voivat tunnistaa perheiden haasteita.
Hyvinvointialueuudistus sekoitti hyviä käytäntöjä.
Muuronen toivoo, että päiväkotien ammattilaiset rohkaistuisivat ottamaan vaikeita asioita puheeksi lasten vanhempien kanssa.
– Kun ammattilaiset tuovat huolenaiheensa esiin avoimesti, mutta kunnioittavasti jo silloin, kun ongelmat eivät ole vielä isoja, perheen on helpompi ottaa apua vastaan.
Päiväkotien vanhempainilloissa voisi käsitellä lasten ja perheen hyvinvointiin liittyviä teemoja, kertoa perheille tarjolla olevasta tuesta tai pyytää paikalle esimerkiksi lastensuojelun työntekijöitä esittäytymään ja kertomaan työstään, Muuronen ehdottaa.
– Varhaiskasvatuksen sosionomit toimivat linkkeinä sosiaalipalveluihin.
Lastensuojelun kokonaisuus opinnoissa vaihtelee
Lastensuojelun keskusliitto lähestyi viime vuoden lopulla Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkoston (SOAMK) varhaiskasvatuksen alatyöryhmää hankeidealla.
– Kunhan sopiva rahoituskanava aukeaa, aiomme hakea rahoitusta yhteiselle hankkeelle, jonka yhtenä osana on varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteistyö, kertoo työryhmän puheenjohtaja, lehtori Petteri Väkiparta Tampereen ammattikorkeakoulusta (TAMK).
Hänestä on tärkeää, että varhaiskasvatuksessa ymmärretään, mitä lastensuojelussa tehdään ja päinvastoin. Hankkeen työnimi on Varhaiskasvatus ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä.
Varhaiskasvatus ei ole vain kasvatusta ja opetusta, sillä vaka-sosionomit tarjoavat lapsille ja perheille myös sosiaalista tukea, Väkiparta muistuttaa.
Yksinkertaisimmillaan se on lapsen itsetunnon tukemista, lasten vertaissuhteista huolehtimista ja toiminnallisten vanhempainiltojen järjestämistä.
Vaka-sosionomien opintoihin kuuluu lastensuojelun kokonaisuus, mutta sen laajuus vaihtelee ammattikorkeakouluittain. Väkiparran mukaan ammattikorkeakoulut aikovat yhtenäistää ja vahvistaa opintoja lastensuojelun osalta.
– Vaka-sosionomien on hyvä tietää, miten ohjata perhettä eteenpäin, jos varhaiskasvatuksen tukitoimet eivät riitä.
Väkiparran mukaan tiedonkulku on iso kompastuskivi varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välisessä yhteistyössä. Varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat, että he eivät saa sosiaalityöntekijöiltä tarpeeksi tietoa perheestä, hän sanoo.
– Ymmärrän, että sosiaalityöntekijät kertovat varhaiskasvatukseen vain tarpeellisen ja olennaisen tiedon. Siinä he toimivat ihan oikein, mutta varhaiskasvatuksessa olisi silti hyvä tietää ainakin jollain tasolla, mitä perheessä on meneillään.
Viime kädessä se on kuitenkin sosiaalityöntekijöiden päätettävissä, mikä on olennaista tietoa, Väkiparta sanoo. Hän haluaisi, että tiedonkulku olisi yksi sivujuonne tulevassa hankkeessa, sillä siihen liittyvät kysymykset luovat nykyisellään jännitteitä eri ammattiryhmien välille.
Tavoitteena on, että hankkeelle päästäisiin hakemaan rahoitusta jo syksyn aikana. Väkiparta toivoo, että mukaan saataisiin myös kuntia ja hyvinvointialueita.
Päiväkodeilla korkea kynnys ottaa yhteyttä
Päiväkodin työntekijöillä on usein korkea kynnys ottaa yhteyttä lastensuojeluun, sanoo Helsingin kaupungilla työskentelevä lastensuojelun sosiaalityöntekijä Satu Niemelä.
– Päiväkodeissa yritetään usein ratkoa lasten tilanteita ensin itse, vaikka niistä kannattaisi aina soittaa reaaliaikaisesti lastensuojelun päivystykseen ja konsultoida sosiaalityöntekijää.
Jos puhelussa päädytään tekemään lastensuojeluilmoitus, ei se tarkoita sitä, että lapsesta tulisi automaattisesti lastensuojelun asiakas, Niemelä muistuttaa.
– Jos lapsi oireilee vain päiväkodissa, silloin pitää miettiä, miten siellä pystytään tukemaan häntä. Jos taas kotona on väkivaltaa, silloin lastensuojelu on oikea osoite.
Tiedonkulku on iso kompastuskivi.
Niemelä toivoisi kuulevansa erityisesti niistä lapsista, joiden arki on epätasaista. Se näkyy esimerkiksi siinä, että lapsi tulee päiväkotiin milloin sattuu tai hänellä on paljon poissaoloja.
– Se todennäköisesti kertoo siitä, että perheellä on haasteita arjen hallinnassa eivätkä arjen struktuurit ole kunnossa. Minulle se viestii, että lapsi voi tarvita suojelua.
Tällaisista lapsista Niemelä kuitenkin kuulee turhan harvoin. Yhtenä syynä saattaa olla työntekijöiden suuri vaihtuvuus.
– Silloin lasten arjen epätasaisuus jää päiväkodissa helposti huomaamatta. Kaikki päiväkodeissa eivät myöskään tiedä lastensuojelulain mukaisesta ilmoitusvelvollisuudestaan.
Tiiviimpi yhteistyö palvelisi lapsen etua
Tieto ei kulje erityisen hyvin myöskään lastensuojelusta varhaiskasvatukseen. Sosiaalityöntekijät eivät automaattisesti kerro lapsen lastensuojelun asiakkuudesta päiväkotiin, ja joskus vanhempi saattaa sen kieltääkin, Niemelä sanoo.
– Siitä huolimatta sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa olla yhteydessä päiväkotiin. Jos lapsen arki ei vaarannu, silloin me emme yleensä ota päiväkotiin yhteyttä.
Jos vanhemmat ovat yhteystyöhaluisia, on varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välinen yhteistyökin yleensä mutkaton, Niemelä sanoo.
Hänen mukaansa nykyistä tiiviimpi ja avoimempi yhteistyö varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun välillä palvelisi erityisesti lapsen etua. Hän uskoo, että lastensuojelun asiakkaina olevat lapset hyötyisivät siitä, että päiväkodissa tiedettäisiin asiakkuudesta.
– Silloin työntekijät ehkä katsoisivat lapsen arkea vähän eri silmin. Joskus joku päiväkodissa tehty pieni havainto voi olla se meiltä puuttuva palanen.
Perheillä oikeus yksityisyyteen
Osa vanhemmista kertoo varhaiskasvatuksen työntekijöille lapsensa lastensuojelun asiakkuudesta ja osa ei, sanoo Tampereen kaupungilla varhaiskasvatuksen sosionomina työskentelevä Johanna Lahdensivu.
– Harva vanhempi ottaa sen puheeksi aloituskeskustelussa. Se saattaa tulla esiin jossain kohtaa myöhemmin, kun vanhemmat alkavat luottaa päiväkodin työntekijöihin.
– Varhaiskasvatus ja esiopetus ovat iso osa lapsen elämää. Siksi meidän olisi päiväkodissa hyvä tietää, jos lapsen perheessä tapahtuu jotain isoja asioita.
Lahdensivu sanoo ymmärtävänsä, että sosiaalityöntekijöillä on tiukka salassapitovelvollisuus ja että perheillä on oikeus yksityisyyteen. Hän kuitenkin kuulisi mielellään joko vanhemmilta tai sosiaalityöntekijältä, jos perhettä on kohdannut jokin kriisi.
– Sitä ei tarvitse avata sen enempää. Riittää, että tiedän, että perheessä on jokin vaikea tilanne. Tieto auttaa minua ymmärtämään lapsen käytöstä ja tukemaan häntä.
Tarvittaessa Lahdensivu keskustelee vanhempien kanssa THL:n kehittämän Lapset puheeksi -menetelmän avulla tai ohjaa heidät varhaiskasvatuksen erityissosionomin juttusille.
Jos Lahdensivu tietää lapsen sosiaalihuollon asiakkuudesta, hän voi tarvittaessa olla suoraan yhteydessä lapsen sosiaalityöntekijään.
Tiiviimpi yhteistyö olisi lapsen edun mukaista.
– Myös sosiaalityöntekijä saattaa soittaa minulle ja kysyä lapsen käytökseen, hyvinvointiin ja oppimiseen liittyvistä asioista tai osallistua lapsen vasu-keskusteluihin, Lahdensivu kertoo.
Jos joku lapsista tuottaa päiväkodissa huolestuttavaa puhetta, hän ei epäröi tarttua puhelimeen ja soittaa lastensuojelupäivystykseen.
– Koen reagoimisen tärkeäksi, sillä se saattaa olla ainoa kerta, jolloin lapsi puhuu asiasta. Päivystyksestä tulee yleensä hyvä ohjeistus, miten toimia.
Lahdensivu uskoo, että lastensuojelun kanssa tehtävästä yhteistyöstä tulee lähivuosina entistä toimivampaa, kun vaka-sosionomin työnkuva kehittyy.
– Vaka-sosionomit vastaavat jatkossa entistä selvemmin siitä, että perheet saavat oikea-aikaista apua ja tukea. Heidän tehtävänänsä on ohjata perheet oikeiden palveluiden piiriin.
Meeri Ylä-Tuuhonen
