Tekoäly on saapunut sosiaalialan arkeen, erityisesti kirjaamisen tueksi. Useilla alueilla pilotoidaan nopeasti kehittyviä työkaluja. Samalla herää kysymyksiä siitä, miten tekoäly muuttaa alan käytäntöjä, ajattelua ja ammatillista roolia.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on puolen vuoden ajan pilotoitu tekoälyassistenttia kirjaamisen tukena.
Asiakasohjausjohtaja, sosiaalityöntekijätaustainen Jenni Kiviluoto on ollut mukana kehittämässä laajasti alueen palveluita, ja tekoälyn hyödyntäminen on yksi hänen vastuualueistaan.
Kiviluoto kertoo, että tekoälyassistentin käyttöönottoa on kehitetty tiiviisti yhdessä työntekijöiden kanssa. Kokemukset ovat olleet valtaosin myönteisiä.
– Ratkaisu on koettu hyödylliseksi erityisesti siksi, että se vapauttaa aikaa ja tukee parempaa läsnäoloa asiakastilanteissa.
Työkalu on ollut käytössä asiakasohjauksessa, työikäisten sosiaalipalveluissa, ikääntyneiden gerontologisessa sosiaalityössä, lasten, nuorten ja perheiden palveluissa sekä jälkihuollossa.
Käyttöönottoa ja uusia ominaisuuksia on laajennettu vaiheittain. Ammattilaisilla on mahdollisuus antaa jokaisen käyttökerran jälkeen palautetta niistä asioista, joissa on vielä puutteita tai korjattavaa.
– Se on ollut tärkeää, jotta työkalua on voitu parantaa nopeasti.
Tekoäly litteroinnin apuna
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella kokemukset ovat samansuuntaisia. Siellä on pilotoitu ratkaisua, jossa tekoälytyökalu litteroi työntekijän puheen ja tuottaa sen pohjalta jäsennellyn kirjauksen luonnoksen.
Sosiaalityöntekijä Marika Lintala selvitti pilotin kokemuksia pro gradu -tutkielmassaan työparinsa Essi Puskan kanssa. Tulokset olivat selkeitä: työkalu koettiin ajansäästöä tuovaksi apuvälineeksi, ja suhtautuminen siihen oli pääosin positiivista.
Pilotissa nousi esiin myös kehittämistarpeita, kuten puheentunnistuksen epätarkkuus. Lintala muistaa, että pilotin alkuvaiheessa järjestelmä oli vielä keskeneräinen.
– Tekstiä joutui korjaamaan paljonkin, mutta sittemmin kehitys on ollut nopeaa. Lyhyessä ajassa työkalu alkoi tuottaa laadukkaita kirjauksia.
Ammattilaisella säilyy aina vastuu kirjausten sisällöstä.
Nykyisin työkalu on Lintalalla luontevassa käytössä. Myös asiakkaat ovat ottaneet ratkaisun vastaan myönteisesti. Työkalun käyttöön pyydetään asiakkaan lupa ja heille kerrotaan, että työkalu ei tallenna ääntä, vaan muodostaa tekstiluonnoksen.
Lintala näkee myös, että tekoälyn käyttö tuo asiakastapaamisiin ja kirjauksiin neutraalia sävyä.
– Tekoäly on ikään kuin ulkopuolinen taho, joka kokoaa keskustelun.
Sekä Lintala että Kiviluoto painottavat, että tekoälyn avusta huolimatta ammattilaisella säilyy aina vastuu kirjatusta sisällöstä. Jokaisen kirjauksen jälkeen työntekijä tarkistaa, hyväksyy ja täydentää luonnoksen.
– Kirjaaminen on olennainen osa sosiaalityön ajattelua ja ammatillista jäsentämistä. Samalla on tärkeää miettiä, miten sitä voisi myös helpottaa ja sujuvoittaa, Kiviluoto sanoo.
Keskustelu tekoälystä vaatii selkeytystä
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen gerontologisen sosiaalityön sosiaalityöntekijä Jussi Seppälä on perehtynyt tekoälyyn oma-aloitteisesti vuosien ajan.
Seppälän mukaan keskustelu tekoälystä vaatii selkeytystä jo käsitteellisellä tasolla. Tekoäly on sana, jota käytetään usein huolettomasti, ikään kuin sillä tarkoitettaisiin aina jotakin yksiselitteistä asiaa.
Sosiaalityön moninaisuus vaatii Seppälän mukaan sitä, että ratkaisuja ei voi kopioida suoraan alan sisältä toiselle. Esimerkiksi gerontologinen sosiaalityö ja maahanmuuttajatyö asettavat erilaisia vaatimuksia sille, millaisia tietoja käsitellään, mikä on asiakkaan rooli ja millaista harkintaa tilanteet edellyttävät.
Tekoälyn on ymmärrettävä paitsi kieli, myös työn tarkoitus ja konteksti. Sen käyttö edellyttää oppivia järjestelmiä, joita voidaan kouluttaa erityisalojen tarpeisiin.
– Ihmisetkin ovat erikoistuneet omaan työhönsä. Tekoälyn kanssa pitäisi olla samalla tavalla, Seppälä toteaa.
Myös Kiviluoto painottaa, että järjestelmän pitää oppia nimenomaan sosiaalihuollon rakenteista ja sääntelystä.
– Meillä on rakenteisia asiakirjoja, kuten palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelma. Tekoälytyökalun pitää tunnistaa nämä muodot ja ohjautua niiden mukaan.
Käyttöönotto eri vaiheissa eri puolella Suomea
Kolmen hyvinvointialueen haastattelut osoittavat, kuinka eri vaiheissa tekoälyn käyttöönotto sosiaalipalveluissa ja sen yksiköissä tällä hetkellä on.
Varsinais-Suomen tekoälyassistenttipilotti oli varsin laaja. Siihen on osallistunut yli 500 sosiaalihuollon ammattilaista, ja sen kautta on saatu 15 000 asiakasasiakirjan merkintäluonnosta.
Myös Etelä-Pohjanmaalla tekoälytyökalu on jäänyt käyttöön sosiaalityön arkeen. Marika Lintala toivoo, että vastaavanlainen väline olisi tulevaisuudessa kaikkien sosiaalityöntekijöiden ulottuvilla.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen gerontologisessa sosiaalityössä tekoälyä koskevat keskustelut ovat lisääntyneet, mutta varsinainen käyttöönotto ei ole vielä alkanut. Jussi Seppälän mukaan tarjolla on ollut yleisiä koulutuksia ja kiinnostusta aiheeseen.
– Tiimitason perehdytyksiä ei ole vielä järjestetty. Lähikuukausina on kuitenkin tarkoitus pilotoida sitä, että tekoäly olisi mukana gerontologisen sosiaalityön päivystyksessä, Seppälä kertoo.
Vuoropuhelua hyvinvointialueiden kesken tarvitaan.
Seppälä toivoo, ettei jokainen hyvinvointialue joutuisi kehittämään ratkaisujaan itsenäisesti alusta asti, vaan että kokemuksia ja malleja voitaisiin jakaa laajemmin yhteistyöverkostojen kautta.
Myös Kiviluoto korostaa yhteisen suunnan merkitystä. On tärkeää seurata ja havainnoida, mihin ollaan menossa, varsinkin kun teknologinen kehitys on niin nopeaa.
– Ajattelen, että tämä edellyttää myös vuoropuhelua hyvinvointialueiden kesken.
Kansallisella tasolla yhteistä suuntaa on pyritty rakentamaan kesäkuussa 2025 julkaistulla visiolla, jonka tavoitteena on vaikuttava ja eettinen tekoälyn hyödyntäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Valtion erityistehtäväyhtiön DigiFinlandin liiketoimintajohtaja Jenny Vuollet kertoo, että visiota viedään parhaillaan konkretiaan lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmilla. Hyvinvointialueet ovat osallistuneet vision jalkauttamisen valmisteluun.
– Tekoälyn hyödyntäminen kirjaamisen ja tulkkauksen tukena on tunnistettu yhdeksi korkean potentiaalin kehitysalueeksi, Vuollet sanoo.
DigiFinlandin koordinoimassa SOTE-tekoälyn ekosysteemissä on toteutettu kymmenen tekoälykokeilua eri hyvinvointialueilla.
Vuolletin mukaan kokeiluista saatava hyöty on siinä, että niiden avulla nähdään, mihin kehitystyöhön kannattaa jatkossa panostaa. Lisäksi tulokset ovat kaikkien alueiden yhteistä omaisuutta.
Käyttöön liittyy myös huolia
Vaikka tekoälytyökalujen käytännön hyötyjä on jo havaittu, liittyy käyttöön myös huolia ja kriittisiä kysymyksiä.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella tekoälyassistenttia on pilotoitu suljetussa ympäristössä, ja tietoturvaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Kiviluoto korostaa, että lainsäädäntöä ja ohjeistuksia noudatetaan tarkasti.
– Tällä ei ole mitään tekemistä kaupallisen tekoälyn, kuten ChatGPT:n kanssa. Tietoturva on otettu vahvasti huomioon, ja riskien arviointi on ollut tiivis osa prosessia.
Tekoälyn on ymmärrettävä myös työn tarkoitus ja konteksti.
Seppälä puolestaan pohtii, korostetaanko tietoturvaa joskus liikaakin, jopa niin, että kevyet kokeilut yleiskäyttöisillä tekoälyratkaisuilla jäävät tekemättä. Hän muistuttaa, että asiakkaan tietoja ei saa syöttää avoimiin järjestelmiin, mutta tekoälyä voisi silti hyödyntää esimerkiksi omassa ammatillisessa jäsentämisessä ilman, että asiakkaan tietosuoja vaarantuu.
– Tietoturva on tärkeää, mutta siitä ei pitäisi tulla pelkoa, joka estää oman ajattelun kehittämistä.
Hänen mukaansa suuret kysymykset liittyvät siihen, millaiseksi tekoälyn rooli sosiaalityössä muotoutuu.
– Tekoäly ei saa olla paikka, johon työn hahmottamaton osa vain heitetään. Sen kanssa voidaan kuitenkin yhdessä jäsentää työn sisältöä ja etsiä uusia näkökulmia.
Lintala nostaa esiin toisenlaisen huolen: tekoälyn käyttämättömyyden. Varsinkin jos se johtaa siihen, että ajanpuutteen takia kirjauksia jäisi tekemättä tai ne tehdään puutteellisesti. Silloin vaarantuu asiakastyön jatkuvuus.
– Kirjaaminen on niin keskeistä paitsi työntekijän muistille, myös koko palveluketjun toimivuudelle.
Tekoälystä työpari?
Tekoälyn mahdollisuudet ovat yhä hahmottumassa. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella kehitystä jatketaan uudella Louhi-tutkimushankkeella, jossa tekoälyä hyödynnetään suurten tekstiaineistojen analysoinnissa.
Hankkeen tavoitteena on tunnistaa, mitkä tekijät tekevät työikäisten palvelutarpeen arvioinnista vaikuttavaa ja mihin asiakastyössä tulisi jatkossa kiinnittää huomiota.
Tulevaisuus voi tuoda yllättäviäkin muutoksia työn muotoon. Jussi Seppälän mukaan on vielä vaikea arvioida, mitä kaikkea tekoäly voi tuoda tullessaan, kun ei ole selvää, millaista sosiaalialan työ tulevaisuudessa tulee olemaan.
Seppälä hahmottaa myös konkreettisen tulevaisuusvision, jossa tekoäly toimii työntekijän rinnalla kollegana. ”Kollega” ymmärtää sosiaalityöntekijän työotetta ja sparraa ajattelua.
– Työntekijä voisi käydä tekoälyn kanssa läpi viikon asiakastilanteet, pyytää näkemyksiä ja jäsentää omaa työskentelyään.
Muutos ei kuitenkaan saa irrottautua sosiaalityön perustehtävästä. Kiviluoto muistuttaa, mitä varten tekoälyratkaisuita kehitetään.
– Tarkoitus on helpottaa asiakastyötä ja tukea palveluja. Lopulta tätä tehdään kuitenkin alueen asiakkaille ja asukkaille.
Maija Komonen
