Etsivää työtä ruokajonoissa

Sosiaaliohjaaja Anton Juuti kertoo, että hänen on otettu positiiviesti vastaan. Kuva: Rami Marjamäki

Tampereella ruokajonoihin jalkautuneilla työntekijöillä on aikaa aidosti kohdata asiakkaat.

Lunta pyryttää taivaan täydeltä. Tampereen keskustassa sijaitsevan ViaDia ry:n ruokajakelupisteen edessä alkaa silti muodostua jo ruokakassien jakelua odottavien jono, vaikka ruoan jakelu alkaa vasta tunnin kuluttua.

– Täällä ViaDiassa jono voi kasvaa 170 hengen mittaiseksi. SPR:n ruoka-avussa jonottajia saattaa olla viisisataakin, kertoo sosiaaliohjaaja Anton Juuti Liki-hankkeesta.

Liki-hankkeen työntekijät tekevät etsivää auttamistyötä ruoka-apua jonottavien keskuudessa tarjoten heille psykososiaalista tukea ja yksilöllistä palveluohjausta ja -neuvontaa. Hanke on Tampereen seurakuntayhtymän ja kaupungin yhteinen, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto. Kesäkuussa 2021 alkaneessa hankkeessa työskentelee kaksi seurakuntayhtymän työntekijää ja yksi Tampereen kaupungin työntekijä.

Anton Juuti aloitti hankkeessa syyskuussa 2021. Hän kertoo, että ryhmä jalkautuu eri tahojen järjestämiin ruoka-avun jakoihin keskimäärin 1–2 kertaa viikossa. Suurimmat ruokajonot ovat Suomen Punaisella Ristillä ja ViaDialla. Lisäksi likiläiset ovat tavoitettavissa esimerkiksi seurakuntien Puodissa, jossa asiakkaat saavat itse valita tarvitsemansa tuotteet.

– Me menemme paikalle yleensä jo tuntia ennen jaon alkua, koska myös ihmiset saapuvat jonottamaan hyvissä ajoin, Juuti kertoo.

Apua ei tyrkytetä väkisin

Jonojen lähellä liikkuvat Liki-tiimiläiset tunnistaa violetista liivistä.

– Me kuljemme jonon vierustaa ja jäämme juttelemaan ihmisten kanssa. Meillä on esitteitä hankkeestamme ja kerromme, että meihin voi olla yhteydessä tarvittaessa. 

Juuti korostaa, että kenellekään ei tyrkytetä apua väkisin. Jos henkilö kääntää päänsä pois eikä halua katsekontaktia, häntä ei lähestytä.

– Olemme jo sen verran tehneet tätä työtä, että silmä on harjaantunut näkemään, kuka on halukas juttelemaan. Jonoissa on usein jo tutuiksi tulleita ihmisiä, jotka itse tervehtivät ja joiden kanssa jäädään juttelemaan pidemmäksi aikaa.

Juuti myöntää, että hänestä itsestä tuntui aluksi hieman kiusalliselta mennä juttelemaan tuntemattomien kanssa ja ikään kuin markkinoida itseään.

– Mutta kun sain lähes poikkeuksetta positiivisen vastaanoton, pääsin nopeasti alkukankeuden yli. Ihmiset kiittävät yleensä ystävällisesti informaatiosta, vaikka tukeen ei sillä hetkellä olisikaan tarvetta.

Konkreettista apua ja kotikäyntejä

Liki-hankkeelle nähtiin tarvetta, koska etuus- ja palvelujärjestelmä on monelle ylitsepääsemättömän monimutkainen kokonaisuus. 

Kenellekään ei tyrkytetä apua väkisin.

Monet tukea tarvitsevat ja niihin oikeutetut jättävät hakematta etuuksia kokonaan. Joissain tapauksissa hakuprosessi on voinut keskeytyä, jos hakemuksessa tai päätöksessä on virhe, tai henkilön elämäntilanne on niin monimutkainen, että lisätietojen lisääminen hakemukseen on erityisen hankalaa.  

Kaikki eivät myöskään ymmärrä saamiaan päätöksiä. Likiläiset voivat auttaa asiakkaita konkreettisesti hakemusten laadinnassa tai ohjata heidät Kelaan tai aikuissosiaalityön omatyöntekijäpalveluun.

– Emme ole tiukasti rajanneet, mihin tarpeeseen meiltä voi apua pyytää. Jonossa emme keskustele asiakkaan yksityisasioista, vaan sovimme yksilötapaamisen toisaalle. Työnkuvaani kuuluu ohjausta ja neuvontaa, palvelutarpeen arviointia ja tarvittaessa eri sosiaalipalvelujen alulle laittamista. Osa hankkeen asiakkaista on ollut mukana hankkeen alkumetreistä saakka. 

Likin työntekijöillä ei ole omaa työpistettä, vaan asiakkaiden kanssa tavataan seurakunnan tai kaupungin sosiaalitoimen tiloissa. Tarvittaessa tehdään myös kotikäyntejä.

– Valitsemme paikan sen mukaan, mihin asiakkaan on helpointa tulla.

Uusia yhteydenottoja viikottain

Juutin mukaan on vaikea arvioida, kuinka moni jonottavista on hankkeen aikana tarttunut avun tarjoukseen.

– Kun ajattelee, kuinka paljon ruokajonoissa on asiakkaita ja paljonko meillä on kaikkiaan etuusasiakkaita, on se kuitenkin aika pieni määrä. Meille tulee uusia yhteydenottoja viikoittain. 

Ruokajonot ovat Juutin mielestä kasvaneet sen vuoden aikana, kun hän on ollut hankkeessa mukana. Koronan alettua 2020 jonot kasvoivat radikaalisti, mutta pienenivät hiljalleen. Kun Suomeen alkoi tulla pakolaisia Ukrainasta, määrät nousivat uudelleen jyrkästi. 

– Sähkön hinnan nousu ei vielä näy jonojen merkittävänä kasvuna, mutta kuuluu ihmisten puheissa. Monia huolestuttaa ruoan ja sähkön kallistuminen.

Ketään ei käännytetä pois

Liki-hanke on suunnattu työikäisille, mutta jos joku yli 65-vuotias lähestyy pyytäen apua, ei häntä käännytetä pois. 

Jonoissa ei keskustella yksityisasioista.

Osa on ollut työelämässä, mutta sairastunut, eikä tiedä, mihin etuuksiin on oikeutettu. Osa on heitä, jotka ovat jo pidempään saaneet eri etuuksia, mutta nyt hakemisessa tai toimeentulotuessa on ilmennyt epäselvyyksiä tai sekaannuksia ja tilanne on siksi heikentynyt.

– On myös niitä, jotka ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä monta vuotta, mutta se on evätty ja he ovat luovuttaneet, koska kokevat, ettei Kelasta saa mitään kuitenkaan, Juuti lisää.

Henkilö voi jäädä ilman hänelle kuuluvaa etuutta myös siksi, että hän ei osaa perustella tilannettaan sähköisessä hakemuksessa.

– Sosiaalityöntekijällä pitäisi olla riittävästi aikaa tavata tai kontaktoida asiakasta tämän hakemuksen tiimoilta ennen kuin hylkää sen. 

Ei enää päällekkäistä työtä

Juuti kiittelee, että Liki-hankkeen työntekijöille on asetettu maltillinen asiakasmäärätavoite. Heillä on aikaa kohdata asiakkaansa ja kuunnella koko tämän tarina ja ne yksityiskohdat, jotka mahdollisesti vaikuttavat etuuksien myöntämiseen. Niitä kaikkia asiakas itse ei välttämättä tiedä. Liki-hankkeen asiakkaat kokevat oikeasti tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi.

– Tärkeintä meidän työssämme on kunnioittava asiakkaiden kohtaaminen, Juuti painottaa.

Yhteistyö seurakunnan kanssa on Juutin mukaan toimivaa. Liki-ryhmälle ohjautuu asiakkaita myös paikallisseurakuntien diakoniatyöstä. Kaupungin sosiaalityön ja seurakunnan diakoniatyön välistä työnjakoa on hankkeen myöstä pystytty selkeyttämään. Päällekkäisiä työtä ei tehdä enää niin paljon.

– On ollut tilanteita, joissa asiakas on hakenut avustusta esimerkiksi sähkölaskuun sekä diakoniatyöstä että sosiaalityöstä. Nyt hänet voidaan ensisijaisesti ohjata hakemaan täydentävää toimeentulotukea aikuissosiaalityöstä.

Iita Kettunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *