Hollolalaisen Salpakankaan päiväkodin lähiesihenkilö Leena-Kaisa Lehti on koulutukseltaan sosionomi YAMK. Opinnot ovat lisänneet kokonaisuuksien ymmärrystä ja avanneet teoreettista ajattelua. Tutkinto on ollut hyvä pohja johtotehtäviin, hän sanoo.
– Me näemme päiväkodissa lapsista vain pieniä hetkiä. Ja vietämme heidän kanssaan korkeintaan muutamia vuosia. Joskus mietin, miten heillä menee ja miten he pärjäävät esimerkiksi 10 vuoden päästä.
Luotan kuitenkin siihen, että jos me ammattilaiset toimimme eettisesti ja ammatillisesti, heistä voi tulla vaikka mitä, kuten Anssi Kelakin laulaa.
Monet lapsista jäävät Salpakankaan päiväkodissa Hollolassa varhaiskasvatuksen esihenkilönä työskentelevän, Leena-Kaisa Lehden, tuttavallisemmin Kaisa Lehden mieleen.
Lehti on työskennellyt eri tehtävissä Hollolan kunnan varhaiskasvatuksessa yli 30 vuoden ajan. Ura alkoi lastentarhanopettajana. Sittemmin tie vei päiväkodin johtajan viransijaiseksi ja esihenkilöksi. Nykyisessä työssään hän aloitti pari vuotta sitten. Varhaiskasvatuksen lähiesihenkilöä voisi tituleerata myös päiväkodin johtajaksi.
Salpakankaalla Lehti työskentelee tasaveroisena esihenkilönä kollegansa Kirsi Hokkasen kanssa. Työparilla on johdettavanaan 180 lapsen, 13 lapsiryhmän ja 55 työntekijän yksikkö. Kolme ryhmistä toimii tarvittaessa vuorokauden ympäri.
– Kahden esihenkilön malli toimii minusta oikein hyvin. Kollegiaalinen tuki on aina lähellä. Meillä on Kirsin kanssa vierekkäiset työhuoneet.
Lehdellä on vastuullaan puolet henkilöstöstä. Johtokaksikko ei tee päällekkäistä työtä, mutta kumpikin on perillä siitä, mitä toisen rootelissa tapahtuu.
Yli 30 vuotta varhaiskasvatusalalla.
Tarvittaessa he voivat tuurata toisiaan. Se on luontevaa, kun tuntee toisen työt. Yli viikon poissaoloissa he saavat tarvittaessa kiertävän apulaisjohtajan tukea arkeen.
– Jos käsittelemme johonkin tiimiin tai yksittäiseen työntekijään liittyvää mutkikasta asiaa, hoidamme niitä myös yhdessä, koska molempien pitää tietää yksikön asiat.
Hyvin tehty työvuorolista on osa pedagogiaa
Ruokalan äänieristyksen suunnittelua ja työvuorolistoja. Varhaiskasvatuksen esihenkilön tehtävät ovat sangen moninaiset.
– Moni kollega manailee työvuorolistojen tekoa. Minusta se on mielenkiintoista ja matemaattista. Työvuorojen huolellinen suunnittelu on pedagogisen työn väline. Kun tiimi toimii hyvin, se heijastuu lapsiryhmään, Lehti perustelee.
Lehden ja Hokkasen aamut alkavat tavallisesti äkillisten asioiden kuten työntekijöiden poissaolojen hoitamisella. Lehden mukaan Hollolassa sijaistilanne on melko hyvä. Salpakankaalle löytyy niin tuttuja lyhytaikaisia sijaisia kuin tekijöitä pitkiin määräaikaisuuksiin.
Kun esihenkilöt hoitavat sijaisten etsinnän, jää lapsiryhmien aikuisille, lastenhoitajille, opettajille ja sosionomeille, aikaa lasten kanssa tehtävään perustyöhön.
Aamun soittorumban jälkeen päivä voi jatkua, vaikka palavereilla, palkanmaksun tarkistuksilla tai tulevan suunnittelulla.
Sähköpostien lukemisen hän koettaa keskittää yhteen hetkeen. Viestien tulvasta pitää osata tarttua olennaiseen. Kaikkeen ei voi lähteä mukaan.
Esihenkilöt tekevät myös asiakastyötä. He solmivat huoltajien kanssa palvelusopimukset ja sopivat uusien lasten tutustumisesta tuleviin ryhmiinsä.
– Meille on tullut loppuvuodestakin paljon uusia lapsia. Hollolaan on muuttanut paljon perheitä.
Juuri nyt Lehteä työllistävät kehityskeskustelut henkilöstön kanssa.
– Olen luonteeltani aika nopeasti kyllästyvä. Nautin työstä, jossa on haasteita ja vaihtuvia tilanteita. Näin isossa talossa mikään päivä ei toista edellistä, Lehti summaa.
Parasta varhaiskasvatuksen esihenkilön työssä on hänen mielestään hyvinvoiva henkilöstö ja ilo käytävällä vastaan tulevien lasten silmissä.
YAMKista hyvä pohja johtotehtäviin
Lehti on innokas opiskelija. Opiskelua voisi luonnehtia hänen harrastuksekseen, josta on ollut hyötyä myös työelämässä.
Lukion jälkeen Lehti opiskeli sosiaalikasvattajaksi ja aloitti työt lastentarhanopettajana. Töiden ohella hän ahkeroi vielä sosionomin ja sosionomin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK).
Lisäksi hän on suorittanut muun muassa opettajan pedagogiset opinnot sekä johtamisen ja ympäristökasvattajan erikoisammattitutkinnot.
Illat ja viikonloput ovat kuluneet opintojen parissa.
– Kyllä se enemmän antaa kuin ottaa. Olen saanut ymmärryksen ja opin lisäksi laajat verkostot, jopa uusia ystäviä, Lehti sanoo.
Hän kertoo etenkin YAMK-tutkinnon tuoneen uusia näkökulmia esihenkilötyöhön. Tutkintoa suorittaessaan hän työskenteli jo johtotehtävissä.
– YAMKista sain johtamiseen teoreettista pohjaa. Opinnot auttoivat myös muodostamaan kokonaiskuvaa mutkikkaista asioista sekä erottamaan olennaisen vähemmän tärkeästä.
Tutuksi kävi myös tiedolla johtaminen. Lehti kertoo edelleen paneutuvansa työhönsä liittyvään tutkimukseen.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että sosionomi YAMK-tutkinto tuo vastaisuudessa kelpoisuuden päiväkodin johtajan tehtävään. Kelpoisuus vaatisi mahdollisesti lisäkoulutusta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä pohtii parhaillaan lakiesitystä. Talentia on mukana työryhmässä.
Harrastuksena opiskelu
Tällä hetkellä johtajan kelpoisuus edellyttää varhaiskasvatuksen opettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuutta sekä kasvatustieteen maisterin tutkintoa.
Lehden mukaan sosionomi YAMK valmistaa hyvin päiväkodin johtajan tehtäviin. Lisäkoulutuksen tarvetta pitäisi hänen mielestään peilata yksilöllisesti kunkin aiempaan työ- ja opiskeluhistoriaan. Taustalla voi jo olla esimerkiksi kasvatustieteen opintoja.
– Ajattelen niin, että tutkinto tuo kelpoisuuden tehtävään. Vasta sen jälkeen työelämässä alkaa tehtävän opettelu. Tämän työn oppii vain tekemällä.
Perheiden ahdinko näkyy päiväkodeissa
Yläasteella valintaopasta selatessaan Lehti sen keksi – hänestä tulisi isona sosiaalikasvattaja.
– Ajattelin, että haluan tehdä työtä ihmisten kanssa. Minulla oli vahva auttamisen halu. Sosiaalikasvattajan työ täytti molemmat ehdot ja avasi tien monenlaisille urille: lastensuojeluun, koulukoteihin, varhaiskasvatukseen.
Opintojen alussa Lehti oli vakuuttunut siitä, että hänen tekee uransa lastensuojelussa. Harjoittelujen aikana katse alkoikin suuntautua varhaiskasvatukseen.
– Ymmärsin, että päiväkodeissa tehdään perustavanlaatuinen pohjatyö lasten ja perheiden kanssa. Näin sen tavallaan samana jatkumona lastenkotien ja koulukotien kanssa. Tämä ajatus vain vahvistui, kun tein vastavalmistuneena lyhyen työjakson ohjaajana vankilasta vapautuneiden parissa. Ymmärsin, mikä merkitys on lapsuudella, kodilla ja perheellä.
Vaikeilta tilanteilta ei välty varhaiskasvatuksessakaan.
Lehti on pannut merkille, että etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana yleinen pahoinvointi on lisääntynyt. On mielenterveys-, talous- ja päihdeongelmia. Perheiden ahdinko näkyy päiväkodeissa.
Välillä päiväkodissa herää lapsesta huoli, ja henkilökunta tekee lastensuojeluilmoituksen.
Pitkän uransa aikana Lehti on nähnyt päiväkotimaailmassa muitakin muutoksia kuin pahoinvoinnin lisääntymisen.
Hän kertoo, miten vanhemmat ovat nyt tietoisempia kuin ennen. Monet vertailevat kuluttajien tavoin eri päiväkoteja ja käyvät tutustumassa niin yksityisiin kuin kunnallisiin yksiköihin.
– Minusta tämä ei ole välttämättä ollenkaan paha asia. Vanhemmat pohtivat, mikä heidän lapselleen sopii parhaiten. Lapset ovat erilaisia.
Uutta ovat myös niin sanonut jättipäiväkodit, joita on julkisuudessa kauhisteltu.
Salpakankaan 180 lapsen päiväkodin esihenkilönä Lehti on eri mieltä kriitikoiden kanssa. On tavallista, että aluksi suureen yksikköön epäillen suhtautuneet vanhemmat kertovat lapsensa parin kuukauden päiväkotiuran jälkeen, miten iso yksikkö jaettuine tiloineen tuntuukin hyvin kodinomaiselta.
Vaikeilta tilanteilta ei voi välttyä.
– Isossa päiväkodissa etuna on myös se, että henkilökunnan poissaoloja saadaan nopeasti paikattua. Meillä esimerkiksi on kaksi liikkuvaa työntekijää, jotka rientävät akuuteissa tilanteissa avuksi.
Etenkin pääkaupunkiseutua vaivaava pula kelpoisista varhaiskasvatuksen opettajista ei ainakaan vielä näy Hollolassa. Se on kuitenkin haaste, johon kannattaa Lehden mukaan varautua. Hollola seuraa tällaisissa trendeissä yleensä muutaman vuoden viiveellä suuria kaupunkeja.
– Työnantajan pitää huolehtia veto- ja pitovoimasta. Siinä olennaista on palkkauksen lisäksi työhyvinvointi, johtaminen ja työnantajan tarjoamat edut.
Talentia on yhteiskunnallinen vaikuttaja
Lehti on toiminut Talentian hallituksen ja liittovaltuuston jäsenenä. Nyt hän on Talentia Päijät-Hämeen puheenjohtaja ja Sosiaalipedagogit Talentian hallituksen jäsen.
Ammattiyhdistystoiminnasta hän innostui opintojensa loppuvaiheessa 1990-luvulla, kun liiton väki tuli oppilaitokseen onnittelemaan valmistuvia sosiaalikasvattajia.
Luottamusmiehenä eli nykykielellä luottamusedustajana Lehti teki työtä muun muassa reilujen työehtojen ja oikeudenmukaisen palkkauksen eteen.
– Olen aina tahtonut vaikuttaa ja ottaa vastuuta. Erityisesti olen halunnut tuoda kuuluviin lasten ja perheiden ääntä. Ajattelen, että Talentia on paitsi sosiaalialan ammattilaisten edunvalvoja myös yhteiskunnallinen keskustelija. Liitto voi nostaa esiin epäkohtia.
Lehti antaa kiitosta Talentian Maailman vaikein työ -kampanjalle.
– Maailman vaikeinta työtähän me varhaiskasvatuksessa ja sosiaalialalla teemme. Toiset auttavat ihmisiä hädän hetkellä, me päiväkodeissa pidämme huolta ihmisten rakkaimmista.
Virtaa ihan tavallisesta arjesta
Työaikansa Lehti pitää tarkasti kurissa. Ylitöitä kertyy hänelle ani harvoin.
– Tämän työn pystyy kyllä tekemään normaalissa työajassa.
Hän vakuuttaa, että töistä palautuminen on hänelle helppoa. Siihen riittävät kunnolliset yöunet ja kodin normaalit arkipuuhat. Hän ei ole perjantaisin lopen uupunut.
Vaihtelua arkeen tuovat harrastukset: avovesiuinti mökillä Mäntyharjulla, jooga ja kulttuuririennot teatterista konsertteihin. Ja tietenkin opiskelu. Se avaa aina uusia näkökantoja. Tuosta ja tuosta olisi mukava tietää enemmän.
Anu Vallinkoski
