Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja aloitti sosiaalityöntekijänä 1963 eikä lähde kulumallakaan pois sosiaalityön kentältä. Kuva: Veikko Somerpuro
Vaikuttavuus on pitkään ollut sote-alan kestoteema. Sosiaaliväen suhtautuminen on ollut epäilevää.
Terveydenhuollon näyttöön perustuva vaikuttavuuden arviointi on herättänyt kysymyksiä, onko sosiaalialan ammateissa lainkaan mahdollista osoittaa luotettavaa näyttöä toiminnan vaikuttavuudesta.
Rahakirstunvartijat puolestaan ovat vaatineet veroeurojen vastineeksi näyttöä toiminnan tuloksista. Tulokset on usein esitetty vain kustannusten muutoksina, vaikka sosiaalialan työn vaikutuksia – hyviä ja huonoja – tulisi kuvata ihmisten elämäntilanteiden ja toimintaedellytysten muutoksina.
Seuraavassa käsittelen vain ammatillisen työn vaikuttavuutta. Työn hallinnolliset reunaehdot, kuten rahoitus, säännöspohja ja organisointi vaativat toisenlaisen arvioinnin.
Epäilevästä asenteesta huolimatta toimeton ei sosiaaliväki kuitenkaan ole ollut. Selvityksiä ja tutkimuksia on käynnistetty kunnissa, yliopistoissa sekä tutkimus- ja kehittämisyksiköissä. Väitöskirjoja on syntynyt.
Yhtäällä kysymystä on lähestytty asiakastyön havaintojen kautta ja toisaalla tieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvien vaikuttavuus-käsitteiden ja arviointimenetelmien kautta.
Oma lähestymiskulmani sosiaalialan vaikuttavuuteen on eettinen. Alan ammatit ovat syntyneet ja kehittyneet vastaamaan tiettyihin ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin.
Nykyisten käytäntöjen muutosvoimasta tarvitaan luotettavaa tietoa.
Ymmärrän työn näihin tarpeisiin suuntautuvana muutostyönä. Saammeko aikaan muutoksia ihmisten elämäntilanteissa, heidän toimintaedellytyksissään ja osallisuudessaan? Mikä on panoksemme elinolojen parantamisessa ja palvelujärjestelmien muutoksessa?
Aikuiseksi kehittynyt ammatti tarvitsee luotettavaa tietoa nykyisten käytäntöjen muutosvoimasta. Oman toiminnan avoin arviointi – tarvittaessa itsekritiikki – on eettinen teko. Alan ja sen ammattikuntien tulisikin epäilyjen sijasta rohkeasti vaatia monipuolista ja jatkuvaa vaikuttavuuden arviointia kompassiksi tulevaisuuden muutostyölle.
Vaikuttavuutta tutkittaessa on tärkeä ymmärtää, että ihmisten elämään ja yhteisöjen toimintaan vaikuttavat monet sosiaalialan ulkopuoliset tekijät.
Vaikuttavuuden arviointia tulisikin mielestäni kehittää kahdessa vaiheessa. Tarvitaan tietoa siitä, tapahtuuko ammatillisten prosessien aikana tai niiden jälkeen ylipäänsä muutosta – myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Vasta tämän jälkeen haasteena on selvittää, voidaanko muutosten taustatekijöistä erottaa sosiaalialan ammattilaisten käytäntöjen ja osaamisen osuus.
Sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella on käynnistynyt sosiaalialan vaikuttavuuteen liittyviä tutkimushankkeita. Toivottavasti tärkeät panostukset tuovat koko alalle ja ammattilaisten työhön tarpeellista tietoa ja osoittavat käytännöille tulevaisuuden suuntaa.
