Ruotsissa näyttöön perustuva sosiaalityö on nyt lisätty lakiin. Aihe on herättänyt kiistaa vuosikymmeniä.
Suomessa on hiljattain alettu selvittää, voisiko sosiaalityölle laatia tieteelliseen näyttöön perustuvat suositukset.
Ruotsissa asian kanssa ollaan pidemmällä. Näyttöön perustuva sosiaalityö juontaa juurensa 1990-luvun alkuun, jolloin maan sosiaalihallitus sai tehtäväkseen kerätä yhteen ja jakaa tieteeseen perustuvaa tietoa sosiaalialan työntekijöille.
Sosiaalihallitus on sosiaaliministeriön alle kuuluva viranomainen, jonka tehtävänä on laatia suosituksia, jakaa tietoa ja kerätä tilastoja sekä tehdä seurantoja ja arviointeja. Viranomaiselle ei ole suoraa suomalaista vastinetta.
Aihe on ollut Ruotsissa kuitenkin kiistelty kysymys yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Sen verran kiistelty, että maan uutta sosiaalipalvelulakia edeltäneessä selvityksessä termin nimeksi vaihdettiin tietoon perustuva sosiaalityö.
– Kiistakysymys ei ole ollut se, etteikö sosiaalityön pitäisi perustua tietoon – vaan siihen, minkälaiseen tietoon, kertoo Ruotsin sosiaalialan suurimman ammattiliiton Akademikerförbundet SSR:n sosiaalipoliittinen päällikkö Fredrik Hjulström.
Osa on ajatellut, että tiedon saamisessa pitäisi käyttää ensisijaisesti satunnaistettuja vertailukokeita ja tarjota tulosten perusteella laadittuja manuaalipohjaisia toimenpiteitä.
Osa taas on ollut sitä mieltä, että tällä tavalla tutkiminen on vaikeaa ja että sosiaalityössä tarvittu tieto pitäisi saada erilaisilla metodeilla. Joidenkin mielestä manuaalipohjaiset toimenpiteet sopivat huonosti sosiaalityöhön, sillä jokainen asiakas ja tilanne on ainutlaatuinen.
– Alalla on ollut hyvin vahva käsitys siitä, että työ perustuu ihmisten yksilölliseen kohtaamiseen, Hjulström sanoo.
Ruotsalaisessa näyttöön perustuvan sosiaalityön mallissa yksilöllistä kohtaamista ei kuitenkaan ohiteta. Malli jakautuu neljään osa-alueeseen, jotka yhdessä muodostavat näyttöön perustuvan työn. Osa-alueet ovat 1) paras saatavilla oleva tieto 2) ammattitaito 3) kohdattavan ihmisen omat kokemukset ja toiveet sekä 4) ihmisen oma tilanne ja olosuhteet.
Tavoitteena käyttää parasta saatavilla olevaa tietoa
Uudessa sosiaalipalvelulaissa on ensi kertaa mukana vaatimus näyttöön perustuvasta työstä.
Hjulström itse on ollut selvittämässä ja kirjoittamassa uutta sosiaalipalvelulakia, joka astui voimaan tämän vuoden heinäkuussa. Laissa näyttöön perustuvasta sosiaalityöstä on muotoiltu näin: Sosiaalipalvelujen toiminnan tulee olla hyvälaatuista. Toimintaa tulee harjoittaa tieteen ja hyväksi todettujen kokemusten mukaan.
Lakiselvityksen mukaan tavoitteena on, että aina käytettäisiin ”parasta saatavilla olevaa tietoa.” Nuokin sanat ovat tarkasti valittu. Kaikista parasta tietoa ei välttämättä ole saatavilla, ja vielä parempaa tietoa saadaan ehkä myöhemmin.
Suosituksiakin on laadittu, mutta ei kaiken kattavasti.
Selkeät suositukset maan sosiaalihallitus on antanut muun muassa päihde- ja riippuvuustyöhön. Sosiaalihallitus on tehnyt suositukset myös siihen, miten 6–17-vuotiaiden lasten normeista poikkeavaa ja rikollista käytöstä pitäisi hoitaa. Näissä sosiaalihallitus on kirjannut, millaisia toimenpiteitä ihmisille tulee suositella, mitä puolestaan pitää välttää.
Tutkimukseen nojautuminen ei ole yksiselitteistä
Sosiaalihallitus on laatinut yhdessä muiden viranomaisten kanssa nettisivusto Kunskapsguidenin (tieto-opas), jonne se on nimensä mukaisesti kerännyt tietoa ja neuvoja sekä sosiaalialan että terveyden- ja sairaanhoidon ammattilaisille.
Tietoa löytyy esimerkiksi asunnottomuudesta, ihmiskaupasta, kunniaväkivallasta ja lapsiavioliitoista. Sivustolle on kerätty tietoa kutakin aihetta koskevista mahdollisista toimenpiteistä, julkaisuista ja koulutuksista.
Lisäksi sosiaalihallitus on koonnut metodguiden-nettisivulle (metodiopas) 144 arviointitapaa ja toimenpidettä, joita sosiaalialan kohtaamiin tilanteisiin voi käyttää.
Kaikesta ei ole tarjolla tutkimusta
Sosiaalialalla tutkimukseen nojautuminen ei ole yksiselitteistä. Ala on valtavan laaja, eikä kaikesta ole tarjolla tutkimusta.
– Tai sitten tutkimus ei täytä Ruotsissa vaadittuja tutkimuskriteerejä, Hjulström sanoo.
Eikä päteväkään tutkimus aina sovi käytettäväksi vaikkapa yhteiskunnallisten erojen vuoksi. Esimerkiksi asunnottomuutta käsittelevän yhdysvaltalaisen tutkimuksen hyväksi toteamat metodit eivät ehkä sovi lainkaan käytettäväksi Pohjoismaissa.
– Sitten on se, että ihmisen ongelmat johtuvat harvoin vain yhdestä tekijästä. Kun sosiaalityöntekijä miettii apukeinoja alkoholismiin, voidaan apukeinoja todellisuudessa tarvita myös mielenterveysongelmiin, työttömyyteen tai asunnottomuuteen, Hjulström sanoo.
Yhteen ongelmaan keskittyvä tutkimus on tietysti helpompi löytää, mutta se ei välttämättä kata lainkaan vaadittua tilannetta.
Tarvittavia palveluita ei välttämättä ole
Ristiriidassa voivat olla myös tarve ja tarjonta. Vaikka hyväksi havaittuja keinoja olisi useampia, ei niitä ole välttämättä mahdollista tarjota.
Esimerkiksi alkoholiongelmaan apua tarvitseva ihminen on voinut yrittää 12 askeleen ohjelmaa useasti, mutta todennut, ettei se toimi hänen kohdallaan.
– Silloin olisi loogista etsiä toista palvelua. Mutta jos kyse on pienestä kunnasta, ei tarjottuja tukipalveluita ole välttämättä enempää kuin yksi, Hjulström sanoo.
Sen lisäksi sosiaalityöntekijöillä tulee olla pääsy tutkimuksiin – ja aikaa perehtyä. Sosiaalihallituksen antamat suositukset eivät ole nopeaa luettavaa: esimerkiksi kansalliset suositukset päihde- ja riippuvuustyöhön on 144 sivua pitkä dokumentti. Lasten normeista poikkeavaa käytöstä koskevat suositukset ovat 74 sivua.
Tuloksia tulee hitaasti
Hjulström antaa muutamia vinkkejä suomalaisille sosiaalialan työntekijöille nyt, kun näyttöön perustuvaa sosiaalityötä selvitetään.
Ensinnäkin on ymmärrettävä, ettei valmista ole tulossa. Tietoa ja tutkimusta tulee aina lisää, ohjeita ja suosituksia pitää päivittää. Tuloksia tulee hitaasti.
Hjulström havainnollistaa ja piirtää paperille kuvaajan lapsikuolleisuudesta ja merkitsee kuvaajaan kohdan, jolloin penisilliini keksittiin.
Kärsivällisyyttä tarvitaan.
Vaikka ajattelisi, että luvassa olisi jyrkkä lapsikuolleisuuden lasku, ei niin ole. Linja jatkuu alaspäin ilman suurta pudotusta. Lääkettä piti ensin testata, sitten saada markkinoille, saada levitettyä laajemmalle potilasmäärälle.
Asiat tapahtuivat pikkuhiljaa: suunta oli parempaan päin, muttei yhtäkkinen.
– Eikä sosiaalialalla ole samanlaisia suuria keksintöjä, tuskin tuleekaan, Hjulström huomauttaa.
Pitää siis olla kärsivällisyyttä. Ei voi myöskään odottaa, että tiede itsessään ratkaisisi kaiken. Sosiaalityössä on tehtävä seurantaa yksilötasolla.
Kolmanneksi neuvoksi Hjulström antaa sen, että Suomessa yritettäisiin välttää konflikteja asian suhteen.
– Keskustelkaa avoimesti ja muistakaa, ettei sosiaalityössä usein ole vain oikeaa ja väärää vaihtoehtoa.
Innostava esimerkki Suomellekin
Kehittämissuunnittelija Marjo Hannu-Jama Pohjanmaan hyvinvointialueelta on seurannut Ruotsin kehitystä yli 20 vuoden ajan.
Ensimmäisen kerran hän kuuli näyttöön perustuvasta sosiaalityöstä vuonna 2008, jolloin asiasta julkaistiin Ruotsin hallituksen selvitys. Hän otti asian esille Suomessa.
– Asia kohtasi vastustusta sen sijaan, että näyttöön perustuvaa näkökulmaa olisi tarkasteltu yhtenä vaikuttavuuden tutkimussuuntana. On kiinnostavaa miettiä, missä olisimme nyt, jos sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimuksessa olisi annettu enemmän tilaa avoimelle tarkastelulle, pohtii Hannu-Jama nyt.
Hannu-Jaman mukaan tämä käytäntö voi sosiaalityössä toimia sekä yksilötasolla että rakenteisiin vaikuttamisessa.
– Tiedämme hyvin, miten sosiaaliset ongelmat syntyvät, mutta tiedämme vielä vähän siitä, mitkä toimenpiteet vaikuttavat – ja miten ne vaikuttavat. Ruotsin uuden sosiaalipalvelulain velvoite sosiaalityön tietoon perustuvuudesta kannustaa meitäkin visioimaan tulevaisuuden vaikuttavaa ja ennaltaehkäisevää sosiaalityötä, Hannu-Jama sanoo.
Hän nostaa lisäksi esiin sen, kuinka Ruotsissa sosiaalityön valtiollinen ohjaus on kehittynyt talous- ja normiohjauksesta avoimeen dialogiin rakentuvaan tiedon, rakenteiden ja verkostojen ohjaukseen.
– Voisiko tämä tarjota innostavan esimerkin Suomellekin?
Anni Emilia Alentola
